Sarjakuvataiteilija Kaisa Lekalle myönnettiin Suomen sarjakuvaseura ry:n myöntämä Puupäähattu-tunnustuspalkinto.  Hän sai sen ansioistaan sarjakuvantekijänä. Lekan sarjakuvateosten keskeisiä teemoja ovat vammaisuus ja henkinen etsiminen.

Palkinto myönnettiin 19. tammikuuta. Kansalliskirjastossa avattiin Kaisa Lekan töistä koottu näyttely palkinnonjakotilaisuuden yhteydessä. Sarjakuvanäyttely on esillä 20.1.–5.3.2012 Agricola-huoneessa.

Tunnetuimmassa teoksessaan I Am Not These Feet Leka kuvaa jalkojensa amputaatiota. Hän esittää lukijalle vammaisuuden rehellisesti ja kaunistelematta. Avaamalla uusia näkökulmia Leka onkin edistänyt erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Samalla hän näyttää muille esimerkkiä siitä, kuinka vammaisenakin voi kantaa itsensä pystyssä päin.

Kaisa Lekan  Europa-lehteen piirtämät sarjakuvat kumpuavat lehden muista aiheista. Työt tasapainoilevat asiallisuuden ja henkilökohtaisuuden välillä. Leka peilaa aiheita omaan elämäänsä. Liian henkilökohtaisia ne eivät kuitenkaan ole, jotta sarjakuva ei jäisi pelkästään sisäpiirin vitsiksi.

Linkit

 Täällä Kaisa, kuuleeko Eurooppa? -sarjakuva

Suomen Sarjakuvaseura

Kaisa Lekan kotisivu

Lisää jutun teemoista

Kun sellonsoittaja Susanna Mälkki vaihtoi 1990-luvun lopulla instrumenttinsa tahtipuikkoon, harva osasi arvata, millainen tähti musiikkimaailman taivaalle oli syttynyt. Viime huhtikuussa lahjakas kapellimestari teki historiaa ja johti ensimmäisenä naisena oopperaesityksen Milanon La Scalassa.

– La Scala on kenelle tahansa muusikolle merkittävä paikka. Oli suuri kunnia päästä esiintymään siellä. Sali oli kaunis ja orkesteri loistava, Mälkki muistelee.

Mälkki on niittänyt mainetta myös kotimaassaan. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin Suomi-palkinto. Viime joulukuussa ansiolista kasvoi Pro Finlandia -mitalilla.

– Olin siitä hyvin otettu. Pro Finlandia on suurimpia kunnianosoituksia, mitä taiteilija voi Suomessa saada, Mälkki sanoo.

Valmistautuminen vie viikon

Viimeiset kuusi vuotta Susanna Mälkki on työskennellyt ranskalaisen Ensemble Intercontemporain -yhtyeen musiikillisena johtajana. Vastuullisen pestin lisäksi häntä työllistävät konsertit ympäri maailmaa. Viime lokakuussa Mälkin taidoista saivat nauttia yhdysvaltalaiset, kun kapellimestari johti Chicagon sinfoniaorkesterin esitystä.  

Konsertteja hiotaan kapellimestarin johdolla yleensä vain 3–4 päivää. Ensemble Intercontemporain -orkesterilla harjoitusaika voi venyä pariin viikkoon.

– Esittämämme kappaleet ovat uusia ja vähemmän standardisoituja kuin muut esitykset. Niinpä harjoittelu vaatii normaalia enemmän aikaa, Mälkki kertoo.

Englannin lisäksi työnteko sujuu Mälkiltä ruotsiksi ja ranskaksi. Mieluiten hän ohjaa soittajia silti omalla äidinkielellään.

– Kielen vivahteet ovat merkityksellisiä. Kun puhun suomea, ajattelen paljon tarkemmin sitä, mitä sanon, Mälkki kertoo.

Työskentely ulkomailla vaatii kielipään ohella hyvää pelisilmää. Kapellimestarin tulee aistia, kuinka kokeneita ja muuntautumishaluisia soittajat ovat. Keski-Euroopassa muusikot haluavat yleensä noudattaa vanhoja perinteitä. Anglosaksisissa maissa ollaan kokeilunhaluisempia.

Suomalaisesta syntyperästä on musiikkialalla Mälkin mukaan sekä hyötyä että haittaa. Toisaalta pohjoisen kapellimestareita ja heidän suorasukaista puhetapaansa arvostetaan suuresti, mutta toisaalta kylmän maan asukkaat saatetaan alitajuisesti mieltää kehittymättömiksi junteiksi.

