Italia jakautuu varallisuutensa perustella kahtia. Köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välillä vallitsee elintasokuilu, jonka yksi suurimmista syistä on järjestäytynyt rikollisuus: Cosa Nostra, ‘Ndrangheta, Camorra ja muut mafiat ovat hidastaneet Etelä-Italian talouskasvua ja samalla levittäytyneet ympäri maailman.

– Etelä-Italia on täynnä resursseja, mutta samaan aikaan se kärsii ongelmista jotka ovat jarruttaneet sekä talouskehitystä että yhteiskunnallista kehitystä, kertoo Italian apulaispoliisipäällikkö Nicola Izzo.

Satoja hankkeita rikollisuuden torjumiseksi

Italialainen Programma Operativo Nazionale Sicurezza eli PON Sicurezza -ohjelma toteuttaa satoja pieniä ja keskisuuria hankkeita järjestäytyneen rikollisuuden eniten vaivaamissa Calabriassa, Campaniassa, Sisiliassa ja Apuliassa, joiden bruttokansantuote on reilusti EU:n keskitasoa alhaisempi.

– Rikollisuus löytää sitä enemmän tilaa itselleen ja liiketoimilleen, mitä heikompi laillinen talous on ja mitä huonommassa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa asemassa kansalaiset ovat. PON Sicurezzan tavoitteena on edistää näillä alueilla turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja lainmukaisuutta sekä paikallisten asukkaiden että yritysten hyväksi, ohjelmaa johtava Izzo kertoo.

Kiristys kuriin

PON Sicurezza -ohjelmalla on käytössään 1 158 miljoonaa euroa vuosille 2007–2013. Hanke on Italian valtion ja EU:n rahoittama. Puolet ohjelman varoista tulee Euroopan aluekehitysrahastolta, joka myöntää rahoitusta eri alueiden välisten kehityserojen vähentämiseksi.

Ohjelma toimii sisäministeriön alaisuudessa ja yhdistää Italian eri poliisivoimat. Vuoden 2011 lopussa hyväksyttyjä projekteja oli 353, yhteensä yli 908 miljoonan euron arvosta.

– Rahoittamamme projektit vaihtelevat kameravalvonnan lisäämisestä viranomaisten toiminnan tehostamiseen ja kiristyksen ehkäisyyn, Nicola Izzo kertoo. Projekteilla pyritään parantamaan nuorten asemaa, auttamaan maahanmuuttajien kotouttamista ja tehostamaan mafialta takavarikoidun omaisuuden hyödyntämistä.

Mafian maatilasta jätteidenkäsittelylaitos

Järjestäytyneeltä rikollisuudelta takavarikoidaan vuosittain miljoonien eurojen edestä omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä. Yksi niistä sijaitsee Castel Volturnossa, Campaniassa, jossa Casalesi-klaanilta takavarikoitu maatila aiotaan muuntaa jätteidenkäsittelylaitokseksi. Ironista on, että jätteidenkäsittely on yksi järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista liiketoiminnoista.

Strongolissa, Calabriassa puolestaan kunnostetaan maahanmuuttajien käyttöön kunnan omistama rakennus, jonne on suunnitteilla muun muassa harrastehuone ja kielistudio. Keskuksesta toivotaan tulevan alueen maahanmuuttajien kiinnekohta, joka tarjoaisi hauskanpidon lisäksi myös psykologista tukea sekä apua byrokratiaviidakossa suunnistamiseen.

Nuorille sen sijaan rakennetaan ohjelman varoilla kokoontumistiloja ja urheilukenttiä.  Tilastokeskus Istatin mukaan Etelä-Italian nuorisotyöttömyys oli vuoden 2011 lopussa 36,7 prosenttia, nuorten naisten kohdalla luku nousi 39 prosenttiin.

Hukkaan heitettyä rahaa?

PON sicurezza ei ole ensimmäinen ohjelma, jolla yritetään auttaa Etelä-Italiaa pääsemään jaloilleen. Izzo ei kuitenkaan ole samaa mieltä tavasta, jolla rahoja on aiemmin jaettu.

– Etelään on käytetty paljon varoja, eikä niillä ole aina saavutettu toivottuja tuloksia.

Izzon mukaan Etelä-Italia tarvitsee oikeat välineet ja olosuhteet kasvaakseen ja kehittyäkseen.

– Jotta tämä tapahtuisi, jokaisen tulee tehdä oma osansa: politiikan, instituutioiden, yritysmaailman ja viranomaisten, Izzo selittää.

– Tulevat vuodet näyttävät, millaisia tuloksia saamme aikaan.

Linkit

PON sicurezza -ohjelma 

Rakennerahastot

Lisää jutun teemoista

Yliopistonlehtori Tero Erkkilä Helsingin yliopistosta arvioi, että rankingit vaikuttavat entistä useammin vaihto-opiskelupaikkaa etsivien ja heidän rahoittajiensa mielikuviin.

Helsingin yliopisto on menestynyt suomalaisyliopistoista parhaiten maailmanlaajuisissa rankingeissa. Esimerkiksi viimevuotisessa brittiläisen Times Higher Education (THE) vertailussa Helsingin yliopisto ylsi sijalle 91. Ryhmässä 301-350 olivat Suomesta Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Tampereen yliopisto. Nykyään Aalto-yliopistoon kuuluva Teknillinen korkeakoulu oli parhaimmillaan sijalla 170 vuonna 2007.

Rankingien kärjessä ovat vuodesta toiseen yhdysvaltalaisten Harvardin ja Stanfordin sekä englantilaisten Cambridgen ja Oxfordin kaltaiset mammutit.

Vaikka tiedemaailma suhtautuu varauksella listoihin, yliopistot käyttävät mielellään sijoituksia hyväksi markkinoinnissaan, jos sijoitus sattuu olemaan korkea, Erkkilä huomauttaa. Näin on tehnyt Helsingin yliopistokin.

– Hyvä sijoitus voi tuoda näkyvyyttä kansainvälisessä yhteistyössä ja saattaa olla avuksi esimerkiksi rekrytoitaessa ulkomaisia tutkijoita, Erkkilä arvioi.

THE ja Shanghain yliopiston ARWU-vertailu ovat maailman arvostetuimpia vuosittaisia yliopistovertailuja. Ne arvioivat yliopistojen paremmuusjärjestystä muun muassa tieteellisten julkaisujen määrän ja laadun, Nobel-palkintojen ja tutkijoiden vertaisarvioiden perusteella.

