Romanikerjäläisten päiväkeskuksessa Hirundossa Helsingin Sörnäisissä on poikkeuksellisen hiljaista. Hetkeä aikaisemmin humalainen mieshenkilö on rikkonut ikkunan, ruiskuttanut pippurisumutetta sisälle ja heiluttanut isoa veistä tappouhkauksia huudellen.

Diakonissalaitoksen ylläpitämässä keskuksessa työskentelevä Borislav Borisov kertaa tapahtumia poliisille ja soittaa lasiliikkeeseen, jotta ikkuna saadaan korjattua kiireesti. Pippurisumute kirvelee vielä silmiä.

Normaalina arkipäivänä Hirundossa asioi viitisenkymmentä Romanian ja Bulgarian romania. He saavat peseytyä, pestä pyykkiä ja käyttää internetiä.

Iltapäivän välikohtaus oli poikkeuksellinen. Borisov toteaa, että romanit haluavat tulla Suomeen, sillä täällä he saavat olla vielä rauhassa.

– Kertomusten mukaan etenkin Etelä-Euroopan maissa on tavallista, että kerjäläisten päälle syljetään tai jopa vanhuksia saatetaan potkia kadulla, Borisov sanoo.

Perusoikeuksien suoja on vahva

Koska Romanian ja Bulgarian romanit ovat Euroopan unionin kansalaisia, heillä on EU:n perusoikeuskirjan takaama oikeus oleskella ja liikkua vapaasti missä tahansa maassa unionin alueella.

Jos oleskelu kestää korkeintaan kolme kuukautta, sille ei ole asetettu mitään rajoituksia tai vaatimuksia. Vain henkilöllisyys tulee tarvittaessa todistaa passilla tai kuvallisella henkilökortilla.

– Alle kolmen kuukauden oleskelun EU-oikeudellinen suoja on todella vahva. Tietysti myös vaaditaan, että elää paikallisia lakeja noudattaen eikä tee rötöksiä, Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen huomauttaa.

Jos aikoo sen sijaan oleskella toisessa EU-maassa yli kolme kuukautta, pitää olla riittävät varat toimeentulon turvaamiseksi. Sillä varmistetaan, että liikkumisvapautta nauttiva unionin kansalainen ei aio käyttää toisen maan sosiaaliturvaa hyväkseen.

Kriminalisointi ei ole ratkaisu

Tuomas Ojanen huomauttaa, että riittävien varojen määritteleminen on tulkintakysymys. Hyvin tiukat vaatimukset voisivat tosiasiallisesti rajoittaa liikkumisvapautta.

– Mielestäni on ihan mahdollista ajatella, että myös pummaamalla tai kerjäämällä saadut rahat voivat riittää, Ojanen pohtii.

Suomessa on ajoittain keskusteltu kerjäämisen kriminalisoinnista. Tuomas Ojanen toteaa, että suunnitellut toimet olisivat tosiasiassa kohdistuneet romanikerjäläisiin.

– Tiettyyn kansanryhmään kohdistuvana kriminalisointi olisi ollut syrjivää ja rasistista. On selvää, että sellaista ei voitaisi toteuttaa.

Teoriassa kerjääminen voitaisiin kieltää kaikilta. Ongelma on, miten rikollinen kerjääminen määriteltäisiin, Ojanen sanoo.

– Jos sen sijaan, että istuu polvillaan kadulla, ottaakin esimerkiksi huuliharpun esiin tai maalaa kasvonsa, muuttaako se tilanteen?

Tavallisia haaveita

Lähes yhdeksän vuotta Suomessa asunut Borislav Borisov on itse kotoisin Bulgariasta ja kuuluu maan romanialaiseen kielivähemmistöön. Hän huomauttaa, että romanit eivät ole yhtä ja samaa massaa, niin kuin eivät suomalaisetkaan ole.

– Esimerkiksi Bulgarian romanit eivät halua kerjätä. He keräävät mieluummin pulloja tai poimivat marjoja. Osa romaneista haluaisi kouluttautua ja sulautua valtaväestöön, osa jatkaa kiertolaiselämää.

Perheiden lapset ovat isovanhempien hoivissa kotimaassa, kun vanhemmat työskentelevät tai kerjäävät ulkomailla. Romanien haaveet ovat hyvin tavallisia lapsiperheen haaveita.

