Italia jakautuu varallisuutensa perustella kahtia. Köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välillä vallitsee elintasokuilu, jonka yksi suurimmista syistä on järjestäytynyt rikollisuus: Cosa Nostra, ‘Ndrangheta, Camorra ja muut mafiat ovat hidastaneet Etelä-Italian talouskasvua ja samalla levittäytyneet ympäri maailman.

– Etelä-Italia on täynnä resursseja, mutta samaan aikaan se kärsii ongelmista jotka ovat jarruttaneet sekä talouskehitystä että yhteiskunnallista kehitystä, kertoo Italian apulaispoliisipäällikkö Nicola Izzo.

Satoja hankkeita rikollisuuden torjumiseksi

Italialainen Programma Operativo Nazionale Sicurezza eli PON Sicurezza -ohjelma toteuttaa satoja pieniä ja keskisuuria hankkeita järjestäytyneen rikollisuuden eniten vaivaamissa Calabriassa, Campaniassa, Sisiliassa ja Apuliassa, joiden bruttokansantuote on reilusti EU:n keskitasoa alhaisempi.

– Rikollisuus löytää sitä enemmän tilaa itselleen ja liiketoimilleen, mitä heikompi laillinen talous on ja mitä huonommassa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa asemassa kansalaiset ovat. PON Sicurezzan tavoitteena on edistää näillä alueilla turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja lainmukaisuutta sekä paikallisten asukkaiden että yritysten hyväksi, ohjelmaa johtava Izzo kertoo.

Kiristys kuriin

PON Sicurezza -ohjelmalla on käytössään 1 158 miljoonaa euroa vuosille 2007–2013. Hanke on Italian valtion ja EU:n rahoittama. Puolet ohjelman varoista tulee Euroopan aluekehitysrahastolta, joka myöntää rahoitusta eri alueiden välisten kehityserojen vähentämiseksi.

Ohjelma toimii sisäministeriön alaisuudessa ja yhdistää Italian eri poliisivoimat. Vuoden 2011 lopussa hyväksyttyjä projekteja oli 353, yhteensä yli 908 miljoonan euron arvosta.

– Rahoittamamme projektit vaihtelevat kameravalvonnan lisäämisestä viranomaisten toiminnan tehostamiseen ja kiristyksen ehkäisyyn, Nicola Izzo kertoo. Projekteilla pyritään parantamaan nuorten asemaa, auttamaan maahanmuuttajien kotouttamista ja tehostamaan mafialta takavarikoidun omaisuuden hyödyntämistä.

Mafian maatilasta jätteidenkäsittelylaitos

Järjestäytyneeltä rikollisuudelta takavarikoidaan vuosittain miljoonien eurojen edestä omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä. Yksi niistä sijaitsee Castel Volturnossa, Campaniassa, jossa Casalesi-klaanilta takavarikoitu maatila aiotaan muuntaa jätteidenkäsittelylaitokseksi. Ironista on, että jätteidenkäsittely on yksi järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista liiketoiminnoista.

Strongolissa, Calabriassa puolestaan kunnostetaan maahanmuuttajien käyttöön kunnan omistama rakennus, jonne on suunnitteilla muun muassa harrastehuone ja kielistudio. Keskuksesta toivotaan tulevan alueen maahanmuuttajien kiinnekohta, joka tarjoaisi hauskanpidon lisäksi myös psykologista tukea sekä apua byrokratiaviidakossa suunnistamiseen.

Nuorille sen sijaan rakennetaan ohjelman varoilla kokoontumistiloja ja urheilukenttiä.  Tilastokeskus Istatin mukaan Etelä-Italian nuorisotyöttömyys oli vuoden 2011 lopussa 36,7 prosenttia, nuorten naisten kohdalla luku nousi 39 prosenttiin.

Hukkaan heitettyä rahaa?

PON sicurezza ei ole ensimmäinen ohjelma, jolla yritetään auttaa Etelä-Italiaa pääsemään jaloilleen. Izzo ei kuitenkaan ole samaa mieltä tavasta, jolla rahoja on aiemmin jaettu.

– Etelään on käytetty paljon varoja, eikä niillä ole aina saavutettu toivottuja tuloksia.

Izzon mukaan Etelä-Italia tarvitsee oikeat välineet ja olosuhteet kasvaakseen ja kehittyäkseen.

– Jotta tämä tapahtuisi, jokaisen tulee tehdä oma osansa: politiikan, instituutioiden, yritysmaailman ja viranomaisten, Izzo selittää.

– Tulevat vuodet näyttävät, millaisia tuloksia saamme aikaan.

Linkit

PON sicurezza -ohjelma 

Rakennerahastot

Lisää jutun teemoista

Yksi Euroopan unionin Galileo-satelliittijärjestelmän paikannussatelliiteista nimetään suomalaisen 9-vuotiaan Anna Shemyakin mukaan.

Euroopan komissio järjesti viime syksynä 9–11 -vuotiaille Euroopan koululaisille suunnatun piirustuskilpailun, jossa palkintona on piirtäjän mukaan nimettävä avaruuteen lähetettävä satelliitti.

Jokaisesta EU:n 27 jäsenmaasta valittiin yksi voittaja. Suomen kilpailun voittajan Anna Shemyakin mukaan nimetty Anna-satelliitti laukaistaan kiertoradalleen tämän vuoden aikana.