– Taiteen parissa kulttuuriset ennakkoluulot menettävät onneksi merkityksensä, Mälkki toteaa.

Esitykset ovat uniikkeja

Musiikissa Mälkkiä kiehtoo erityisesti sävelten kyky puhutella kuuntelijaansa ja luoda äänimaisemia.

– Pikkuhiljaa olen tajunnut, että musiikki on se, mitä minun pitää tehdä elannokseni. Voisi oikeastaan sanoa niin, että työ on valinnut minut eikä toisinpäin, Mälkki sanoo.

Nuoria Mälkki kannustaa rohkeasti sävelten pariin. Musiikkiharrastus kannattaa hänen mukaansa aloittaa konserteista, sillä elävät sävelet hakkaavat äänilevyt mennen tullen.

Kuuntelijan tulee kuitenkin pitää mielessään, että esitykset ovat yhtä uniikkeja kuin taivaalta tupruttavat lumihiutaleet. Yhdestä konsertista ei voi vetää koko taidealaa koskevia johtopäätöksiä.

– Sama pätee kirjallisuuteen. Jos on lukenut vain yhden kirjan, eikä ole pitänyt siitä, on väärin väittää kaikkia opuksia huonoiksi, Mälkki sanoo.

Hänen mukaansa avoin mieli on avain onneen. Jos renessanssin tahdit eivät sykähdytä, oma suosikkiteos voi löytyä kenties barokin tai nykymusiikin parista.

Mälkin omaa taiturointia voi seurata keväällä Pariisin lisäksi Lontoossa ja New Yorkissa. Suomeen kapellimestari saapuu seuraavan kerran helmikuussa.  

Linkit

Susanna Mälkin viralliset verkkosivut

Lista vuonna 2011 Pro Finlandian saaneista taiteilijoista

Lisää jutun teemoista

Tasavallan presidentti Tarja Halonen jakoi Suomen ensimmäisen Demokratiapalkinnon 8.joulukuuta Helsingissä järjestetyssä Vapaaehtoistoiminnan juhlaseminaarissa.

Oikeusministeriön demokratiapalkinnolla tehdään tunnetuksi suomalaista demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa sekä niiden parissa toimivia tahoja. Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoden 2011 juhlistamiseksi palkinnon teemana tänä vuonna oli vapaaehtoistoiminta.

Halonen totesi seminaarissa, että aktiivinen kansalaisyhteiskunta on olennainen osa modernia hyvinvointiyhteiskuntaa. Vapaaehtoistyön tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata julkista sektoria, vaan olla sen kaveri ja uudistaja.

– Vapaaehtois- ja järjestötoiminta tukee tärkeällä tavalla ihmisten osallisuutta ja on koko demokraattisen yhteiskunnan pohja.

Monista ansiokkaista ehdotuksista valitut viisi palkittavaa ovat Halosen mukaan hyvä esimerkki siitä, kuinka vapaaehtoistoiminnan kautta yksittäinen ihminen voi vaikuttaa merkittävästi yhteisönsä hyvinvointiin ja tuoda iloa toisen ihmisen elämään.

– He ovat toiminnallaan luoneet lisää välittämistä, tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja aktiivisuutta yhteiskuntaan.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson totesi, että palkinto on samalla tunnustus ja kiitos kaikille suomalaisille vapaaehtoisille, jotka tekevät erittäin merkityksellistä työtä.

Demokratiapalkinnon saavat:
Eläkeliiton Ylistaron yhdistys ry:n palveleva vapaaehtoistoiminta (valitsija: näyttelijä Eija Vilpas).

Yhdistyksen vapaaehtoiset käyvät viikoittain järjestämässä Västinkartanon palvelukeskuksen asukkaille erilaista viriketoimintaa.

Valintaperusteet: Vaikka yhteiskunta huolehtii perustarpeista, se ei voi olla ystävä. Siksi ihmisten on tärkeä olla lähimmäisiä toisilleen, ja sitä yhdistys toteuttaa järjestäessään mielekästä toimintaa ja seuraa ikääntyneille.

Käpy – Lapsikuolemaperheet ry (valitsija: näyttelijä Nicke Lignell)

Valtakunnallinen vertaistukiyhdistys lapsensa menettäneille perheille.