– Suurin osa on hyviä tyyppejä, jotka haluavat vain, että perheellä olisi katto pään päällä ja että heidän lapsensa pääsevät kouluun. He haluavat tarjota lapsilleen mahdollisuuksia, joita heillä itsellään ei ole ollut, Borisov toteaa.

Linkit

Euroopan unionin perusoikeuskirja kokonaisuudessaan

Tiivistelmä perusoikeuskirjasta

Vapaa liikkuvuus EU-alueella

Lue lisää jutun aiheista

Merkkihuollot ja riippumattomat huoltamot käyvät tiukkaa kamppailua autoilijoiden rahoista. Kuluttajia on Euroopassa painostettu tai ohjailtu virheellisillä väitteillä käyttämään ainoastaan merkkikorjaamoita. Euroopan komission mukaan valmistaja ei saa sitoa kuluttajaa tiettyyn huoltoyritykseen.

Espanjassa maan kilpailuvirasto langetti Mazda Automóviles de Españalle seuraamusmaksun kilpailun rajoittamisesta. Yritys oli kieltäytynyt takuuvastuiden hoitamisesta, kun asiakas oli huollattanut autonsa riippumattomassa korjaamossa.

Ruotsissa markkinaoikeus totesi, että KIA Motors Sweden oli yrittänyt rajoittaa kuluttajien vapautta valita haluamansa korjausliike. KIA oli kertonut ostajille, että saadakseen täyden seitsemän vuoden takuuajan ostajan täytyisi käyttää määräaikaishuolloissaan valmistajan hyväksymiä merkkihuoltoja, tai takuuaika putoaisi kolmeen vuoteen. KIAn toiminta oli EU:n kilpailulainsäädännön vastaista.

Vika-analyysi palvelee asiakasta

Hämeenlinnalainen Aki Sirkka käyttää tilanteen mukaan sekä merkkihuoltoja että yksityisiä yrityksiä. Häntä ei ole yritetty painostaa käyttämään tiettyä yritystä, eikä hän ole kuullut, että sellaista olisi tapahtunut hänen ystävilleenkään.

Hän tilaa perheen vuosimallin 2007 Mercedes Benzin määräaikaishuollon vuoroin valmistajan valtuuttamasta yrityksestä, vuoroin yksityiseltä. Yhtäkkisten vikojen sattuessa hän yleensä soittaa yksityiselle, joista saa Sirkan mukaan henkilökohtaisempaa palvelua ja merkkikorjaamoa edullisemmin.

– Henkilökunta selittää, mistä vika johtuu, mikä komponentti pitää vaihtaa ja mitä korjaus tulee maksamaan, Sirkka kertoo.

Kuluttajaa ei saa sitoa

Kilpailu autohuolto- ja varaosa-alalla oli EU-alueella pitkään rajoitettua, minkä takia Euroopan komissio päätti vapauttaa alan kilpailun. Autonvalmistajien on luovutettava kohtuuhintaan korjaustietoja esimerkiksi auton ajoneuvotietokoneesta myös riippumattomille toimijoille.

Yksityisillä korjaamoilla, korjaamolaitteiden toimittajilla ja varaosien jakelijoilla on menossa Euroopan laajuinen Right to Repair -kampanja, jolla yrittäjät puolustavat vapaata kilpailua. Suomessa merkkihuollot avasivat vuonna 2012 markkinointisivustonsa (www.merkkihuollot.fi), jossa kerrotaan, miksi autoilijan kannattaisi valita juuri valtuutettu korjaamo.

Suomessa merkkihuollot hallitsevat yhä uusien autojen korjausmarkkinoita. Vuonna 2012 noin joka toinen suomalainen valitsi valtuutetun korjaajan.

”Autoala tuntee säännöt”

Suomessa kuluttajaviranomaisten tietoon on tullut vuosien varrella useita epäilyjä, joissa auton ostaja olisi ohjattu käyttämään merkkihuoltoa. Oikeuteen tapaukset eivät ole päätyneet, kuluttaja-asioiden lakimies Mika Hakamäki Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kertoo.

– Kuluttajat ymmärtävät aika hyvin oikeutensa, ja autoala on tietoinen säännöistä. Silti ei voi tietää, mitä myyntitilanteissa tapahtuu eli ohjataanko kuluttajaa merkkihuollon taakse, Hakamäki sanoo.