Espoolaisen Anna Shemyakin voittoa juhlistettiin 20. tammikuuta Helsingissä järjestetyssä palkintoseremoniassa. Seremoniassa hänelle luovutettiin todistus sekä pokaali, joka kuvaa oikeaa voittajan mukaan nimettävää satelliittia.

Tilaisuuteen osallistuivat tuomariston jäsenet, voittaja perheineen, hänen luokkatoverinsa ja opettajansa sekä kilpailussa toiseksi ja kolmanneksi tulleet lapset. Heille myönnettiin kunniakirja sijoituksestaan.

Anna Shemyakin valitsi voittajaksi kansallinen tuomaristo, jossa istuivat EU-komission Suomen edustuston päällikkö Eikka Kosonen, Ilmatieteen laitoksen tutkija Sini Merikallio sekä kuvataiteilija ja kuvataiteen opettaja Ulla Sares.

Kovatasoinen kilpailu

Runsaat 15 000 lasta osallistui kilpailuun kautta Euroopan unionin. Suomesta osallistujia oli reilu 300. Töitä lähetettiin tasaisesti ympäri maata.

Kilpailuun osallistuneet lapset piirsivät tai maalasivat kuvan, jonka aiheena olivat avaruus ja ilmailu. Kilpailutöissä oli käytetty erilaisia teknikoita, huumoria ja paljon mielikuvitusta.

– Töiden arviointiprosessi ei ollut helppo, ja meidät yllätti kilpailun kova taso. On hienoa nähdä, millaisella innolla ja taidolla nuoret taiteilijanalut olivat paneutuneet kilpailutöihin, totesi tuomariston puheenjohtaja Eikka Kosonen.

Raaputtamalla voittoon

Anna Shemyak teki voittoisan työnsä raaputustekniikalla.

– Olen ennenkin raaputellut, Shemyak kertoo.

Hänen kaikki luokkatoverinsa Helsingin Saksalaisessa koulussa piirsivät avaruusaiheisen työn, mutta vain osa lähetti omansa kilpailuun. Voitto tuntuu Shemyakista kivalta varsinkin, kun oma nimi tulee kiertämään maapalloa vuosikymmeniä.

Helsinkiläistä Herttoniemen ala-astetta käyvä yhdeksänvuotias Ilona Lintinen yllättyi iloisesti toisesta sijasta.

– Piirrän paljon, joten aihe oli helppo keksiä, Lintinen kommentoi toista sijaansa.

Kolmannen sijan napannut Alisa Tuomikoski piirsi oman työnsä kilpailun päättymistä edeltäneenä iltana. Raumalla Freinet-koulua käyvä Tuomikoski harrastaa piirtämistä ja on käynyt muun muassa manga-piirtämisen kurssilla.

EU:n oma järjestelmä

Galileo on maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä, jota rakentaa ja ylläpitää Euroopan unioni. Osa järjestelmän palveluista toimii yhteistyössä amerikkalaisen GPS-paikannusjärjestelmän sekä venäläisen Glonass-järjestelmän kanssa.

Galileo-paikannusjärjestelmä tuottaa muun muassa liikenteen hallintaan sekä matkapuhelinsovelluksiin liittyviä satelliittipalveluita.

Satelliitteja lähetetään avaruuteen yhteensä 30. Kaksi niistä on jo laukaistu. Loppujen radalleen laukaisu tapahtuu säännöllisin väliajoin vuoden 2012 aikana.

Satelliitit kiertävät avaruudessa pitkään. Niiden käyttöikä saattaa olla jopa vuosikymmeniä.

 Linkit

Kilpailun verkkosivut

 Lisää tietoa Galileo-avaruusohjelmasta

 Lisää jutun aiheista

Yliopistonlehtori Tero Erkkilä Helsingin yliopistosta arvioi, että rankingit vaikuttavat entistä useammin vaihto-opiskelupaikkaa etsivien ja heidän rahoittajiensa mielikuviin.

Helsingin yliopisto on menestynyt suomalaisyliopistoista parhaiten maailmanlaajuisissa rankingeissa. Esimerkiksi viimevuotisessa brittiläisen Times Higher Education (THE) vertailussa Helsingin yliopisto ylsi sijalle 91. Ryhmässä 301-350 olivat Suomesta Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Tampereen yliopisto. Nykyään Aalto-yliopistoon kuuluva Teknillinen korkeakoulu oli parhaimmillaan sijalla 170 vuonna 2007.

Rankingien kärjessä ovat vuodesta toiseen yhdysvaltalaisten Harvardin ja Stanfordin sekä englantilaisten Cambridgen ja Oxfordin kaltaiset mammutit.

Vaikka tiedemaailma suhtautuu varauksella listoihin, yliopistot käyttävät mielellään sijoituksia hyväksi markkinoinnissaan, jos sijoitus sattuu olemaan korkea, Erkkilä huomauttaa. Näin on tehnyt Helsingin yliopistokin.

– Hyvä sijoitus voi tuoda näkyvyyttä kansainvälisessä yhteistyössä ja saattaa olla avuksi esimerkiksi rekrytoitaessa ulkomaisia tutkijoita, Erkkilä arvioi.