Valintaperusteet: Yhdistys on toiminut pitkään tukien perheitä, jotka helposti eristäytyisivät surun keskellä; vailla luontevaa tukea ja ymmärrystä.

Luetaan yhdessä -verkosto (valitsija: toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä)
Verkosto tukee maahanmuuttajanaisten kotoutumista järjestämällä vapaaehtoisvoimin lukutaito- ja suomen kielen opetusta.

Valintaperusteet: Monikulttuurista ja valtakunnallista toimintaa, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä, tukee vihapuheiden ja -käytöksen aikana suomalaisten ja maahanmuuttajien ennakkoluulotonta kohtaamista.

Otto-Ville Mikkelä (valitsija: kirjailija Juha Itkonen)

Roihuvuoren kaupunginosa-aktiivi, joka on organisoinut erilaisia kylä- ja kulttuuritapahtumia ja kehittänyt kotikaupunginosaansa.

Valintaperusteet: Helsingin kaltaisessa suuressa kaupungissa on asumisviihtyvyyden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että ihminen kokee oman lähiympäristönsä kotoisaksi.

Regina Wittsberg (valitsija: toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä)

Porilaisen Ahlaisten kylän monitoiminainen, aktiivisesti mukana Ahlaisten Nuorisoseura ry:ssä. Toimii etenkin lasten ja nuorten sekä kulttuurin hyväksi.

Valintaperusteet: Pienen kylän suuri dynamo, joka on luonut poikkeuksellisen paljon merkityksellistä tekemistä jo monelle sukupolvelle ja koko alueelle.

Palkittavia saivat ehdottaa kaikki suomalaiset, ja ehdotuksia kertyi lähes 400. Näiden joukosta Vapaaehtoistoiminnan vuoden lähettiläät kukin valitsivat yhden palkinnon saajan.

Palkitut jakavat 10 000 euron summan, joka on tarkoitettu toiminnan jatkamiseen, kehittämiseen tai vapaaehtoisten kiittämiseen.

Vuoden 2011 palkinto toteutetiin oikeusministeriön, Vapaaehtoistoiminnan vuosi 2011/Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin, Raha-automaattiyhdistyksen ja Ylen Ykkösen aamu-tv:n yhteistyönä.

Palkituista kuvatut kertomukset esitettiin Ylen Ykkösen aamu-tv:ssä viikolla 48 eli 28.11.–2.12. klo 7.45.

Sähköinen eli paperiton laskutus ei toimi rajan yli Virosta Suomeen. Sen joutui toteamaan Kimmo Linkama muutettuaan yhden miehen yrityksensä Viroon muutama vuosi sitten.

Suomessa Linkama oli hoitanut yrityksensä raha-asiat elektronisesti lähettämällä laskut sähköpostin liitteenä ja oli valmistautumassa Finvoice-standardin mukaiseen e-laskutukseen. Yllättäen virolaisen yrityksen kautta e-laskutus muuttuikin mahdottomaksi, sillä siihen vaadittiin suomalainen y-tunnus.

Laskun lähettäminen sähköpostin liitteenä ei myöskään enää toimi, koska yhä useampi asiakasyritys on ulkoistanut maksuliikenteensä. Talouspalveluja tarjoavat yritykset eivät nimittäin hyväksy sähköpostitse toimitettuja laskuja.

– Olen joutunut palaamaan sadan vuoden takaiseen laskun toimittamistapaan eli paperi kuoreen ja postiin. Sitten odotellaan pitkään ja hartaasti.

Uusi elämä Virossa

Linkamat muuttivat Viroon vuonna 2005. Kimmo Linkaman vaimolla Tiina Linkamalla oli ollut kesämökki Haapsalussa jo useiden vuosien ajan, ja pariskunta viihtyi hyvin Virossa. Kieltäkin he olivat oppineet.

– Ajattelimme, että jos aiomme tehdä elämässämme vielä jonkin radikaalin muutoksen, se pitää tehdä kun terveys ja into ovat yhä tallella, Kimmo Linkama kertoo.

Uusi koti löytyi Etelä-Virosta Otepään kaupungista, jonne Linkamat perustivat Villa Ottilia -nimisen majatalon. Asiakkaita riittää myös talvikaudella, sillä Otepäässä järjestetään hiihdon maailmancupin osakilpailu.