Autoilijan kannattaa Hakamäen mukaan ottaa heti yhteyttä Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, jos häntä yritetään taivutella tietyn huoltoyrityksen käyttäjäksi.

Oma aktiivisuus säästi satasia

Aki Sirkka onnistui kerran välttämään suurlaskun oman tarkkaavaisuutensa ansiosta. Ilmastointilaitteen puhaltimeen oli tullut vika, ja merkkihuolto ilmoitti, että korjaus maksaisi jopa 700 euroa.

– Säikähdin hintaa ja kerroin tapauksesta kaverille. Hän sanoi, että laitteesta on ehkä vain tietty rele rikki. Kävin kertomassa sen riippumattomalle huoltoyritykselle ja loppujen lopuksi autoon vaihdettiin vain yksi kahdeksan euron osa, Sirkka sanoo.

Merkkikorjaamoiden hinnoittelu on Sirkan mukaan muuttunut viime vuosina parempaan, avoimempaan suuntaan.

– Kassalla on listattuna, mitä eri suuruiset huollot maksavat ja mitä ne sisältävät.

Linkit

Tietoa auton huoltajan oikeuksista Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivulla

Right to repair -kampanja

Valtuutettujen merkkihuoltojen yhteissivusto

Lue lisää jutun teemoista

Ilmaston lämpenemisen lisäksi laittomat puunkorjuut edesauttavat eroosiota, metsäkatoa ja biologisen monimuotoisuuden katoamista.

Euroopan unionin puutavara-asetuksen tarkoitus on estää laittomasti korjatun puutavaran tulo EU:n alueelle. Asetus koskee raakapuuta ja puusta valmistettuja tuotteita kuten sahatavaraa, vaneria, kartonkia, huonekaluja, massaa ja paperia.

Jos asetus toimii odotetusti, kuluttaja voi ostaa puuhuonekalusteensa entistä luottavaisemmin mielin. Hän tietää, että niiden valmistuksessa ei ole vahingoitettu metsää.

Kaikki puusta tehdyt tuotteet eivät kuitenkaan kuulu asetuksen piiriin. Näitä ovat esimerkiksi puiset aterimet tai puutarhapöytä, jonka kehys ja jalat on tehty muusta kuin puusta, esimerkiksi alumiinista. Asetusta ei sovelleta myöskään kierrätettyihin tuotteisiin.

Tuotantoketju läpinäkyvämmäksi

Helsinkiläiset Sanna Liljamo ja Julius Kalliomaa puntaroivat parvekekalustevaihtoehtoja vantaalaisessa huonekaluliikkeessä. Pariskunta myöntää, että puun alkuperä ei juuri vaikuta ostopäätökseen.

Tärkeintä on oikea hinta-laatusuhde. Liljamo tosin huomauttaa, että yleensä puun alkuperästä ei ole kerrottu mitään.

– Jos asiaa mainostettaisiin isommin, voi olla että sillä olisi vaikutus. Ostan minä mieluummin esimerkiksi reilun kaupan banaaneja.

Kumpikin kuitenkin toteaa, että on hyvä asia, että laittomasta puutavarasta tuotettuja huonekaluja ei päädy heidän parvekkeelleen.

– Ainahan on olemassa tietysti väärinkäytösten riski, mutta mitä läpinäkyvämmäksi tuotantoketju saadaan, sitä parempi, Kalliomaa pohtii.

Maahantuojilla vastuu valvonnasta

Euroopan unionin puutavara-asetusta alettiin soveltaa 3. maaliskuuta 2013. Ylitarkastaja Marko Lehtosalo Maaseutuvirastosta kertoo, että asetus koskee erityisesti maahantuojia, jotka toimittavat puutavaraa tai puutuotteita ensi kertaa EU:n sisämarkkinoille.

Niiden tulee osoittaa, että puuta ei ole korjattu laittomasti. Laiton puu tarkoittaa alkuperämaassa kansallisten lakien vastaisesti korjattua tai myytyä puutavaraa.

– Kauppaa käyvien on säilytettävä tiedot toimituksistaan, jotta puutavaran tai puutuotteiden alkuperä voidaan jäljittää, Lehtosalo sanoo.