THE ja Shanghain yliopiston ARWU-vertailu ovat maailman arvostetuimpia vuosittaisia yliopistovertailuja. Ne arvioivat yliopistojen paremmuusjärjestystä muun muassa tieteellisten julkaisujen määrän ja laadun, Nobel-palkintojen ja tutkijoiden vertaisarvioiden perusteella.

Yksipuolista informaatiota

Kansainväliset vertailut saavat paljon medianäkyvyyttä, mutta ne antavat yliopistoista yksipuolisen kuvan, Tero Erkkilä pohtii.

Vertailujen ongelmana on Tero Erkkilän mukaan se, että ne suosivat suuria, jo valmiiksi tunnettuja yliopistoja.

– Kun aiemmat vertailut ovat aikaansaaneet jostain yliopistosta tietynlaisen mielikuvan, se siirtyy uusiin tutkimuksiin. Tämä on ollut ongelmana etenkin THE-rankingissa, jossa käytetään mielipidepohjaista vertaisarviointia esimerkiksi muilta tutkijoilta, Erkkilä sanoo.

Voi myös käydä niin, että rankingeja tuijotetaan liikaa.

– Kuulin tapauksesta, jossa Kasselin yliopistoon Saksaan olisi ollut tulossa kaksi chileläistä opiskelijaa. He eivät saaneet kotimaastaan minkäänlaista rahoitusta, koska yliopisto ei kuulunut 500 arvostetuimman joukkoon, Erkkilä toteaa.

Paremmuusjärjestykset perustuvat numeeriseen arvosteluun, joka kertoo vain vähän tutkimuksen ja opetuksen tasosta. Lisäksi nykymuotoinen numeerinen arviointi suosii luonnontieteitä mutta sopii heikosti humanistisiin ja yhteiskuntatieteisiin.

Puutteista huolimatta Erkkilä uskoo, että yliopistovertailut ovat tulleet jäädäkseen, koska median on helppo uutisoida niiden tuloksia.

– Perinteinen, kattava kirjalliseen lausuntoon perustuva arvio tuntuu jääneen hyvin vahvasti alakynteen numeeriselle, näennäisen yksinkertaiselle arvioinnille.

Uusi työkalu käyttöön

Euroopan komission aloitteesta on suunniteltu uusi entistä laajempi ja monipuolisempi työkalu U-Multirank, joka otetaan käyttöön tänä vuonna. U-Multirank on suunniteltu hollantilaisen Twenten yliopiston ja saksalaisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä.

U-Multirankin suurin ero nykyisiin vertailuihin on Tero Erkkilän mukaan se, että sillä saadaan tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa yliopistojen välisistä eroista. Myös U-Multirank on numeerinen luokitus, mutta Erkkilän mukaan yliopistojen toiminnan osa-alueita tarkastellaan itsenäisesti, ei yhden ranking-luvun kautta, kuten THE- ja ARWU-tutkimuksissa.

Tallinna hurmasi oikeustieteilijän

Suomalaisopiskelijoiden määrä ulkomaisissa opiskelijoissa kasvaa tasaisesti. Helsinkiläinen Elina Sorvari päätti valita Tallinnan. Hän valmistuu tänä vuonna Tallinna Tehnikaülikoolista eli kaupungin toisesta yliopistosta oikeustieteiden kandidaatiksi kansainvälisen ja EU-juridiikan puolelta.

Sorvari halusi lähteä opiskelemaan ulkomaille, koska on aina pitänyt matkailusta ja viihtyy monikulttuurisessa seurassa. Vaihtoehtoina olivat muun muassa Ruotsin, Hollannin ja Belgian yliopistot, mutta vaakakupissa painoi muun muassa Tallinnan läheisyys ja laadukas opetus. Sorvari myös koki, että Viroon on melko helppo päästä opiskelemaan ja se on opiskelijalle Helsinkiä halvempi.

Maisteriopinnoista Sorvari haaveilee esimerkiksi Maastrichtissa tai Tukholmassa.

– Unelmatyöni olisi jotain virkamiestyyppistä työtä, joka liittyy jotenkin EU:hun, ulkosuhteisiin ja kansainvälisyyteen. Perinteinen lakimiehen työ ei kiinnosta.

Linkit:

U-Multirank -aloite 

Tallinna Tehnikaülikool

Times Higher Educationin kansainvälinen yliopistovertailu 2011

Lisää jutun teemoista:

Keskustelussa on odotetusti eniten ollut esillä unionin talouskriisiin ja sen hoitamiseen liittyvät kysymykset. Niiden lisäksi on voimakkaasti noussut esille myös ehdokkaiden arvomaailma. On selvitetty, miten he suhtautuvat esimerkiksi ihmisoikeuksiin, vähemmistöihin, tasa-arvoon, moniarvoisuuteen, suvaitsevaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, yhteisvastuuseen sekä syrjinnän ja syrjäytymisen torjumiseen.

Keskustelua arvoista käydään myös muualla Euroopan unionissa. Näin pitää ollakin, sillä kaikki edellä mainitut ja niiden lisäksi sellaiset perusarvot kuten vapaus, kansanvalta ja oikeusvaltio ovat niitä kulmakiviä, joihin koko Euroopan unioni perustuu. Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat nämä perustamissopimukseen sisältyvät arvot hyväksyneet ja sitoutuneet niitä kunnioittamaan. Samoin on sitouduttu puolustamaan näitä arvoja kansainvälisissä suhteissa.