Päätyönään Kimmo Linkama laatii markkinointitekstejä ja käännöksiä suomalaisille mainostoimistoille. Koska yhteydenpito asiakkaisiin tapahtuu yksinomaan puhelimen ja sähköpostin välityksellä, ei yrityksen maantieteellisellä sijainnilla ole merkitystä.

Asiapuhetta Krakovassa

Linkama kirjoitti kohtaamistaan laskutusongelmista Euroopan komission yhteismarkkinoita käsitteleville nettisivuille. Sivustolla kerättiin eurooppalaisten kokemuksia sisämarkkinoiden toimivuudesta.

Elokuussa Linkama sai ilmoituksen, että hän oli kirjoituskilpailun voittajien joukossa. Palkintona oli matka sisämarkkinafoorumiin Puolan Krakovaan lokakuun alussa. Foorumin tarkoituksena oli herättää keskustelua sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta EU:ssa.

– Olin etukäteen vähän kyynisesti varautunut siihen, että siellä kuullaan pelkkiä poliittissävytteisiä tyhjänpäiväisyyksiä. Yllätyin iloisesti, sillä kaikilla tuntui olevan todellinen halu viedä sisämarkkinat käytäntöön niiden alkuperäisen hengen mukaisesti.

Kimmo Linkama kertoo, että on hiljattain löytänyt Itellan Viron-tytäryhtiön kautta mahdollisuuden lähettää verkkolaskustandardin mukaisia e-laskuja Suomeen.

– Se on minulle suureksi avuksi, koska lähes kaikki asiakkaani ovat Suomessa. Lähipäivinä luultavasti lähtee ensimmäinen verkkolasku. Nähtäväksi jää, miten homma toimii.

Linkit

Kimmo Linkama kertoo tarinansa videolla

Euroopan unionin sisämarkkinapolitiikka

Krakovan sisämarkkinafoorumin loppuasiakirja

Lisää aiheesta muualla

Jääkiekkojoukkue Jokereiden unkarilainen maalivahti Zoltán Hetényi haluaa pelata Suomessa pitkään.

– Haluan jäädä tänne pitemmäksi aikaa enkä vain olla lyhyellä visiitillä. Tarkoitus olisi saada pelata mahdollisimman paljon otteluita ja kehittyä paremmaksi maalivahdiksi, hän sanoo.

Hetényi on kuulunut Jokereiden joukkueeseen toukokuusta 2011 lähtien. Hän tuli Suomeen ensin koeajalle try out -sopimuksella. Sopimus muutettiin normaaliksi pelaajasopimukseksi elokuussa, kun Hetényi onnistui mainiosti European Trophy -turnauksen otteluissa.

Peliaikaa Kiekko-Vantaassa

Alkukaudesta Hetényi on ollut Jokereiden peleissä vaihtomaalivahtina. Otteluita hän on pelannut Mestis-liigassa Kiekko-Vantaan joukkueessa.

Hetényi kävi Suomessa jääkiekon merkeissä jo ennen Jokerit-pestiä. Keväällä 2010 hän harjoitteli hetken Lahdessa Pelicansin kanssa. Jatkosopimuskin olisi syntynyt, mutta voimassa oleva sopimus edellisen seuran Alba Volán SC:n kanssa esti sen. Unkarilainen Alba Volán SC pelaa Itävallan liigassa.

– Agentti Simo Niirasella on suuri osuus siihen, että olen nyt Jokereissa. Hän näki pelejäni Itävallan liigassa, Hetényi kertoo.

Suomessa kehitetään junioreita

Hetényin mukaan Itävallan jääkiekkoliigakin on hyvä sarja, mutta ei SM-liigan veroinen.

– Pelaajat ovat täällä taitavampia. En tunnista, onko pelaaja puolustaja vai hyökkääjä, kun kaikki ovat niin taitavia. Peli on SM-liigassa myös hyvin fyysistä, hän kertoo.

Hetényin mielestä suomalaisissa joukkueissa on hyvää myös se, että ne pyrkivät kehittämään omia lupaavia junioreitaan. Itävallan liiga pyörii pitkälti hyvien ulkomaalaisten pelaajien ympärillä. Alba Volán SC:ssä vanhempi sukupolvi pelaa, eivätkä nuoremmat saa mahdollisuutta näyttää taitojaan.