Yksipuolista informaatiota

Kansainväliset vertailut saavat paljon medianäkyvyyttä, mutta ne antavat yliopistoista yksipuolisen kuvan, Tero Erkkilä pohtii.

Vertailujen ongelmana on Tero Erkkilän mukaan se, että ne suosivat suuria, jo valmiiksi tunnettuja yliopistoja.

– Kun aiemmat vertailut ovat aikaansaaneet jostain yliopistosta tietynlaisen mielikuvan, se siirtyy uusiin tutkimuksiin. Tämä on ollut ongelmana etenkin THE-rankingissa, jossa käytetään mielipidepohjaista vertaisarviointia esimerkiksi muilta tutkijoilta, Erkkilä sanoo.

Voi myös käydä niin, että rankingeja tuijotetaan liikaa.

– Kuulin tapauksesta, jossa Kasselin yliopistoon Saksaan olisi ollut tulossa kaksi chileläistä opiskelijaa. He eivät saaneet kotimaastaan minkäänlaista rahoitusta, koska yliopisto ei kuulunut 500 arvostetuimman joukkoon, Erkkilä toteaa.

Paremmuusjärjestykset perustuvat numeeriseen arvosteluun, joka kertoo vain vähän tutkimuksen ja opetuksen tasosta. Lisäksi nykymuotoinen numeerinen arviointi suosii luonnontieteitä mutta sopii heikosti humanistisiin ja yhteiskuntatieteisiin.

Puutteista huolimatta Erkkilä uskoo, että yliopistovertailut ovat tulleet jäädäkseen, koska median on helppo uutisoida niiden tuloksia.

– Perinteinen, kattava kirjalliseen lausuntoon perustuva arvio tuntuu jääneen hyvin vahvasti alakynteen numeeriselle, näennäisen yksinkertaiselle arvioinnille.

Uusi työkalu käyttöön

Euroopan komission aloitteesta on suunniteltu uusi entistä laajempi ja monipuolisempi työkalu U-Multirank, joka otetaan käyttöön tänä vuonna. U-Multirank on suunniteltu hollantilaisen Twenten yliopiston ja saksalaisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä.

U-Multirankin suurin ero nykyisiin vertailuihin on Tero Erkkilän mukaan se, että sillä saadaan tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa yliopistojen välisistä eroista. Myös U-Multirank on numeerinen luokitus, mutta Erkkilän mukaan yliopistojen toiminnan osa-alueita tarkastellaan itsenäisesti, ei yhden ranking-luvun kautta, kuten THE- ja ARWU-tutkimuksissa.

Tallinna hurmasi oikeustieteilijän

Suomalaisopiskelijoiden määrä ulkomaisissa opiskelijoissa kasvaa tasaisesti. Helsinkiläinen Elina Sorvari päätti valita Tallinnan. Hän valmistuu tänä vuonna Tallinna Tehnikaülikoolista eli kaupungin toisesta yliopistosta oikeustieteiden kandidaatiksi kansainvälisen ja EU-juridiikan puolelta.

Sorvari halusi lähteä opiskelemaan ulkomaille, koska on aina pitänyt matkailusta ja viihtyy monikulttuurisessa seurassa. Vaihtoehtoina olivat muun muassa Ruotsin, Hollannin ja Belgian yliopistot, mutta vaakakupissa painoi muun muassa Tallinnan läheisyys ja laadukas opetus. Sorvari myös koki, että Viroon on melko helppo päästä opiskelemaan ja se on opiskelijalle Helsinkiä halvempi.

Maisteriopinnoista Sorvari haaveilee esimerkiksi Maastrichtissa tai Tukholmassa.

– Unelmatyöni olisi jotain virkamiestyyppistä työtä, joka liittyy jotenkin EU:hun, ulkosuhteisiin ja kansainvälisyyteen. Perinteinen lakimiehen työ ei kiinnosta.

Linkit:

U-Multirank -aloite 

Tallinna Tehnikaülikool

Times Higher Educationin kansainvälinen yliopistovertailu 2011

Lisää jutun teemoista:

Kuninkaalliset häät liimaavat miljoonat ihmiset tv:n ääreen, ja kruunupäiden tekemisistä kirjoitetaan mehukkaita juoruja.

– Jotkut lukevat naistenlehdistä ensimmäisenä ne, ja luulen, että mielenkiinto periytyy äidiltä tyttärelle. Osittain naistenlehdet ja iltapäivälehdet ylläpitävät itse kiinnostusta juttuja julkaisemalla, kuninkaallisiin erikoistunut vapaa toimittaja Elina Koivunen toteaa.

Koivunen uskoo, että Euroopan kuninkaallisia ihaillaan samoista syistä kuin ”tavallisiakin” julkkiksia.

Koivunen on kirjoittanut kuninkaallisista naistenlehtiin jo viitisentoista vuotta. Vuonna 2008 julkaistiin myös kirja Kuninkaalliset – valtaa ja vallattomuutta, jossa Koivunen esittelee kaikki merkittävimmät entiset ja nykyiset Euroopan kuningashuoneiden jäsenet.

Lahjakas ja taitava hallitsija

Toimittajana Elina Koivunen kirjoittaa useimmiten nykypäivän nuoren polven kuninkaallisista, eikä heistä ole kovin paljon mielenkiintoisia asioita kerrottavana. Kirjan tekeminen oli siksi erityisen hauskaa ja mielenkiintoista.

– Kirjassa pääsin tutustumaan siihen historiaan, josta toimittajana en pääse kirjoittamaan.

Koivusen lempikuninkaallinen on Englannin kuningatar Elisabet I.

– Hän oli älykäs, huippulahjakas ja taitava hallitsija.

Sukutauluista kirjaksi

Akaan kunnanjohtajan virasta eläkkeelle jääneen Esko Korkeamäen innostus Euroopan kuninkaallisten sukujen tutkimiseen alkoi jo 1940-luvulla. Aikakauslehti Viikkosanomat julkaisi vuonna 1948 Walesin prinssi Charlesin syntymän johdosta kuningatar Elisabet II:n sukutaulun.

– Otin sen talteen, ja uteliaisuus kasvoi pikkuhiljaa. Seuraavien vuosikymmenten aikana tuli laadittua useita kuninkaallisten sukutauluja.

Sukutauluista syntyi historialla ryyditetty kirja Euroopan monarkit. Korkeamäki myöntää siniveristen sukujen tutkimisen olevan mielenkiintoista.

Aikaisemmin kuninkaallisia avioliittoja solmittiin poliittisin periaattein. Avioliittoja järjestelemällä luotiin suhteita valtioiden välillä ja ujutettiin oman perheen jäseniä vieraille valtaistuimille.