Euroopan komission yhtenä tärkeänä tehtävänä on valvoa, että tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia noudatetaan. Viime vuosina komissio on joutunut puuttumaan muutamiin tapauksiin, joissa on ollut syytä epäillä perusarvoihin liittyviä rikkomuksia. Rajatarkastusten palauttaminen Tanskassa, romanivähemmistön kohtelu Ranskassa ja Unkarin uuden perustuslain eräät kohdat ovat esimerkkejä, joissa asiaan on puututtu, selvitetty ja myös vaadittu korjaavia toimenpiteitä.

Unionin talouskriisissä on muiden tekijöiden lisäksi kysymys myös siitä, että tehdyistä sitoumuksista ei ole pidetty kiinni. Niinpä kun nyt etsitään ratkaisuja kriisin ratkaisemiseksi ja tulevan kehityksen turvaamiseksi, pyritään samalla aiempaa tehokkaammin varmistamaan myös kaikkien sitoutuminen niihin. Yhtä lailla unionin ja sen jäsenvaltioiden on pidettävä kiinni arvoja koskevista sitoumuksistaan. Ellei oma talo ole kunnossa, on vaikea uskottavasti puolustaa ja ajaa etujaan myöskään kansainvälisissä suhteissa.  

Kuninkaalliset häät liimaavat miljoonat ihmiset tv:n ääreen, ja kruunupäiden tekemisistä kirjoitetaan mehukkaita juoruja.

– Jotkut lukevat naistenlehdistä ensimmäisenä ne, ja luulen, että mielenkiinto periytyy äidiltä tyttärelle. Osittain naistenlehdet ja iltapäivälehdet ylläpitävät itse kiinnostusta juttuja julkaisemalla, kuninkaallisiin erikoistunut vapaa toimittaja Elina Koivunen toteaa.

Koivunen uskoo, että Euroopan kuninkaallisia ihaillaan samoista syistä kuin ”tavallisiakin” julkkiksia.

Koivunen on kirjoittanut kuninkaallisista naistenlehtiin jo viitisentoista vuotta. Vuonna 2008 julkaistiin myös kirja Kuninkaalliset – valtaa ja vallattomuutta, jossa Koivunen esittelee kaikki merkittävimmät entiset ja nykyiset Euroopan kuningashuoneiden jäsenet.

Lahjakas ja taitava hallitsija

Toimittajana Elina Koivunen kirjoittaa useimmiten nykypäivän nuoren polven kuninkaallisista, eikä heistä ole kovin paljon mielenkiintoisia asioita kerrottavana. Kirjan tekeminen oli siksi erityisen hauskaa ja mielenkiintoista.

– Kirjassa pääsin tutustumaan siihen historiaan, josta toimittajana en pääse kirjoittamaan.

Koivusen lempikuninkaallinen on Englannin kuningatar Elisabet I.

– Hän oli älykäs, huippulahjakas ja taitava hallitsija.

Sukutauluista kirjaksi

Akaan kunnanjohtajan virasta eläkkeelle jääneen Esko Korkeamäen innostus Euroopan kuninkaallisten sukujen tutkimiseen alkoi jo 1940-luvulla. Aikakauslehti Viikkosanomat julkaisi vuonna 1948 Walesin prinssi Charlesin syntymän johdosta kuningatar Elisabet II:n sukutaulun.

– Otin sen talteen, ja uteliaisuus kasvoi pikkuhiljaa. Seuraavien vuosikymmenten aikana tuli laadittua useita kuninkaallisten sukutauluja.

Sukutauluista syntyi historialla ryyditetty kirja Euroopan monarkit. Korkeamäki myöntää siniveristen sukujen tutkimisen olevan mielenkiintoista.

Aikaisemmin kuninkaallisia avioliittoja solmittiin poliittisin periaattein. Avioliittoja järjestelemällä luotiin suhteita valtioiden välillä ja ujutettiin oman perheen jäseniä vieraille valtaistuimille.

Kuninkaallisia sukulinjoja haluttiin myös pitää vahvoina solmimalla avioliittoja erinäisten kaukaisten tai läheistenkin serkkujen kanssa.

Euroopan isoäiti ja appiukko

Kaksi 1800-luvun lopulla hallinnutta monarkkia, Englannin kuningatar Victoria ja Tanskan kuningas Kristian IX, olivat ylivoimaisia avioliittojen järjestelijöitä. Lähes kaikki Euroopan hallitsevat monarkit ovat joko molempien tai ainakin toisen jälkeläisiä.

Naittamalla lapsensa Euroopan eri kuningashuoneisiin he ansaitsivat lempinimikseen Euroopan isoäiti ja appiukko.

Englannin kuningatar Elisabet II ja hänen aviomiehensä prinssi Philip ovat molemmat sekä kuningatar Victorian että Kristian IX:n jälkeläisiä.

Kristianin pojasta tuli Kreikan kuningas Yrjö I, joka on prinssi Philipin isoisä. Philip joutui vuonna 1922 vain vuoden ikäisenä lähtemään perheensä mukana maanpakoon Kreikasta Turkin kanssa käydyn sodan vuoksi.