– Unkarissa jääkiekko ei ole kovinkaan suosittua. Alba Volán SC on ainoa hyvä joukkue ja ainoa, joka pelaa Itävallan liigassa. Joukkueen on koko ajan tehtävä tulosta, yritettävä päästä play offseihin ja siten saada rahaa. Siksi nuoret eivät saa mahdollisuutta, Hetényi sanoo.

Pääkaupungista puuttuu kunnon joukkue

Hetényin mukaan jääkiekon asema olisi Unkarissa parempi, jos pääkaupunki Budapestissa olisi kunnon joukkue. Lajin asemaa kuvastaa se, että maan urheilulehdessä kerrotaan jääkiekosta yleensä yhdellä sivulla, tai kahdella, jos maajoukkue on pelannut tärkeän pelin. Muuten lehti on täynnä jalkapalloa.

Hetényi harrasti ennen jääkiekon aloittamista muita urheilulajeja, kuten aikidoa, uimista ja ratsastusta. Hän oppi luistelemaan kahdeksanvuotiaana, ja lähti pelaamaan jääkiekkoa äidin ystävän kehotuksesta.

– Olin ensin hyökkääjä ja sitten siirryin maaliin, Hetényi kertoo.

Verot ja sosiaaliturvatunnus

Työn perässä toiseen maahan muuttaminen vaatii paljon asiointia viranomaisten kanssa. Hetényikin täytti vaadittavia papereita ja istui odottelemassa maistraatissa ja Ulkomaalaispoliisin toimistossa.

– Nyt minusta on tulossa oikea suomalainen, kun maksan tänne veroja ja minulla on sosiaaliturvatunnus, hän hymyilee.

Hetényi on ehtinyt löytää Suomesta ja Helsingistä paljon hyvää. Häneen on tehnyt vaikutuksen puhtaus ja hienot metsät.

Hetényi ei vielä kunnolla ole kokenut Suomen talven pimeyttä ja kylmyyttä, mutta siitä on hänelle kyllä kerrottu tarinoita.

– Minä kun tulen alakuloiseksi jo huonosta säästäkin, hän hymähtää.

Suomalaisilla tuhdimmat ansiot

Hetényi on huomannut Suomen ja Unkarin välillä eron siinä, miten maiden talouksilla sujuu. Unkariin verrattuna suomalaisten tulotaso on erinomainen.

– Unkarissa ihmiset haluaisivat lähteä muualle. Kaikki puhuvat muuttamisesta toiseen maahan, mutta harva ottaa riskin, Hetényi kertoo.

Hänen mukaansa Unkarissa on tarjolla hyvää koulutusta, mutta kehnot tulevaisuuden näkymät valmistuneille.

– Meillä on esimerkiksi hyviä lääkäreitä ja hyviä arkkitehtejä. Lääkärillä on yhdeksän vuoden jälkeen odotettavissa kuitenkin vain muutaman sadan euron palkka, Hetényi kertoo.

Hän itse opiskeli lakia ennen Suomeen tuloa. Suunnitelmissa on jatkaa opintoja uran jälkeen. Tai jos löytyy sopiva paikka, jossa pelata ja opiskella yhtä aikaa, niin jo aikaisemminkin.

Hetényi harmittelee Unkarin kehnoa taloustilannetta. Hänen mukaansa maassa on paljon ihmisiä, jotka ovat ajautuneet pahoihin ongelmiin pankkilainojensa kanssa.

Kansalaiset ovat lainanneet rahaa sveitsiläisiltä pankeilta asuntojen hankintaa varten. Unkarin forintin laskettua jyrkästi muutama vuosi sitten velalliset eivät ole pystyneet maksamaan lainojaan ja pankit ovat lunastaneet asuntoja.

Euroalueen kriisin ratkaisemisesta on käyty vilkasta keskustelua, jossa toisessa ääripäässä vaaditaan paluuta markkaan ja toisessa EU:n muuttamista keskusjohtoiseksi liittovaltioksi.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan toimitusjohtaja Sixten Korkman sanoo, että molemmat ääriratkaisut on syytä unohtaa.

– Kummassakaan ei ole taloudellista eikä poliittista järkeä – ei EU:n, eikä etenkään Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan kannalta.

Tulonsiirtounioni ei kelpaa kansalaisille

Korkman hahmottelee rahaliiton tulevaisuutta tuoreessa EMU on eksyksissä -raportissa (Eva). Häntä häiritsee viime vuosien kehitys, jossa ongelmiin ajautuneille maille on järjestetty toistuvasti tukirahoitusta ilman riittävää vastikkeellisuutta.