Itä-Venäjän tuontipuu syynissä

Maaseutuvirasto valvoo puutavara-asetuksen noudattamista. Virasto tekee tarkastuksia yrityksiin, jotka toimittavat Suomeen puuta. Se saa yritysten tiedot tullilta.

Neuvotteleva virkamies Tatu Torniainen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että Suomessa seurataan erityisesti Itä-Venäjältä tulevan puun alkuperää.

– Sieltä on saatu kirjavia raportteja.

Maaseutuvirasto voi aloittaa tarkastukset vasta kun eduskunta hyväksyy lain, jolla puutavara-asetus pannaan toimeen kansallisesti. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee lakia parhaillaan.

Asetus koskee myös kotimaista puuta

Puutavara-asetus koskee myös suomalaisia metsänomistajia ja kotimaista puuta. Suomessa metsänomistajien on osoitettava metsänkäyttöilmoituksella, että puu on korjattu laillisesti. Metsänkäyttöä valvoo Suomen metsäkeskus.

Meillä laittomat hakkuut eivät kuitenkaan ole ongelma. Tatu Torniainen arvioi, että jos Suomessa tehdään vuodessa vaikkapa 70 000 puukauppasopimusta, niistä korkeintaan 50:een liittyy epäselvyyksiä.

– Eivätkä nekään harvat oikeustapaukset liity välttämättä laittomaan puunhakkuuseen, Torniainen huomauttaa.

Muitakin kuin ympäristöhaittoja

Laittomaan puunhakkuuseen liittyy myös muita kuin ympäristöongelmia. Alkuperäisväestön edellytykset asua kotiseudullaan huononevat, kun metsät hakataan maan tasalle. Laittomiin puunhakkuisiin liittyy joillain alueilla veronkiertoa ja aseellisia selkkauksia.

Ne, jotka noudattavat hakkuuta koskevia lakeja, joutuvat kilpailemaan halvemman, laittoman tuotannon kanssa.

– Laiton puunhakkuu polkee puun maailmanmarkkinahintoja, Marko Lehtosalo sanoo.

Linkit

Lisätietoa puutavara-asetuksesta

Lue lisää jutun teemoista

Eurooppa-päivän toritapahtumat, tanssi- ja musiikkiesitykset, katuteatterit, elokuvat, seminaarit, kilpailut ja eurooppalaiset ruokaherkut muodostavat monilla paikkakunnalla odotetun perinteen.

Helsingissä Eurooppa-päivää juhlitaan Kampintorilla Fredrikinkadun, Malminkadun ja Malminrinteen välisellä aukiolla. Tilaisuudessa on ohjelmaa kaikenikäisille. Päivän avaa kello 8.30 Euroopan komission Suomen-edustuston vt. päällikkö Sari Artjoki.

Aamupäivällä julkistetaan Vuoden Nuori Eurooppalainen ja muun muassa lastenmusiikkiorkesteri Ammuu esiintyy.

Aamupäivän aikana lavalle nousevat myös Euroopan parlamentin jäsenet Nils Torvalds ja Sirpa Pietikäinen sekä heidän jälkeensä kansanedustajat Ritva Elomaa ja Pia Kauma. Ennen puolta päivää ääneen pääsevät vielä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sekä puheenjohtaja Juha Sipilä.

Puolen päivän aikaan lavalle nousevat europarlamentaarikot Liisa Jaakonsaari, Eija-Riitta Korhola, Hannu Taakkula ja Sampo Terho sekä heidän jälkeensä kansanedustajat Satu Haapainen, Annika Lapintie ja Peter Östman. Kello 13 vuoro siirtyy pääministeri Jyrki Kataiselle sekä ministerit Ville Niinistölle ja Carl Haglundille.

Sirkusryhmä Sekahaun ja tanssiorkesteri Vallilan Tangon jälkeen puheenvuoro siirtyy kansanedustaja Antti Kaikkoselle ja puoluesihteeri Reijo Paanaselle.

Eurooppa-päivän tapahtumia järjestetään myös useilla muilla paikkakunnilla ympäri Suomea.