Kuninkaallisia sukulinjoja haluttiin myös pitää vahvoina solmimalla avioliittoja erinäisten kaukaisten tai läheistenkin serkkujen kanssa.

Euroopan isoäiti ja appiukko

Kaksi 1800-luvun lopulla hallinnutta monarkkia, Englannin kuningatar Victoria ja Tanskan kuningas Kristian IX, olivat ylivoimaisia avioliittojen järjestelijöitä. Lähes kaikki Euroopan hallitsevat monarkit ovat joko molempien tai ainakin toisen jälkeläisiä.

Naittamalla lapsensa Euroopan eri kuningashuoneisiin he ansaitsivat lempinimikseen Euroopan isoäiti ja appiukko.

Englannin kuningatar Elisabet II ja hänen aviomiehensä prinssi Philip ovat molemmat sekä kuningatar Victorian että Kristian IX:n jälkeläisiä.

Kristianin pojasta tuli Kreikan kuningas Yrjö I, joka on prinssi Philipin isoisä. Philip joutui vuonna 1922 vain vuoden ikäisenä lähtemään perheensä mukana maanpakoon Kreikasta Turkin kanssa käydyn sodan vuoksi.

Philip päätyi lopulta Iso-Britanniaan ja tapasi kruununprinsessa Elisabetin. Ennen kihlausta Philip luopui Kreikan prinssin tittelistään ja otti sukunimekseen äitinsä vanhempien nimen Mountbatten.

Tasa-arvoisempia kuninkaallisia

Kuningatar Victoria on niin ikään Espanjan kuningas Juan Carlosin isoisoisoäiti. Juan Carlosin vaimo, Kreikan kruununprinsessaksi syntynyt kuningatar Sofia on myös sekä Victorian että Kristian IX:n jälkeläinen ja Englannin prinssi Charlesin ja tämän sisarusten pikkuserkku.

Sekä Kristian IX että kuningatar Victoria ovat Tanskan kuningattaren Margareeta II:n sekä Norjan kuninkaan Harald V:n isoisoisovanhempia. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, joka hänkin on kuningatar Victorian jälkeläinen, on Tanskan Margareetan serkku äitinsä puolelta.

Myös Belgian kuningas Albert II on Kristian IX:n jälkeläinen. Vain Alankomaiden kuningatar Beatrix ei ole suoraan sukua Euroopan isoäidille tai appiukolle.

Vaikka keskinäisten sukulaisuussuhteiden tutkiminen onkin mielenkiintoista, on Esko Korkeamäen mielestä järkevämpää, että kuninkaalliset saavat nykyisin mennä myös tavallisten kansalaisten kanssa naimisiin. Sukuihin saadaan uutta verta ja kuninkaalliset näyttäytyvät tasa-arvoisempina kansalaisten silmissä.

– Prinssit ja prinsessat haluavat itse valita oman puolisonsa eikä jättää sitä hallituksen tehtäväksi. Makukin voi olla hiukan erilainen, Korkeamäki naurahtaa.

Monaco kiinnostaa

Monacon kuninkaalliset tuntuvat kiinnostavan eurooppalaisia ruhtinaskunnan pienestä koosta huolimatta. Yhteisiä sukujuuria muiden Euroopan monarkioiden kanssa heillä on kuitenkin vähän. Grimaldin suku on alkujaan kotoisin Italiasta ja vuosisatojen varrella naimakauppoja on tehty ainakin Ranskan siniveristen kanssa.

Yhteensä seitsemän eurooppalaista kuningaskuntaa on vielä voimissaan, tosin päätäntävalta on siirretty niissäkin parlamenteille. Toisille monarkioille kävi huonosti maailmansotien aikaan.

Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n äiti oli Kristian IX:n tytär ja hänen vaimonsa oli kuningatar Victorian tyttärentytär.

Romanian viimeinen vuonna 1947 vallasta luopunut kuningas Mikael I on hänkin sekä kuningatar Viktorian että Kristian IX:n jälkeläisiä ja siten suuren eurooppalaisen kuningasperheen jäsen. Hänen äitinsä oli Kreikan kuninkaan Yrjö I:n lapsenlapsi aivan kuten prinssi Philipkin.

Bulgarian entinen tsaari Simeon II ei ole sukua kuningatar Victorialle, mutta kylläkin hänen aviomiehelleen prinssi Albertille. Simeon eli maanpaossa Espanjassa, mutta palasi myöhemmin Bulgariaan ja toimi maan pääministerinä 2000-luvun alussa.

Umberto II, Italiaa vain yhden kuukauden hallinnut maan viimeinen kuningas, ei ollut hänkään sukua Euroopan isoäidille tai appiukolle. Hän tosin meni naimisiin Belgian kuninkaan Albert I:n tyttären kanssa.

Linkit

Sukuseurojen keskusliitto

Britannian kuninkaallinen perhe

Tanskan kuninkaallinen perhe

Norjan kuninkaallinen perhe

Espanjan kuninkaallinen perhe

Monacon ruhtinaan perhe

Lisää jutun temoista

Tämän vuoden teema EU:ssa on aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus. Turussa kouluvaarit näyttävät esimerkkiä auttamalla ja tukemalla ala-asteen oppilaita. Turkulaisvaarit ovatkin yksi teemavuoden arjen toimijoista.

Kerttulin ja Topeliuksen kouluissa kouluvaarina toimiva Tauno Huhtala ihmettelee, miksi meillä ei osata hyödyntää eri-ikäisten yhteistyötä.

– Monilla eläkkeelle jäävillä olisi paljon kokemusta ja osaamista siirrettäväksi nuoremmille. Suomalaiseen kulttuuriin valitettavasti kuuluu, että kaikki ikäluokat puuhaavat omissa lokeroissaan.

Kouluvaarit tekevät vapaaehtoistyötä edistääkseen sukupolvien välistä kanssakäymistä ja kokeakseen tekemisen iloa yhdessä lasten kanssa.

Käytännössä se tarkoittaa, että vaarit osallistuvat ala-asteen oppitunneille. He haluavat olla pienten lasten tukena ja turvana, auttaa tehtävissä, kertoa tarinoita ja kuunnella.

– Kouluun on mukava mennä, kun tuntee itsensä aina tervetulleeksi. Ei tarvitse päteä tai olla millään tavalla täydellinen tai erikoisosaaja, riittää kun on läsnä, Huhtala kertoo.