– Tämä on tarkoittanut yhteisvastuun lisääntymistä. Samalla yhteisesti sovittujen sääntöjen soveltaminen on ollut kuitenkin lepsua. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa tuloja siirretään jatkuvasti asiansa hyvin hoitaneista maista heikomman talouspolitiikan maihin.

Korkman varoittaa, että Pohjois-Euroopassa kansalaiset eivät ”tulonsiirtounionia” enää pitkään sulata. Seurauksena on ennen pitkää rahaliiton murtuminen, kun Saksa ja useat muut maat lähtevät liitosta.

Korkman ei kannata eurobondeja

Yhteisvastuuta lisäisivät niin sanotut eurobondit. Ne ovat yhteisesti taattuja velkakirjoja, joita euroalueen valtiot voisivat laskea liikkeeseen.

– Tällä tavalla esimerkiksi Kreikan tai Italian valtiot voisivat lainata rahaa Saksan ja Suomen valtioiden nimellä suhteellisen edullisin ehdoin. Tällainen riskien kollektivisointi johtaisi herkästi vapaamatkustamiseen ja moraalikatoon.

Eurobondien kaltaiset yhteisjärjestelyt edellyttäisivät Korkmanin mielestä jäsenmaiden talouspolitiikan alistamista yhteisötason valvontaan. Esimerkiksi Hollanti on esittänyt komissioon ”budjettitsaaria”, jolla olisi tarvittaessa laajat oikeudet puuttua jäsenmaiden tekemisiin.

– Se olisi hurja päätös puuttua kansalliseen itsemääräämisoikeuteen. En usko, että siihen mennään. EU-maiden kansalaiset eivät sitä hyväksyisi.

Kreikan kriisi hoidettava ensin alta pois

Korkmanin mielestä kaikki voimat tulisi nyt keskittää nykyisen kriisin ratkaisuun.

Euromaiden päätös Kreikan velkojen osittaisesta uudelleenjärjestelystä oli askel oikeaan suuntaan.

– Se oli välttämätöntä, jotta sijoittajien vastuu toteutuu, ja Kreikalle annetaan realistiset mahdollisuudet selviytyä sitoumuksistaan ja saada talous paremmille raiteille.

Korkman olisi kuitenkin toivonut EU:n ylimmältä johdolta vieläkin järeämpiä toimia. Hän arvioi, että kriisiin joudutaan palaamaan uudelleen jo ensi keväänä, mikäli Euroopan keskuspankki EKP ei ole valmis ostamaan lisää kriisimaiden joukkovelkakirjalainoja.

Korkman huomauttaa, että velkojen osittaisen anteeksiannon ohella Kreikka tarvitsee ehdollista tukirahoitusta maan talouden toipumisen edistämiseksi.

Rahaliitto on vielä pelastettavissa

Kreikan velkasaneeraus tuo tappioita sijoittajille. Siksi myös maata lainoittaneiden pankkien pääomittaminen on kiireellisyyslistan kärjessä, Korkman huomauttaa.

– Euromaissa maksetaan nyt kalliita oppirahoja tehdyistä virheistä. Rahaliitto on kuitenkin vielä pelastettavissa.

Korkmanin mielestä rahaliiton tulisi nyt palata alkulähteilleen eli Maastrichtin sopimuksessa hahmoteltuun malliin. Sopimukseen jääneet valuviat on kuitenkin korjattava.

– Tärkeintä olisi saada konkretiaa no bail-out -periaatteelle, jonka mukaan kukin jäsenvaltio vastaa omista velvoitteistaan.

Korkman harmittelee, että no bail-out -säännölle ei ole suomenkielistä vastinetta. Periaate sopii hyvin pohjoismaiseen ajattelutapaan.

– Seisomme omilla tolpillamme ja toivomme, että muutkin niin tekevät. Solidaarisuutta vaikeuksissa olevia maita kohtaan toki tarvitaan, mutta kriisin verukkeella ei saa luoda pysyviä tulonsiirtomekanismeja.

No bail-out tulisi olla Korkmanin mukaan kantava periaate myös sovittaessa uuden Euroopan vakausmekanismin EVM:n yksityiskohdista.