EU:n lippu liehumaan

Eurooppa-päivä symboloi Euroopan unionia yhdessä unionin lipun, hymnin, tunnuslauseen ja yhteisen rahayksikön kanssa. Päivän tapahtumat ja juhlatilaisuudet tuovat unionin lähemmäs kansalaisia ja unionin kansat lähemmäksi toisiaan.

Eurooppa-päivän juuret juontavat juurensa 9. toukokuuta 1950, jolloin lausuttiin Euroopan yhteisön syntysanat. Lehdistö oli kutsuttu Ranskan ulkoministeriöön Pariisissa kuulemaan “mitä tärkeintä tiedonantoa”. Ranskan ulkoministeri Robert Schuman antoi tilaisuudessa julistuksen, jota pidetään alkuna Euroopan integraatiolle.

EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat Milanon huippukokouksessa vuonna 1985, että toukokuun 9. päivää juhlitaan Euroopan päivänä.

Uusi EU-klinikka neuvoo

Helsingin Eurooppa-päivän tapahtumassa on tarjolla paljon tietoa EU:sta ja Euroopasta. Näyttelypisteissä voi tutustua eri järjestöjen toimintaan, osallistua kilpailuihin ja hakea maksutonta EU-materiaalia.

EU-klinikalla vastataan kansalaisia askarruttaviin kysymyksiin muun muassa oikeudesta tehdä työtä ja asua toisessa EU-maassa, Eurooppalaisesta sairaanhoitokortista ja verkkokaupasta.

Suomessa päivän järjestäjinä toimivat Eurooppalainen Suomi ry ja sen alueyhdistykset, Euroopan komission Suomen-edustusto, Eurooppatiedotus, Euroopan parlamentin tiedotustoimisto, Eurooppanuoret ry ja tapahtumakaupungit.

Näytteilleasettajina on mukana eri tahoja kansalaisjärjestöistä Euroopan maiden suurlähetystöihin.

Linkit

Eurooppa-päivä ja päivän paikkakuntainen ohjelma

Lue lisää jutun aiheista

Maaliskuun projektimatkalla Itävallassa tutustuimme myös paikalliseen koulunkäyntiin. Viikon aikana tuli selväksi, että koulusysteemi ja koulutyö poikkeavat Suomalaisesta. Vielä matkamme alussa monella meistä oli ajatuksena, että koulunkäynti Itävallassa olisi samantyyppistä kuin meillä. Tämä kuitenkin osoittautui vääräksi.

HLW/BFW Mureck on pienehkö 120 opiskelijan hotellialalle valmistava koulu pikkukaupunki Mureckissa. Koulu ei ole ammattikoulu, vaan ammatillisen koulutuksen ja lukion väliltä. Eniten se muistuttaa suomalaista kaksoistutkintoa, mutta poikkeaa kuitenkin siitäkin. Koulussa opiskellaan perusoppiaineita, kuten matematiikkaa, äidinkieltä, historiaa ja uskontoa. Aivan uusi oppiaine, josta en ollut kuullut aikaisemmin, oli kirjanpito. Kyseisen oppiaineen tunneilla harjoiteltiin kirjanpitotaitoja esimerkiksi hotellityöskentelyä varten. Itävallassahan on paljon pieniä hotelleja ja majataloja. 1200 asukaan Mureckissa on kaksi majataloa ja kesäaikaan enemmän. Lähiympäristön kunnissa jokaisessa on majatalotoimintaa.

Oppitunnit Mureckin koulussa olivat rakenteellisesti hyvin samantyyppisiä kuin Suomessa. Opettaja kirjoituttaa muistiinpanoja ja puhuu luokan edessä. Joillakin oppitunneilla oli myös keskustelutehtäviä oppilaiden kesken. Ei siis kovin monipuolista. Oppitunti päättyi kun summeri soi ja silloin koulun valoisa aula täyttyi sohvat valtaavista opiskelijoista. Kahvi- ja juoma-automaatit olivat suosittuja.

Kielien opiskelussa oli näkyvin ero suomalaiseen käytäntöön. Mureckissa opiskelijat opiskelevat eri kieliä niin, että selviäisivät palvelutilanteista ja muista käytännön elämän tilanteista ulkomaalaisten kanssa. Ranskan ja englannin kielissä opetellaan keskenään samoja asioita ja ilmauksia ja kokeetkin ovat yhdistettyjä. Intercultural communications -kurssilla käytettiin samalla tunnilla englantia, ranskaa ja espanjaa. Opiskelijat harjoittelevat muutenkin monikulttuurista tiimityöskentelyä. Suomessahan jokaista opiskeltavaa kieltä luetaan erikseen, eivätkä aiheet niissä aina liity käytäntöön.