Philip päätyi lopulta Iso-Britanniaan ja tapasi kruununprinsessa Elisabetin. Ennen kihlausta Philip luopui Kreikan prinssin tittelistään ja otti sukunimekseen äitinsä vanhempien nimen Mountbatten.

Tasa-arvoisempia kuninkaallisia

Kuningatar Victoria on niin ikään Espanjan kuningas Juan Carlosin isoisoisoäiti. Juan Carlosin vaimo, Kreikan kruununprinsessaksi syntynyt kuningatar Sofia on myös sekä Victorian että Kristian IX:n jälkeläinen ja Englannin prinssi Charlesin ja tämän sisarusten pikkuserkku.

Sekä Kristian IX että kuningatar Victoria ovat Tanskan kuningattaren Margareeta II:n sekä Norjan kuninkaan Harald V:n isoisoisovanhempia. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, joka hänkin on kuningatar Victorian jälkeläinen, on Tanskan Margareetan serkku äitinsä puolelta.

Myös Belgian kuningas Albert II on Kristian IX:n jälkeläinen. Vain Alankomaiden kuningatar Beatrix ei ole suoraan sukua Euroopan isoäidille tai appiukolle.

Vaikka keskinäisten sukulaisuussuhteiden tutkiminen onkin mielenkiintoista, on Esko Korkeamäen mielestä järkevämpää, että kuninkaalliset saavat nykyisin mennä myös tavallisten kansalaisten kanssa naimisiin. Sukuihin saadaan uutta verta ja kuninkaalliset näyttäytyvät tasa-arvoisempina kansalaisten silmissä.

– Prinssit ja prinsessat haluavat itse valita oman puolisonsa eikä jättää sitä hallituksen tehtäväksi. Makukin voi olla hiukan erilainen, Korkeamäki naurahtaa.

Monaco kiinnostaa

Monacon kuninkaalliset tuntuvat kiinnostavan eurooppalaisia ruhtinaskunnan pienestä koosta huolimatta. Yhteisiä sukujuuria muiden Euroopan monarkioiden kanssa heillä on kuitenkin vähän. Grimaldin suku on alkujaan kotoisin Italiasta ja vuosisatojen varrella naimakauppoja on tehty ainakin Ranskan siniveristen kanssa.

Yhteensä seitsemän eurooppalaista kuningaskuntaa on vielä voimissaan, tosin päätäntävalta on siirretty niissäkin parlamenteille. Toisille monarkioille kävi huonosti maailmansotien aikaan.

Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n äiti oli Kristian IX:n tytär ja hänen vaimonsa oli kuningatar Victorian tyttärentytär.

Romanian viimeinen vuonna 1947 vallasta luopunut kuningas Mikael I on hänkin sekä kuningatar Viktorian että Kristian IX:n jälkeläisiä ja siten suuren eurooppalaisen kuningasperheen jäsen. Hänen äitinsä oli Kreikan kuninkaan Yrjö I:n lapsenlapsi aivan kuten prinssi Philipkin.

Bulgarian entinen tsaari Simeon II ei ole sukua kuningatar Victorialle, mutta kylläkin hänen aviomiehelleen prinssi Albertille. Simeon eli maanpaossa Espanjassa, mutta palasi myöhemmin Bulgariaan ja toimi maan pääministerinä 2000-luvun alussa.

Umberto II, Italiaa vain yhden kuukauden hallinnut maan viimeinen kuningas, ei ollut hänkään sukua Euroopan isoäidille tai appiukolle. Hän tosin meni naimisiin Belgian kuninkaan Albert I:n tyttären kanssa.

Linkit

Sukuseurojen keskusliitto

Britannian kuninkaallinen perhe

Tanskan kuninkaallinen perhe

Norjan kuninkaallinen perhe

Espanjan kuninkaallinen perhe

Monacon ruhtinaan perhe

Lisää jutun temoista

Sarjakuvataiteilija Kaisa Lekalle myönnettiin Suomen sarjakuvaseura ry:n myöntämä Puupäähattu-tunnustuspalkinto.  Hän sai sen ansioistaan sarjakuvantekijänä. Lekan sarjakuvateosten keskeisiä teemoja ovat vammaisuus ja henkinen etsiminen.

Palkinto myönnettiin 19. tammikuuta. Kansalliskirjastossa avattiin Kaisa Lekan töistä koottu näyttely palkinnonjakotilaisuuden yhteydessä. Sarjakuvanäyttely on esillä 20.1.–5.3.2012 Agricola-huoneessa.

Tunnetuimmassa teoksessaan I Am Not These Feet Leka kuvaa jalkojensa amputaatiota. Hän esittää lukijalle vammaisuuden rehellisesti ja kaunistelematta. Avaamalla uusia näkökulmia Leka onkin edistänyt erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Samalla hän näyttää muille esimerkkiä siitä, kuinka vammaisenakin voi kantaa itsensä pystyssä päin.

Kaisa Lekan  Europa-lehteen piirtämät sarjakuvat kumpuavat lehden muista aiheista. Työt tasapainoilevat asiallisuuden ja henkilökohtaisuuden välillä. Leka peilaa aiheita omaan elämäänsä. Liian henkilökohtaisia ne eivät kuitenkaan ole, jotta sarjakuva ei jäisi pelkästään sisäpiirin vitsiksi.