Tarinoita menneistä

Tauno Huhtala lähti mukaan ystävänsä houkuttelemana. Useimmat kouluvaareista ovatkin tulleet mukaan toisen vaarin suosituksesta. Kaikilla on myös omia lapsia sekä lastenlapsia.

Kouluvaarit saattavat joskus pitää luokassa esitelmän vaikkapa historiasta, tekniikasta tai käytöstavoista. Lapset kuulevat mielellään juttuja siitä, millaista oli käydä koulua silloin, kun vaarit itse olivat lapsia.

Monilla vaareilla on lisäksi erityistaitoja, joita he välittävät koululaisille. Musiikin harrastajana Huhtala on ohjannut pienten bändiä ja opettanut rumpujen soittamista.

Kouluvaarit järjestävät toisinaan myös tapahtumia. Esimerkiksi keväisin rakennetaan puisia mäkiautoja ja syksyllä tarkistetaan polkupyörät sekä ajotaidot.

Koulu- ja tarhamummoja on myös olemassa, mutta kouluvaarit haluavat tuoda erityisesti miehen mallin ja läsnäolon lapsille. Koulumaailmahan on vahvasti naisvaltainen.

Energiaa ja elämäniloa

Jokainen kouluvaari tekee vapaaehtoistyötä yhtenä päivänä viikossa 3-6 tuntia kerrallaan opettajan kanssa sovitun mukaisesti. Vaarit saattavat myös osallistua vaikkapa luokkaretkille.

– Hyvä yhteistyösuhde opettajien ja kouluvaarin kesken on todella tärkeää. Opettajien työ on vaativaa. Hyvä kouluvaari kykenee tuomaan lisäarvoa opetukseen, Tauno Huhtala sanoo.

Huhtala ihailee lasten ennakkoluulotonta asennetta. Vaarin saapuessa kouluun he juoksevat iloisesti vastaan. Usein heillä on tärkeää kerrottavaa ja vaarilla on aikaa kuunnella.

– Vaikka olisi aamulla kuinka väsynyt ja huonolla tuulella, koulupäivän jälkeen on aina tosi hyvä mieli. Lapsilla on niin paljon energiaa ja elämäniloa.

Vaari kuuntelee

Erityisluokanopettaja Jaana Leino-Laakso otti itse yhteyttä kouluvaarien yhdistykseen kolmisen vuotta sitten saadakseen luokalleen oman vaarin. Hänen luokallaan maahanmuuttajalapset valmistautuvat tavalliseen koulunkäyntiin opettelemalla suomea.

Tauno Huhtala kuuntelee yksitellen oppilaiden lukemista ja tekee kysymyksiä luetusta. Hän saattaa auttaa matematiikan tunnilla yhtä oppilasta koko tunnin, jos lapsella on erityisesti siinä vaikeuksia.

– Kouluvaarista on paljon apua opettajalle. Oppilaat ja minä aina odotamme kovasti tiistaita, kun Tauno tulee käymään, Leino-Laakso sanoo.

Hän jatkaa, että osa lapsista saattaa tulla Suomeen hyvinkin traumaattisista oloista. Vaarin pitää siis olla rauhallinen ja turvallinen.

– Alussa oppilaat voivat vähän arastella vierasta vanhempaa henkilöä etenkin, kun yhteistä kieltä ei ole. Arkuus menee kuitenkin jo ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen ohi.

Lapset arvostavat, kun aikuinen on hetken vain hänen kanssaan ja kuuntelee.

Kiinnostusta on muuallakin

Monen lapsen isovanhemmat asuvat kaukana, ja joiltakin puuttuu kokonaan turvallisen aikuisen tuki. Erityisesti maahanmuuttajalapsille kouluvaarit ovat avuksi oppimisessa, sillä heidän vanhempansa eivät kielitaidon puutteen vuoksi voi yleensä auttaa läksyjen ja tehtävien tekemisessä.

Kouluvaarit ry on rekisteröity valtakunnallinen yhdistys, mutta toiminta on keskittynyt Turun seudulle. Kiinnostusta on muuallakin.

– Valtakunnallisilla rehtoripäivillä viime syksynä kotkalaisen koulun rehtori huudahti, että ”voi kun meilläkin olisi kouluvaareja”, Huhtala iloitsee.

Kiitokset lämmittävät mieltä

Turussa toimii tällä hetkellä 20 koulussa yhteensä 45 kouluvaaria. Huhtalan mukaan kysyntää olisi enemmänkin. Ongelmana on uusien kouluvaarien rekrytointi.

– Suuret ikäluokat tuntuvat olevan tarkempia ajankäytöstään, eikä vapaaehtoistyöhön haluta sitoutua, Huhtala harmittelee.

Lasten vanhemmilta saatu palaute on ollut pelkästään myönteistä ja kannustavaa.

– Eräskin vanhempi soitti minulle kouluvuoden jälkeen ja kiitteli, kuinka hienoa työtä olemme tehneet. Se lämmittää mieltä.

Linkit

Kouluvaarit ry – Farfar i skolan rf 

Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi

Lisää jutun temoista

Ajantasaista EU-tietoa etsivä tarvitsee luotettavat lähteet. Tavallinen suomalainen esimerkiksi kuulee huhun tulevasta direktiivistä, jonka mukaan EU kieltää lapsia mato-onkimasta. Mistä voi tarkistaa, pitääkö tieto paikkansa?

– Tietoa saa komission edustustosta ja oman maan viranomaisilta, esimerkiksi tässä tapauksessa maa- ja metsätalousministeriöstä, neuvoo EU-viestinnän konkari Marjatta Hautala.

Virhe EU-tiedon etsinnässä on uskoa kaikkea, mitä aiheesta on kirjoitettu. Kun tiedotusvälineet poimivat uutisia muiden maiden uutisista, sama huhu kiertää pahimmillaan Euroopan maasta toiseen.  Näin käy, kun uutisia tehdään kiireessä eikä kaikkea ehditä tarkistaa.

– Suomessa onneksi harvat huhut elävät, sanoo komissiossa pitkän viestintäuran tehnyt Hautala.

Mato-ongintakieltokin paljastui rankaksi liioitteluksi. Kyse oli ryöstökalastuksen estämisestä.

Soita apua

Euroopassa opiskeluun, työskentelyyn ja matkustamiseen löytyy tietoa Europa-palvelimelta. Jos asialla on kiire, Hautala kehottaa soittamaan Euroopan komission Suomen-edustuston tietopalveluun. Myös Eurooppatiedotuksen asiakaspalvelu vastaa EU:ta koskeviin kysymyksiin.