Kadehdittava erikoisuus oli ulkona oleva paviljonki, jonka katolla olivat aurinkokennot keräämässä lämpöä. Jo huhtikuussa voivat opiskelijat opiskella pulpeteissaan myös ulkona.  Tämä kausi kestää pitkälle lokakuuhun saakka. Paviljongin edessä oli pieni lampi, jossa uiskenteli jo maaliskuussa punaisia kultakaloja ja rannalla loikki sammakoita.

Toinen puoli opiskelussa eli koulun ammatillinen puoli tuli ilmi joka päivä. Oppilaista valitaan joka päivä yksi ryhmä valmistamaan lounaalla tarjottava kouluruoka. Ruuan laatukin kertoi sen valmistustavasta. Ruoka oli todella hyvää ja monipuolista. Suomalainen kouluruoka jäi kyllä toiseksi. Ruuanlaiton lisäksi opiskelijat harjoittelevat myös tarjoilemista sekä muita hotellialalla tarvittavia taitoja. Niinpä koululounas olikin kokemus suomalaiselle kouluruokailijalle: pöydille oli katettu valmiiksi liinat, servietit ja ruokailuvälineet. Tarjoilijat tarjoilivat ruuan. Siinä tulee kouluaikana oppineeksi hyvät ja kauniit ruokailutavat. Ruokailu olikin siellä paljon rauhallisempaa ja viihtyisämpää. Koululla on myös oma viinitarha ja erikoisuutena nimikkoviini. Viinitarhan vieressä on yrttitarha, josta saadaan yrtit koulun keittiöön.

Matkustimme Zotterin suklaatehtaalle bussilla. Tehdas valmistaa suklaan kaakopavusta asti itse, ja hankkii pavut Reilun kaupan sääntöjä kunnioittaen. He myös valmistavat ne orgaanisesti. Perustaja Josef Zotter avasi tehtaansa vuonna 2007, ja se on ainoa laatuaan Euroopassa.

Pääsimme radiopuhelinten avulla opastetulle kierrokselle tehtaaseen, ja saimme maistaa kaikkea alussa jaetulla lusikalla. Suklaata oli runsaskaakaoisesta valkosuklaaseen. Mielenkiintoisia makuyhdistelmiä riitti kukkien terälehdistä ketsuppi-pähkinään.

Lasiseinien takaa saimme tarkkailla suklaiden valmistusta ja pakkausta. Kierroksen lopuksi pääsimme isoon tuliaiskauppaan, josta löytyi kaikkia maisteltavina olluita makuja kotiin ostettaviksi.

Seuraavaksi lähdimme Graziin, Itävallan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Ehdimme syödä ja katsella maisemia valtavan kauppakeskuksen kattoterassilta kunnes oli aika mennä kiertämään Itävallan oppilaiden järjestämää kaupunkikierrosta. Kierros kattoi kaupungin historian yksityiskohdista vanhoihin rakennuksiin.

Kaupunkikierroksen jälkeen, tihkusateen saattelemana, seurasi monen innolla odottama vierailu suureen ostoskeskukseen. Shoppailureissu osoittautui kuitenkin pikavisiitiksi tiukan aikataulumme takia. Jotkut kolusivat kauppoja kuin viimeistä päivää, toiset taas hoitivat välttämättömiä asioita, kuten postikorttien kirjoitusta ja toiset tyytyivät rauhalliseen kiertelyyn ja katseluun. Ostoskeskus oli kuitenkin kooltaan niin suuri että ehdimme nähdä vain noin neljäsosan koko komeudesta.

Pitkän päivän päätteeksi pääsimme rentoutumaan kylpylään Bad Radkerburgissa. Siellä aikamme kelluttuamme, puhtaina ja rentoutuneina, kapusimme takaisiin bussiin ja suuntasimme jälleen kohti Mureckia. Sinne päästyämme olimme jo niin väsynyttä sakkia, että suuntasimme suorinta tietä isäntäperheiden koteihin ja nukkumaan.