Linkit

 Täällä Kaisa, kuuleeko Eurooppa? -sarjakuva

Suomen Sarjakuvaseura

Kaisa Lekan kotisivu

Lisää jutun teemoista

Kun sellonsoittaja Susanna Mälkki vaihtoi 1990-luvun lopulla instrumenttinsa tahtipuikkoon, harva osasi arvata, millainen tähti musiikkimaailman taivaalle oli syttynyt. Viime huhtikuussa lahjakas kapellimestari teki historiaa ja johti ensimmäisenä naisena oopperaesityksen Milanon La Scalassa.

– La Scala on kenelle tahansa muusikolle merkittävä paikka. Oli suuri kunnia päästä esiintymään siellä. Sali oli kaunis ja orkesteri loistava, Mälkki muistelee.

Mälkki on niittänyt mainetta myös kotimaassaan. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin Suomi-palkinto. Viime joulukuussa ansiolista kasvoi Pro Finlandia -mitalilla.

– Olin siitä hyvin otettu. Pro Finlandia on suurimpia kunnianosoituksia, mitä taiteilija voi Suomessa saada, Mälkki sanoo.

Valmistautuminen vie viikon

Viimeiset kuusi vuotta Susanna Mälkki on työskennellyt ranskalaisen Ensemble Intercontemporain -yhtyeen musiikillisena johtajana. Vastuullisen pestin lisäksi häntä työllistävät konsertit ympäri maailmaa. Viime lokakuussa Mälkin taidoista saivat nauttia yhdysvaltalaiset, kun kapellimestari johti Chicagon sinfoniaorkesterin esitystä.  

Konsertteja hiotaan kapellimestarin johdolla yleensä vain 3–4 päivää. Ensemble Intercontemporain -orkesterilla harjoitusaika voi venyä pariin viikkoon.

– Esittämämme kappaleet ovat uusia ja vähemmän standardisoituja kuin muut esitykset. Niinpä harjoittelu vaatii normaalia enemmän aikaa, Mälkki kertoo.

Englannin lisäksi työnteko sujuu Mälkiltä ruotsiksi ja ranskaksi. Mieluiten hän ohjaa soittajia silti omalla äidinkielellään.

– Kielen vivahteet ovat merkityksellisiä. Kun puhun suomea, ajattelen paljon tarkemmin sitä, mitä sanon, Mälkki kertoo.

Työskentely ulkomailla vaatii kielipään ohella hyvää pelisilmää. Kapellimestarin tulee aistia, kuinka kokeneita ja muuntautumishaluisia soittajat ovat. Keski-Euroopassa muusikot haluavat yleensä noudattaa vanhoja perinteitä. Anglosaksisissa maissa ollaan kokeilunhaluisempia.

Suomalaisesta syntyperästä on musiikkialalla Mälkin mukaan sekä hyötyä että haittaa. Toisaalta pohjoisen kapellimestareita ja heidän suorasukaista puhetapaansa arvostetaan suuresti, mutta toisaalta kylmän maan asukkaat saatetaan alitajuisesti mieltää kehittymättömiksi junteiksi.

– Taiteen parissa kulttuuriset ennakkoluulot menettävät onneksi merkityksensä, Mälkki toteaa.

Esitykset ovat uniikkeja

Musiikissa Mälkkiä kiehtoo erityisesti sävelten kyky puhutella kuuntelijaansa ja luoda äänimaisemia.

– Pikkuhiljaa olen tajunnut, että musiikki on se, mitä minun pitää tehdä elannokseni. Voisi oikeastaan sanoa niin, että työ on valinnut minut eikä toisinpäin, Mälkki sanoo.

Nuoria Mälkki kannustaa rohkeasti sävelten pariin. Musiikkiharrastus kannattaa hänen mukaansa aloittaa konserteista, sillä elävät sävelet hakkaavat äänilevyt mennen tullen.

Kuuntelijan tulee kuitenkin pitää mielessään, että esitykset ovat yhtä uniikkeja kuin taivaalta tupruttavat lumihiutaleet. Yhdestä konsertista ei voi vetää koko taidealaa koskevia johtopäätöksiä.

– Sama pätee kirjallisuuteen. Jos on lukenut vain yhden kirjan, eikä ole pitänyt siitä, on väärin väittää kaikkia opuksia huonoiksi, Mälkki sanoo.

Hänen mukaansa avoin mieli on avain onneen. Jos renessanssin tahdit eivät sykähdytä, oma suosikkiteos voi löytyä kenties barokin tai nykymusiikin parista.

Mälkin omaa taiturointia voi seurata keväällä Pariisin lisäksi Lontoossa ja New Yorkissa. Suomeen kapellimestari saapuu seuraavan kerran helmikuussa.  

Linkit

Susanna Mälkin viralliset verkkosivut

Lista vuonna 2011 Pro Finlandian saaneista taiteilijoista

Lisää jutun teemoista

Tämän vuoden teema EU:ssa on aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus. Turussa kouluvaarit näyttävät esimerkkiä auttamalla ja tukemalla ala-asteen oppilaita. Turkulaisvaarit ovatkin yksi teemavuoden arjen toimijoista.