Tiedon hankinta verkosta on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää, sillä ulkoministeriö luopuu lähes kaikista maakunnallisista tiedotuspisteistään. Vuonna 2011 Eurooppa-tiedotuksen toimipisteitä on Suomessa 19 paikassa. Eurooppa-tiedotuksesta saa materiaalia esimerkiksi kouluihin ja opetuskäyttöön.

– Suosittelen lämpimästi EU-perusteosta kaikille.  

Bestseller: Lissabonin sopimus

Kahdeksassa vuodessa suomalaisten mielipide EU:sta ei ole muuttunut, ei ainakaan Eurobarometri-tutkimusten mukaan. Marjatta Hautala siirtyi Brysselistä töihin Helsinkiin EU-komission Suomen edustuston tiedotuspäälliköksi vuonna 2003.

Hän lisäsi faktoja suomalaisten Eurooppa-keskusteluun, kunnes EU-virkamiehen pestin aikaraja samassa tehtävässä täyttyi syksyllä 2011. Puheenaiheet ovat ehtineet muuttua.

– Nyt kiinnostaa EU:n talous. Kesällä 2008 Lissabonin sopimus oli oikea bestseller.

Euroopan komission tärkeimmät teemat ovat ilmasto, talous ja EU:n rooli maailmassa.

Juristin koulutuksen saaneen Hautalan sydäntä lähellä ovat EU:n sisäasiat eli oikeus-, vapaus- ja turvallisuuskysymykset.

Hän kertoo esimerkin: rikosten uhrit ja kansainvälisiin avioriitoihin kärsijöiksi joutuneet lapset saavat nyt paremmin apua huolimatta siitä, minkä maan tuomioistuin asiaa käsittelee. Oikeudellinen yhteistyö vahvistaa ihmisoikeuksia ja auttaa puuttumaan tehokkaammin epäkohtiin, esimerkiksi ihmiskauppaan.

Verkko on pullollaan tietoa EU:sta.

– Silti on tärkeää, että toimittajat jaksavat kirjoittaa unionista. Tutkimukset kertovat, että suomalaiset saavat tietonsa Euroopan unionista nimenomaan tiedotusvälineitä seuraamalla, Hautala muistuttaa.

Mitä haluat tietää EU:sta?

 En tiedä vielä mitään

Europa.eu on Euroopan unionin virallinen verkkosivusto, sieltä löytyy perustietoa toiminnasta.

Eurooppatiedotus puhuu suomalaisin äänenpainoin.

Etsitkö tiettyä politiikan alaa?

Mitä EU tekee ja millä aloilla? Yleiskuvan saat Euroopan unionin politiikan aloista.

Mitä mieltä eurooppalaiset ovat?

Eurobarometri raportoi mielipidemittaukset.

Mitä päätöksiä on tulossa?

Euroopan parlamentin Legislative Observatory (OEIL) ja Euroopan komission Pre-lex auttavat seuraamaan päätöksenteon vaiheita ja löytämään niihin liittyviä asiakirjoja.

Päivän uutinen?

Kurkista komission lehdistöhuoneeseen.

Mukaan komission infoon?

Europe by satellite -palvelu lähettää päivittäin suoria lähetyksiä komission lehdistöhuoneesta. Lähetys tulkataan monille kielille.

Tykkää Facebookissa

Euroopan komissio Suomessa – Europeiska komissionen i Finland

Eurooppasali

Euroopan parlamentti

Eurooppatiedotus

Mistä muualla puhutaan?

Joka maassa on oma valtalehtensä.

Talouslehti Financial times kertoo ja taustoittaa EU:ta talouden näkökulmasta.

Netistä BBC  ja Ranskan TV  näyttävät, mitkä aiheet ovat esillä muualla.

Oletko toimittaja?

Komission tiedottajien yhteystiedot vastuualueittain.

Tiedonhakuopas medialle

Lisää jutun teemoista

Virolaiset äänestävät internetissä ja noutavat apteekista lääkkeet sähköisellä reseptillä. Myös kansanedustajat voivat kohta äänestää täysistunnoissa etänä. Tietotekniikan soveltamisessa pikkuveli tuntuu näyttävän Suomelle kantapäitään.

Itsenäisyyden palauttamisen jälkeen Viro teki vuodessa pitempiä tietoteknisiä tiikerinhyppyjä kuin monet länsimaat viidessä.

– Yksi syy nopeaan kehitykseen oli juuri se, ettei ollut vanhoja systeemejä, joihin nojata, kertoo Linnar Viik, Viron it-guru ja monen hankkeen takapiru.

Kouluihin tietokoneet pikavauhtia

On paljolti Linnar Viikin ansiota, että Viron koulut tietokoneistettiin itsenäistymisen jälkeen pikavauhtia, ja langaton verkko palvelee nykyään joka kahvilassa ja monella bussipysäkillä.

Viik on toiminut Viron hallitusten neuvonantajana ja visionäärinä jo parikymmentä vuotta. Pääministerit Mart Laarista nykyiseen Andrus Ansipiin ovat pitäneet tieto- ja viestintäteknologiaa sydämenasianaan.

Viikin mielestä myös sähköinen henkilökortti oli tavallaan historiallinen väistämättömyys.

– Kaikki saivat passinsa samaan aikaan 1990-luvun alussa. Samaan aikaan kymmenen vuotta myöhemmin ne myös vanhenivat.

Tähän saumaan iski hallitus, joka teki sähköisestä henkilökortista pakollisen. Aluksi tosin Virossa ei kunnolla edes ymmärretty, mihin kaikkeen sitä voisi käyttää.

E-äänen voi perua

Kevään 2011 parlamenttivaaleissa neljäsosa virolaisista antoi äänensä internetin kautta. Netissä ennakkoäänensä on voinut antaa vuodesta 2005. Parlamenttivaalien lisäksi myös EU- ja kunnallisvaaleissa voi äänestää sähköisesti.

E-äänestämisen iloihin kuuluu, että annetun äänen voi halutessaan perua.  Ennakkoäänestyksen päätyttyä äänestäjä voi vielä kävellä perinteisesti koppiin, jolloin sähköinen ääni mitätöityy.

Kriitikot ovat pitäneet e-äänestämistä läpinäkymättömänä ja turvattomana.

– Alusta lähtien turvallisuus on ollut ykkösasia. Mikään systeemi ei ole aukoton, mutta tähän mennessä teknisiä väärinkäytöksiä ei ole havaittu, vakuuttaa Tarvi Martens, tietoturvan asiantuntija ja Viron sähköisen vaalijärjestelmän luoja.