Itävaltalainen ruokakulttuuri eroaa melkoisesti suomalaisten ruokatottumuksista. Itävallassa käytetään hyvin paljon lihaa, eikä rasvaa säästellä. Ruoka on todella tuhtia. Kasviksia ja hedelmiä syödään paljon vähemmän kuin Suomessa. Kurpitsa on usein raaka-aineena monissa Itävaltalaisissa ruuissa. Jälkiruuat ovat myös tärkeitä arkiaterioillakin.

Aamuisin itävaltalaiset eivät välttämättä syö ollenkaan aamupalaa, korkeintaan juovat teetä tai kahvia hillovoileivän kera. Lounaaksi monet opiskelijat syövät omia eväitä, jotka olivat yleensä melko tuhteja makkaraleipiä. Välipaloja opiskelijat eivät syö. Lounaan jälkeen seuraava ateria on päivällinen, joka syödään yhdessä perheen kanssa. Päivälliseksi perheeni nautti monena päivänä kuuluisaa wieninleikettä ranskanperunoiden kera. Iltapalaksi he söivät joskus jotakin pientä. Itävaltalaiset syövät suhteessa vähän, mutta syöty ruoka on todella raskasta.

Itävaltalainen perinneruokakulttuuri on monipuolinen. Yksi perinneherkku on nimeltään Buschenschank. Se koostuu erilaisista liha- ja juustosiivuista, tahnoista, pavuista ja erilaisista vihanneksista, jotka syödään limpun kanssa. Buschenschank on erittäin täyttävää ja hyvää. Muita perinteisiä lämpimiä ruokia ovat suolaiset knöödelit eli leivänpalasista tai taikinasta tehtyjä möykkyjä, joiden sisällä on jotakin suolaista täytettä sekä polenta kurpitsansiemenillä.

Kahvilakulttuuri on näkyvä osa arkea. Itävaltalaiset tuntuvat rakastavan kahviloita, ja he käyvätkin niissä usein esimerkiksi aamupalalla tai vain viettämässä aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa. Kahvilassa he nauttivat ihanista makeista leivoksista, eikä silloin ole kiire minnekään. Kaikkein tunnetuin itävaltalainen leivonnainen on Sacherkakku tai -leivos.  Sitä he mielellään tarjoavat kaikille vierailleen maistettavaksi – ja kehuttavaksi. Muita itävaltalaisia perinneleivonnaisia ovat makeat knöödelit sekä apfelstrudel.

Projektiviikon aikana pidimme kaikesta ruuasta, mikä tuntuikin sitten loppuviikosta pienenä kiristyksenä vyötäröllä… Suosittelemme kuitenkin myös makumatkaa Itävaltaan kakkujen ja knöödeleiden pariin.

Haastattelimme Itävallassa Madagaskarilaista opettajaa, Elisabeth Ramanantenasoaa. Hän oli tullut Itävaltaan opettajien seminaariin. Hänen tehtävänsä Itävallan matkalla oli esitellä Madagaskaria muille opettajille.

Ramanantenasoa olisi alun perin halunnut kääntäjäksi, muttei saanut alalta töitä, joten hän ryhtyi saksan kielen opettajaksi. Ramanantenasoa on kuitenkin iloinen siitä, että aloitti opettajan työn, sillä sitä kautta hän voi auttaa lapsia.

Madagaskarilainen koulu, jossa Ramanantenasoa on töissä, koostuu 500 oppilaasta ja 40 opettajasta. Yhdessä luokassa on noin 60 oppilasta. Koulu on valtionkoulu. Madagaskarissa koulupäivä alkaa kello 07.00 aamulla ja päättyy kello 18.00 illalla. Päivän aikana on siesta kello 12–14. Opettajilla ei ole käytössään mitään elektronisia laitteita.

Ramanantenasoa kertoi, että hänen mielestään Itävallassa oli hyvin kylmä.  Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt lunta, joten se oli merkittävä uusi näky hänelle.

Comenius-ohjelma tukee eurooppalaisten koulujen yhteistyötä ja koulujen välistä oppilas- ja henkilökuntavaihtoa. Sen tavoite on lisätä tietoisuutta Euroopan kulttuureista koulumaailmassa.