Kerttulin ja Topeliuksen kouluissa kouluvaarina toimiva Tauno Huhtala ihmettelee, miksi meillä ei osata hyödyntää eri-ikäisten yhteistyötä.

– Monilla eläkkeelle jäävillä olisi paljon kokemusta ja osaamista siirrettäväksi nuoremmille. Suomalaiseen kulttuuriin valitettavasti kuuluu, että kaikki ikäluokat puuhaavat omissa lokeroissaan.

Kouluvaarit tekevät vapaaehtoistyötä edistääkseen sukupolvien välistä kanssakäymistä ja kokeakseen tekemisen iloa yhdessä lasten kanssa.

Käytännössä se tarkoittaa, että vaarit osallistuvat ala-asteen oppitunneille. He haluavat olla pienten lasten tukena ja turvana, auttaa tehtävissä, kertoa tarinoita ja kuunnella.

– Kouluun on mukava mennä, kun tuntee itsensä aina tervetulleeksi. Ei tarvitse päteä tai olla millään tavalla täydellinen tai erikoisosaaja, riittää kun on läsnä, Huhtala kertoo.

Tarinoita menneistä

Tauno Huhtala lähti mukaan ystävänsä houkuttelemana. Useimmat kouluvaareista ovatkin tulleet mukaan toisen vaarin suosituksesta. Kaikilla on myös omia lapsia sekä lastenlapsia.

Kouluvaarit saattavat joskus pitää luokassa esitelmän vaikkapa historiasta, tekniikasta tai käytöstavoista. Lapset kuulevat mielellään juttuja siitä, millaista oli käydä koulua silloin, kun vaarit itse olivat lapsia.

Monilla vaareilla on lisäksi erityistaitoja, joita he välittävät koululaisille. Musiikin harrastajana Huhtala on ohjannut pienten bändiä ja opettanut rumpujen soittamista.

Kouluvaarit järjestävät toisinaan myös tapahtumia. Esimerkiksi keväisin rakennetaan puisia mäkiautoja ja syksyllä tarkistetaan polkupyörät sekä ajotaidot.

Koulu- ja tarhamummoja on myös olemassa, mutta kouluvaarit haluavat tuoda erityisesti miehen mallin ja läsnäolon lapsille. Koulumaailmahan on vahvasti naisvaltainen.

Energiaa ja elämäniloa

Jokainen kouluvaari tekee vapaaehtoistyötä yhtenä päivänä viikossa 3-6 tuntia kerrallaan opettajan kanssa sovitun mukaisesti. Vaarit saattavat myös osallistua vaikkapa luokkaretkille.

– Hyvä yhteistyösuhde opettajien ja kouluvaarin kesken on todella tärkeää. Opettajien työ on vaativaa. Hyvä kouluvaari kykenee tuomaan lisäarvoa opetukseen, Tauno Huhtala sanoo.

Huhtala ihailee lasten ennakkoluulotonta asennetta. Vaarin saapuessa kouluun he juoksevat iloisesti vastaan. Usein heillä on tärkeää kerrottavaa ja vaarilla on aikaa kuunnella.

– Vaikka olisi aamulla kuinka väsynyt ja huonolla tuulella, koulupäivän jälkeen on aina tosi hyvä mieli. Lapsilla on niin paljon energiaa ja elämäniloa.

Vaari kuuntelee

Erityisluokanopettaja Jaana Leino-Laakso otti itse yhteyttä kouluvaarien yhdistykseen kolmisen vuotta sitten saadakseen luokalleen oman vaarin. Hänen luokallaan maahanmuuttajalapset valmistautuvat tavalliseen koulunkäyntiin opettelemalla suomea.

Tauno Huhtala kuuntelee yksitellen oppilaiden lukemista ja tekee kysymyksiä luetusta. Hän saattaa auttaa matematiikan tunnilla yhtä oppilasta koko tunnin, jos lapsella on erityisesti siinä vaikeuksia.

– Kouluvaarista on paljon apua opettajalle. Oppilaat ja minä aina odotamme kovasti tiistaita, kun Tauno tulee käymään, Leino-Laakso sanoo.

Hän jatkaa, että osa lapsista saattaa tulla Suomeen hyvinkin traumaattisista oloista. Vaarin pitää siis olla rauhallinen ja turvallinen.

– Alussa oppilaat voivat vähän arastella vierasta vanhempaa henkilöä etenkin, kun yhteistä kieltä ei ole. Arkuus menee kuitenkin jo ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen ohi.

Lapset arvostavat, kun aikuinen on hetken vain hänen kanssaan ja kuuntelee.

Kiinnostusta on muuallakin

Monen lapsen isovanhemmat asuvat kaukana, ja joiltakin puuttuu kokonaan turvallisen aikuisen tuki. Erityisesti maahanmuuttajalapsille kouluvaarit ovat avuksi oppimisessa, sillä heidän vanhempansa eivät kielitaidon puutteen vuoksi voi yleensä auttaa läksyjen ja tehtävien tekemisessä.

Kouluvaarit ry on rekisteröity valtakunnallinen yhdistys, mutta toiminta on keskittynyt Turun seudulle. Kiinnostusta on muuallakin.