Järjestelmää täydennetään joka vaaleja varten. Kunnallisvaaleissa 2013 otetaan käyttöön ratkaisu, jolla äänestäjä voi varmistaa, että ääni päätyy sähköiseen vaaliuurnaan muuttumattomana.

Sähköinen henkilökortti pohjana

Epäonninen äänestyskokeilu Suomen kunnallisvaaleissa 2008 tunnetaan lahden eteläpuolella.

– Sovellus oli huonosti suunniteltu, mutta perusongelma on, ettei Suomessa ole sähköistä henkilökorttia, uskoo Tarvi Martens. Hän on myös Viron id-kortin ideologi.

Professori Yrjö Neuvo Aalto-yliopistosta on periaatteessa samaa mieltä Martensin kanssa.  Hänen mukaansa Suomessa sähköisen henkilökortin tarvetta ja suosiota on vähentänyt pankkitunnusten yleisyys.

– Suomessa pankeissa asioitiin elektronisesti jo 1980-luvun loppupuolella. Myöhemmin asiointi pankkitunnuksilla otettiin käyttöön laajasti myös julkishallinnon puolella.

Uskalias julkinen sektori

Virossa kymmenet julkiset ja yksityiset tahot tarjoavat sähköiseen henkilökorttiin perustuvia palveluita. Erityisesti kortti hyödytti pankkeja, sillä niiden ei tarvinnut satsata omiin järjestelmiin.

Tarvi Martens mainitsee vielä yhden hyödyn kortista, sähköisen allekirjoituksen. Niitä kirjoitetaan kaksi miljoonaa kuussa.

Sekä Tarvi Martens että Linnar Viik korostavat julkisen ja yksityisen sektorin jouhevaa yhteistyötä. Järjestelmän synty on vaatinut valtion ohjaavaa kättä, mutta toisaalta julkinen sektori on tilannut hanakasti sovelluksia yrityksiltä.

– Täällä hallinnossa on kokeilunhalua. Siinä missä Suomessa on oltava pomminvarma systeemi, Virossa testataan rohkeasti miten homma toimii, sanoo Viik.

Myös Yrjö Neuvo kehuu Viron hallituksen ripeitä otteita uusien sähköisten palveluiden käyttöönotossa.

– Sillä saralla Suomessa on paljon parannettavaa ja opittavaa nimenomaan Virolta.

Linkit:

Sähköinen äänestäminen Virossa

Sähköinen henkilökortti

Lisätietoa digileimasta ja -allekirjoituksesta

Lisää jutun teemoista

Kiina tekee suuria sijoituksia Afrikkaan. Uusia teitä, satamia, sairaaloita, kaivoksia, jalkapallostadioneja… Kiinasta on tullut lyhyessä ajassa infrastruktuurihankkeiden suurin rahoittaja keskiafrikkalaisessa Kamerunissa.

Ilmiö on tuttu kaikkialla Afrikassa: Kiinan valtiolliset pankit myöntävät edullisin ehdoin luottoja, jotka maksetaan takaisin öljyllä, mineraaleilla, puutavaralla ja maataloustuotteilla.

Niille on kipeästi käyttöä Kiinan teollisuudessa. Myös elintarvikkeissa maa on entistä riippuvaisempi tuonnista.

Syväsatama keskelle viidakkoa

Uuden syväsataman rakentaminen Kamerunin rannikolle on Kiinan suurimpia rahoituskohteita Afrikassa. Kribin pikkukaupungin lähelle tulevaa satamaa varten on raivattu valtava alue keskeltä viidakkoa.

Kiinalaiset ovat niukkasanaisia hankkeistaan. Insinööri Li´ksi itsensä esittelevä työnjohtaja suostuu kuitenkin esittelemään alkavaa urakkaa.

– Raivaustyön suoritti ranskalaisyhtiö, mutta tästä eteenpäin me jatkamme työtä. Valmista pitäisi olla kolmen vuoden kuluttua, Li sanoo.

Monissa vastaavissa hankkeissa työnjohdon ohella työntekijät ja koneet tulevat Kiinasta. Täällä työllistetään myös kamerunilaisia.

Hankkeen arvioidaan maksavan noin 430 miljoonaa euroa. Alueelle on muun muassa rakennettava kolme kilometriä pitkä aallonmurtaja suojaamaan satamaan tulevia laivoja.

Kribistä tulee ennen muuta puutavaran, maataloustuotteiden ja mineraalien kauttakulkupaikka. Läheisillä alueilla on alettu jo suurten alueiden raivaaminen palmuöljy-, kumipuu- ja hedelmäplantaaseille.

Pikkukaupungin elämä mullistuu

Alueen kehittämisessä on mukana myös Euroopan kehityspankki EIB, joka rahoittaa lähelle rakennettavaa voimalaitosta 40 miljoonalla eurolla.

Saastuttavan polttoöljyn sijaan laitos tuottaa sähköä ympäristöystävällisemmästä maakaasusta. Laitteet tulevat suomalaiselta Wärtsilältä.

Sataman odotetaan vetävän Kribiin muutakin teollisuutta, joten pienen paikkakunnan elämä mullistuu lähivuosina kertaheitolla.

Saasteiden, rikollisuuden ja prostituution kaltaisista lieveilmiöistä huolimatta valtaosa asukkaista tuntuu olevan uusien hankkeiden kannalla.

– Toivomme niiden tuovan paljon uusia työpaikkoja ja piristävän liike-elämää, satamaan johtavan tien varrella asuva Gatiem Mbvoula sanoo.

Ainoa valituksen aihe hänellä on korvaukset, joita maanomistajille on luvattu uuden tien alle jäävistä maista. Niihin kyläläiset vaativat korotuksia.

Kiina herättää ristiriitaisia tunteita

Yksistään Kamerunissa Kiina rahoittaa tulevina vuosina toistakymmentä suurta rakennushanketta. Monen mielestä ilman kiinalaisten apua uudet tiet ja sairaalat jäisivät rakentamatta.

Toisaalta ystävyyden syveneminen idän jättiläisen kanssa herättää ristiriitaisia tunteita. Vastustajien mielestä Afrikassa tapahtuu nyt samoja asioita kuin siirtomaakaudella, jolloin eurooppalaiset käyttivät mannerta hyväksi luonnonvarojen lähteenä.

– Kiinalaiset hankkeet tarjoavat liian vähän työpaikkoja kamerunilaisille. Ne eivät myöskään kartuta paikallista osaamista, pienen rakennusyhtiön omistava insinööri Emmanuel Garba valittaa.