Oppilasvaihdoissa perusidea on sama kuin vaihto-oppilastoiminnassa.

– Kahden- tai monenvälisissä koulujen yhteystyöhankkeissa on aina jokin teema, jota hankkeen aikana käsitellään, ohjelma-asiantuntija Tiina Karro CIMOsta kertoo. CIMO on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio. Se hallinnoi Suomessa Comenius-ohjelmaa.

– Regio-hankkeissa kahden maan paikalliset tai alueelliset kouluviranomaiset tekevät yhteistyötä alueellisen kehittämisen välillä.

Opettajat voivat hakea Comeniuksesta apurahaa ulkomailla tapahtuvaa täydennyskoulutusta varten.

Neljän maan yhteistyöhanke

Lappeenrannan Lyseon lukion opettaja Hannele Puolakka on mukana opettajien kansainvälisessä eTwinning-ystävyyskouluverkostossa. Siellä hän ilmoitti kiinnostuksesta osallistua kansainväliseen projektiin.

– Ryhmää muodostamassa ollut saksalainen koordinaattori bongasi meidät sieltä.

Neljän koulun välinen hanke alkoi viime syksynä. Lappeenrantalaislukion lisäksi siinä ovat mukana koulut Itävallasta, Saksasta ja Ranskasta.

Oppilaiden ensimmäinen ryhmätapaaminen oli maaliskuussa 2013 Itävallassa. Suomesta siihen osallistui kymmenen oppilasta. Seuraava tapaaminen on toukokuussa Ranskassa ja kolmas syksyllä Saksassa. Lappeenrantalaiset toimivat isäntinä keväällä 2014. Hanke päättyy toukokuussa 2014 Itävaltaan.

Lappeenrannasta koko projektissa on mukana parikymmentä oppilasta. Heistä jokainen pääsee mukaan kahdelle matkalle.

– Tosin osa ensi keväänä ylioppilaskirjoituksiin osallistuvista on jo ilmoittanut, etteivät he pääse mukaan. Syksyllä otamme uusia lukion ykkösluokkalaisia ryhmään. Edellytyksenä on, että valitut toimivat isäntäperheinä Lappeenrantaan tuleville.

Matkat rahoitetaan Comenius-ohjelmasta saaduilla varoilla. Lisäksi suomalaisoppilaat maksavat matkoista omavastuuosuuden.

Projektikielenä englanti

Hannele Puolakka opettaa lukiossa uskontoa, psykologiaa, filosofiaa ja tieto-oppia. Vaihto-ohjelma teettää opettajalle paljon työtä.

– Osallistuminen tällaisiin projekteihin on aika paljon opettajan omasta aktiivisuudesta kiinni, Puolakka toteaa.

Puolakan mielestä on kuitenkin tärkeää, että oppilaat ovat tekemisissä eri maista kotoisin olevien opiskelijoiden kanssa.

– Tämä valmentaa tulevaisuuteen. Kansainvälisessä hankkeessa joutuu työskentelemään vieraalla kielellä ja sellaisten kanssa, joita ei niin kovin hyvin tunne.

Koulujen välisissä Comenius-hankkeissa on aina teema, jonka pohjalta oppilaat toteuttavat yhteisen projektin.

– Se voi olla esimerkiksi näyttely, esitys tai www-sivu, Tiina Karro toteaa.

Lappeenrantalaiset osallistuvat hankkeeseen, jonka teemana on Youth between dreams and reality.

Itävallassa oppilaat työskentelivät kahdeksan hengen ryhmissä, joista jokaisessa oli kaksi opiskelijaa jokaisesta osallistujamaasta. Projektikieli oli englanti.

Ryhmät käsittelivät aihetta eri keinoin. Yksi ryhmä teki videon, toinen lähestyi aihetta valokuvin, kolmas kirjallisuuden avulla. Viikon päätteeksi jokainen ryhmä esitteli tuotoksensa.

Toukokuussa Ranskassa projektityöskentely jatkuu ja nuoret syventävät teemaa.

Lappeenrannan Lyseon lukion oppilaat kirjoittivat Europalle juttuja Itävallasta. Lue jutut täältä.

Linkit

CIMOn sivut Comenius-ohjelmasta

Lappeenrannan Lyseon lukion facebook-sivut

Lue lisää jutun aiheista