– Valtakunnallisilla rehtoripäivillä viime syksynä kotkalaisen koulun rehtori huudahti, että ”voi kun meilläkin olisi kouluvaareja”, Huhtala iloitsee.

Kiitokset lämmittävät mieltä

Turussa toimii tällä hetkellä 20 koulussa yhteensä 45 kouluvaaria. Huhtalan mukaan kysyntää olisi enemmänkin. Ongelmana on uusien kouluvaarien rekrytointi.

– Suuret ikäluokat tuntuvat olevan tarkempia ajankäytöstään, eikä vapaaehtoistyöhön haluta sitoutua, Huhtala harmittelee.

Lasten vanhemmilta saatu palaute on ollut pelkästään myönteistä ja kannustavaa.

– Eräskin vanhempi soitti minulle kouluvuoden jälkeen ja kiitteli, kuinka hienoa työtä olemme tehneet. Se lämmittää mieltä.

Linkit

Kouluvaarit ry – Farfar i skolan rf 

Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi

Lisää jutun temoista

Det finska jordbrukets lönsamhet som helhet har varit dålig i flera decennier. Under 2000-talet har i genomsnitt endast hälften av de krav på lön och avkastning som Forskningscentralen för jordbruk och livsmedelsekonomi MTT ställer i sina lönsamhetsberäkningar uppnåtts. Samtidigt har jordbrukets produktionsinsatser fördyrats snabbare än den allmänna inflationen.

Vad lockar unga att blir jordbrukare i dessa tider?

För 33-årige Magnus Sund var jordbrukaryrket ett naturligt val. Han följde sin far i fotspåren och generationsväxlade år 2003. Innan det hade han arbetat på gården i byn Kuni i Korsholm i redan ett par år och utbildat sig till trädgårdsmästare.

Att odla ekologiskt föll sig också naturligt. Fadern hade övergått till ekologiskt jordbruk år 1995 och sedan dess har efterfrågan på ekoprodukter stigit betydligt. Största delen av produkterna köps upp av partihandlare i Helsingforstrakten. En del går till lokala partihandlare och ytterligare en del av produkterna kör Magnus Sund själv in till Vasa.

– Efterfrågan är störst i huvudstadsregionen. De två senaste åren har försäljningen gått uppåt. Före det låg det ganska jämt, säger han.

Det finns en klar beställning för ekologiska livsmedel. I dag köper vart tredje finländskt hushåll regelbundet ekoprodukter. Bara under det senaste årtiondet har utbudet på ekologiska produkter ökat markant i matbutikerna.

EU satsar på unga

I oktober 2011 gjorde Europeiska kommissionen ett förslag om EU:s jordbrukspolitik efter år 2013. Målet är att förnya den gemensamma jordbrukspolitiken för att bättre svara på kommande utmaningar som till exempel klimatförändringen. Till de centrala syftena hör också förbättringen av matsäkerheten och tryggandet av ett hållbart utnyttjande av naturresurserna.

Kommissionen framkastar nya miljökrav på understöden. Avsikten är att betala stöd till alla jordbrukare som vidtar vissa miljöåtgärder utöver basnivån. Kommissionen föreslår också ett par nya stödprogram.

Magnus Sund välkomnar förslaget men tror inte att det kommer att påverka hans egen situation så mycket. Redan i dag får jordbrukare under 40 år ett litet tilläggsstöd, men kommissionen rekommenderar nu ett nytt årligt stöd för att förbättra unga jordbrukares ställning.

Lönsamheten avgör

Magnus Sund har inte haft några problem med att få det att gå runt och han förhåller sig överlag optimistisk till möjligheterna att klara sig som jordbrukare i Finland. Själv håller han sig med 46 odlingshektar där han odlar såväl spannmål som grönsaker och bär. Huvudprodukten är vitkål och vid sidan om den säljer han kinakål, purjolök och jordgubbar.

– Lönsamheten avgör om det är attraktivt att odla. Har man enbart spannmål är det lite svårt, säger han.

De största utmaningarna han stött på som eko-odlare är förknippade med insekter och ogräs. På eko-odlingar får man inte använda några gifter för att bekämpa dem, så man är tvungen att hitta på innovativa lösningar.

– Det är stor skillnad på åren. Mängden insekter beror på väder och vind, säger Magnus Sund.

För att undvika insekterna brukar han täcka över sina kålplantor med fiberdukar.

Sysselsättning året runt

Jordbrukarna har det mest bråttom under sommarhalvåret, men arbetet räcker till också över vintern. För tillfället har Magnus Sund ett kållager som uppgår till flera tiotals ton. Från januari till april brukar han sälja tre till fyra ton vitkål per vecka.

– Vi börjar med att så purjolök i början av april, sedan kommer vitkålen i mitten av månaden. Först är det upprivning och så börjar vi plantera ut allt i slutet av maj, berättar han.

Så håller de på i några veckor. När jordgubbarna ska skördas i juli är det bråda tider och det är också bråttom när allt ska upp på hösten i lager.

– När allt är skördat i början av november får jag pusta ut. Jag packar kål flera dagar i veckan, men arbetstempot är betydligt lugnare än på sommaren, säger Sund.

Länkar:

Jord- och skogsbruksministeriet

Förbundet för Ekologisk Odling rf

Österbottens Svenska Lantbrukssällskapet r.f

Mer om artikelns tema