EU, Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja muut länsimaiset avunantajat edellyttävät rahoituskohteilta vastuullisuutta ympäristöasioissa ja sosiaalisissa kysymyksissä. Kiinan hankkeista on sen sijaan vähän riippumatonta tietoa näissä asioissa.

Kauppias Oliver Chi Akubaa ärsyttää kiinalaisten ja intialaisten kulutustavaroiden työntyminen afrikkalaisille markkinoille. Ne ovat kuihduttaneet jo ennestään heiveröisen paikallisen tuotannon.

– Kiinalaisten tuotteiden laatu on usein ala-arvoista, onpa sitten kyse tekstiileistä tai keittiövälineistä. Köyhillä ei ole kuitenkaan muuhun varaa, hän tuhahtaa.

Kiinalaiset tuotteet nakertavat monien eurooppalaisten yritysten markkina-asemia. Esimerkiksi kiinalaisista kännyköistä on tullut vakava haastaja Nokian puhelimille Afrikassa.

Erityissuhde Eurooppaan säilyy

Kiinan ja muiden Aasian kehittyvien talouksien kaupan kasvusta huolimatta EU on edelleen tärkein vientikohde afrikkalaisille tuotteille.

Myös muut siteet Eurooppaan ovat tiiviit, Kamerunissa ennen muuta entiseen siirtomaaisäntä Ranskaan.

Yli 200 kielen maassa ranska on ainoa yhdistävä kieli. Ranskalaiset radio- ja televisiokanavat taas tavoittavat valtaosan väestöstä satelliittien kautta.

Lisäksi Euroopassa asuu suuri määrä kamerunilaisia, joiden rahalähetykset ovat monen köyhän perheen elinehto.

– Moni Kamerunissakin kärsii, jos Euroopan talous menee alas ja työttömyys kasvaa, Emmanuel Garba sanoo.

Kamerunin hallitus on huolissaan vientitulojen vähenemisestä. Globaali talouskriisi nostaa väistämättä myös valtion lainanhoitokuluja. Myös länsimaiden kehitysavun ja investointien pelätään vähenevän tulevina vuosina.

Linkit

EU:n ja Afrikan unionin kumppanuus

Eurostatin tilasto EU:n ja Afrikan taloussuhteista

Lisää aiheesta muualla

Puolittaisten ratkaisujen ja hitaan kiiruhtamisen vaihe euroalueella on ohi. Näin tiivisti talouskriisin nykyvaiheen Euroopan komission varapuheenjohtaja Olli Rehn tavatessaan median edustajia 24.11. Helsingissä.

Rehn esitteli komission tuoreita aloitteita, joiden tarkoitus on nopeuttaa ja vahvistaa euroalueen maiden yhteisiä toimia vakauden ja kasvun edistämiseksi. Aloitteiden joukossa on myös Vihreä kirja eli keskustelualoite euromaiden yhteislainoista eli niin kutsutuista eurobondeista.

Uhkana euroalueen hajoaminen

Rehnin arvion mukaan vuonna 2012 nähdään, millaiseen suuntaan rahaliitto lähtee kehittymään. Suuntana on joko paluu talouden kasvu-uralle tai tilanteen kehittyminen nykyistäkin pahemmaksi.

– Edessä on joko euroalueen hidas hajoaminen tai yhteistyön merkittävä vahvistaminen, komissaari varoitti.

Komissio tarjoaa lääkkeiksi jatkuvasti syventyneeseen kriisiin entistä tarkempaa jäsenvaltioiden talouspolitiikan ja budjettikurin yhteistä suunnittelua ja kontrollia. Kriisin ytimeen ajautuneet maat velvoitettaisiin ehdotuksen mukaan raportoimaan budjettitavoitteidensa täyttymisestä säännöllisesti komissiolle.

Myös riippumattomat ennusteet talouden kehityksestä sekä yhteiset budjettiaikataulut kuuluvat komission ehdottamiin työkaluihin.

Ennen kuin eurobondeista voidaan ryhtyä vakavasti keskustelemaan, euromaiden on Rehnin mukaan sovittava entistä tiiviimmästä talousyhteistyöstä. Kaikkein pisimmälle menevät yhteistyöehdotukset saattavat vaatia unionin perussopimuksen muuttamista, Rehn arvioi.

 Linkit

EU:n komission talouspoliittinen Vihreä kirja

Lisää aiheesta muualla 

Tasavallan presidentti Tarja Halonen jakoi Suomen ensimmäisen Demokratiapalkinnon 8.joulukuuta Helsingissä järjestetyssä Vapaaehtoistoiminnan juhlaseminaarissa.

Oikeusministeriön demokratiapalkinnolla tehdään tunnetuksi suomalaista demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa sekä niiden parissa toimivia tahoja. Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoden 2011 juhlistamiseksi palkinnon teemana tänä vuonna oli vapaaehtoistoiminta.

Halonen totesi seminaarissa, että aktiivinen kansalaisyhteiskunta on olennainen osa modernia hyvinvointiyhteiskuntaa. Vapaaehtoistyön tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata julkista sektoria, vaan olla sen kaveri ja uudistaja.

– Vapaaehtois- ja järjestötoiminta tukee tärkeällä tavalla ihmisten osallisuutta ja on koko demokraattisen yhteiskunnan pohja.

Monista ansiokkaista ehdotuksista valitut viisi palkittavaa ovat Halosen mukaan hyvä esimerkki siitä, kuinka vapaaehtoistoiminnan kautta yksittäinen ihminen voi vaikuttaa merkittävästi yhteisönsä hyvinvointiin ja tuoda iloa toisen ihmisen elämään.

– He ovat toiminnallaan luoneet lisää välittämistä, tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja aktiivisuutta yhteiskuntaan.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson totesi, että palkinto on samalla tunnustus ja kiitos kaikille suomalaisille vapaaehtoisille, jotka tekevät erittäin merkityksellistä työtä.

Demokratiapalkinnon saavat:
Eläkeliiton Ylistaron yhdistys ry:n palveleva vapaaehtoistoiminta (valitsija: näyttelijä Eija Vilpas).

Yhdistyksen vapaaehtoiset käyvät viikoittain järjestämässä Västinkartanon palvelukeskuksen asukkaille erilaista viriketoimintaa.

Valintaperusteet: Vaikka yhteiskunta huolehtii perustarpeista, se ei voi olla ystävä. Siksi ihmisten on tärkeä olla lähimmäisiä toisilleen, ja sitä yhdistys toteuttaa järjestäessään mielekästä toimintaa ja seuraa ikääntyneille.

Käpy – Lapsikuolemaperheet ry (valitsija: näyttelijä Nicke Lignell)

Valtakunnallinen vertaistukiyhdistys lapsensa menettäneille perheille.

Valintaperusteet: Yhdistys on toiminut pitkään tukien perheitä, jotka helposti eristäytyisivät surun keskellä; vailla luontevaa tukea ja ymmärrystä.

Luetaan yhdessä -verkosto (valitsija: toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä)
Verkosto tukee maahanmuuttajanaisten kotoutumista järjestämällä vapaaehtoisvoimin lukutaito- ja suomen kielen opetusta.

Valintaperusteet: Monikulttuurista ja valtakunnallista toimintaa, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä, tukee vihapuheiden ja -käytöksen aikana suomalaisten ja maahanmuuttajien ennakkoluulotonta kohtaamista.

Otto-Ville Mikkelä (valitsija: kirjailija Juha Itkonen)

Roihuvuoren kaupunginosa-aktiivi, joka on organisoinut erilaisia kylä- ja kulttuuritapahtumia ja kehittänyt kotikaupunginosaansa.

Valintaperusteet: Helsingin kaltaisessa suuressa kaupungissa on asumisviihtyvyyden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että ihminen kokee oman lähiympäristönsä kotoisaksi.

Regina Wittsberg (valitsija: toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä)

Porilaisen Ahlaisten kylän monitoiminainen, aktiivisesti mukana Ahlaisten Nuorisoseura ry:ssä. Toimii etenkin lasten ja nuorten sekä kulttuurin hyväksi.

Valintaperusteet: Pienen kylän suuri dynamo, joka on luonut poikkeuksellisen paljon merkityksellistä tekemistä jo monelle sukupolvelle ja koko alueelle.

Palkittavia saivat ehdottaa kaikki suomalaiset, ja ehdotuksia kertyi lähes 400. Näiden joukosta Vapaaehtoistoiminnan vuoden lähettiläät kukin valitsivat yhden palkinnon saajan.

Palkitut jakavat 10 000 euron summan, joka on tarkoitettu toiminnan jatkamiseen, kehittämiseen tai vapaaehtoisten kiittämiseen.

Vuoden 2011 palkinto toteutetiin oikeusministeriön, Vapaaehtoistoiminnan vuosi 2011/Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin, Raha-automaattiyhdistyksen ja Ylen Ykkösen aamu-tv:n yhteistyönä.

Palkituista kuvatut kertomukset esitettiin Ylen Ykkösen aamu-tv:ssä viikolla 48 eli 28.11.–2.12. klo 7.45.

Sähköinen eli paperiton laskutus ei toimi rajan yli Virosta Suomeen. Sen joutui toteamaan Kimmo Linkama muutettuaan yhden miehen yrityksensä Viroon muutama vuosi sitten.

Suomessa Linkama oli hoitanut yrityksensä raha-asiat elektronisesti lähettämällä laskut sähköpostin liitteenä ja oli valmistautumassa Finvoice-standardin mukaiseen e-laskutukseen. Yllättäen virolaisen yrityksen kautta e-laskutus muuttuikin mahdottomaksi, sillä siihen vaadittiin suomalainen y-tunnus.

Laskun lähettäminen sähköpostin liitteenä ei myöskään enää toimi, koska yhä useampi asiakasyritys on ulkoistanut maksuliikenteensä. Talouspalveluja tarjoavat yritykset eivät nimittäin hyväksy sähköpostitse toimitettuja laskuja.

– Olen joutunut palaamaan sadan vuoden takaiseen laskun toimittamistapaan eli paperi kuoreen ja postiin. Sitten odotellaan pitkään ja hartaasti.

Uusi elämä Virossa

Linkamat muuttivat Viroon vuonna 2005. Kimmo Linkaman vaimolla Tiina Linkamalla oli ollut kesämökki Haapsalussa jo useiden vuosien ajan, ja pariskunta viihtyi hyvin Virossa. Kieltäkin he olivat oppineet.

– Ajattelimme, että jos aiomme tehdä elämässämme vielä jonkin radikaalin muutoksen, se pitää tehdä kun terveys ja into ovat yhä tallella, Kimmo Linkama kertoo.

Uusi koti löytyi Etelä-Virosta Otepään kaupungista, jonne Linkamat perustivat Villa Ottilia -nimisen majatalon. Asiakkaita riittää myös talvikaudella, sillä Otepäässä järjestetään hiihdon maailmancupin osakilpailu.

Päätyönään Kimmo Linkama laatii markkinointitekstejä ja käännöksiä suomalaisille mainostoimistoille. Koska yhteydenpito asiakkaisiin tapahtuu yksinomaan puhelimen ja sähköpostin välityksellä, ei yrityksen maantieteellisellä sijainnilla ole merkitystä.

Asiapuhetta Krakovassa

Linkama kirjoitti kohtaamistaan laskutusongelmista Euroopan komission yhteismarkkinoita käsitteleville nettisivuille. Sivustolla kerättiin eurooppalaisten kokemuksia sisämarkkinoiden toimivuudesta.

Elokuussa Linkama sai ilmoituksen, että hän oli kirjoituskilpailun voittajien joukossa. Palkintona oli matka sisämarkkinafoorumiin Puolan Krakovaan lokakuun alussa. Foorumin tarkoituksena oli herättää keskustelua sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta EU:ssa.

– Olin etukäteen vähän kyynisesti varautunut siihen, että siellä kuullaan pelkkiä poliittissävytteisiä tyhjänpäiväisyyksiä. Yllätyin iloisesti, sillä kaikilla tuntui olevan todellinen halu viedä sisämarkkinat käytäntöön niiden alkuperäisen hengen mukaisesti.

Kimmo Linkama kertoo, että on hiljattain löytänyt Itellan Viron-tytäryhtiön kautta mahdollisuuden lähettää verkkolaskustandardin mukaisia e-laskuja Suomeen.

– Se on minulle suureksi avuksi, koska lähes kaikki asiakkaani ovat Suomessa. Lähipäivinä luultavasti lähtee ensimmäinen verkkolasku. Nähtäväksi jää, miten homma toimii.

Linkit

Kimmo Linkama kertoo tarinansa videolla

Euroopan unionin sisämarkkinapolitiikka

Krakovan sisämarkkinafoorumin loppuasiakirja

Lisää aiheesta muualla