Korkmanin mielestä oleellista kriisin ratkaisussa on, että jäsenmaat saadaan noudattamaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Askel tähän suuntaan on Euroopan parlamentin syyskuussa hyväksymä lakipaketti, joka antaa mahdollisuuden jäsenmaiden talouspolitiikan tiiviimpään tarkkailuun ja helpottaa talouskurista lipsuvien jäsenmaiden rankaisemista.

Linkit

EU:n toimet velkakriisin ratkaisemiseksi

Elinkeinoelämän valtuuskunnan analyysi euron tilasta

Euroopan keskuspankki

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos

Lisää aiheesta muualla

Iloinen ja pirteä tanssija, koreografi Sam Vaherlehto tuli koko kansan tutuksi viime vuonna, kun hän voitti televisiossa Suomen ensimmäisen Dance-kisan. Kansainväliseen formaattiin perustuvan kilpailun finaalissa Vaherlehto vakuutti tuomarit esittämällä komean, ilmavan modernin tanssin koreografian.

– Tanssi on minulle sielun ruokaa. Se tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi. On se myös ammatti ja siihen liittyy myös verta, hikeä ja kyyneleitä, Vaherlehto summaa.

Vaherlehto ei hypännyt Dance-kisaan pystymetsästä. Hän on saanut balettitanssijan koulutuksen ja tanssinut esimerkiksi Suomen Kansallisbaletissa. Pohjoismaisessa nuorten balettitanssijoiden kisassa 24-vuotias helsinkiläinen sijoittui jaetulle ensimmäiselle sijalle.

Baletti ei kuitenkaan ole miehen ykköslaji vaan moderni tanssi. Vaherlehdolla on taskussaan suomenmestaruuksia myös hiphopista ja showtanssista.

– Baletin opiskelusta oli hyötyä, koska sen kautta löysin oman tieni tanssijana. Baletin tekniikka on myös ollut hyvänä pohjana oppia muita tanssilajeja, Vaherlehto arvioi.

Vaherlehdon mukaan Dance-kisan voitto toi hänelle tunnettuutta ja avasi uusia työmahdollisuuksia.

– Dance-kisan tuntevat kaikki. Se on hyvä meriitti, kun lähettää  cv:n.

Kansainvälinen ura tavoitteena

Alkusyksyn ajan Sam Vaherlehto on hikoillut Kööpenhaminassa Lotta Sighin teoksen Transparencyn harjoituksissa. Transparencyn teemana on korruptio, ja sitä esitetään Kööpenhaminan Dansens Husissa lokakuussa.

Sigh bongasi Vaherlehdon koe-esiintymisen perusteella.

– Olin Tanskassa koe-esiintymässä erääseen toiseen projektiin. En päässyt siihen, mutta Lotte kysyi minua tähän esitykseen.

Treenipäivät kestävät yleensä aamukymmenestä iltakuuteen. Transparencyn esittäjäkaarti on hyvin kansainvälinen: tanssijoita on muun muassa Yhdysvalloista, Venäjältä, Australiasta ja Bulgariasta. Vaherlehdolle ryhmän monikulttuurisuus sopii hyvin, koska hän pyrkii tietoisesti luomaan kansainvälistä tanssijanuraa.

– On kiva nähdä muitakin maita kuin Suomea. Kööpenhamina on mainio kaupunki. Aion kuitenkin palata Tanskasta Suomeen.

Innoittaja asuu Israelissa

Dance-kisan voittostipendirahoillaan Sam Vaherlehto reissasi koe-esiintymisissä Rotterdamissa, Arnheimissa, Kööpenhaminassa ja Bergenissä. Vaherlehto on ennenkin kiertänyt ahkerasti maailmaa. Vuonna 2007 hän tutustui New Yorkiin, ”tanssijan paratiisiin” ja opiskeli siellä Alvin Aileyn tanssikoulussa.

– New Yorkissa on niin valtavasti tarjontaa. Siellä on tanssijalle kaikki, Vaherlehto ihastelee.

Läntisen metropolin lisäksi Vaherlehto haluaisi tanssia tyystin toisenlaisessa ympäristössä eli Israelissa. Hänen suuri idolinsa on telavivilainen modernin tanssin tanssija-koreografi Ohad Naharin, jonka johtaman Batsheva Dance Companyn omaperäinen käsiala inspiroi Vaherlehtoa suuresti.

– Batsheva on aivan mieletön, sillä on aivan oma tyyli. Olen nähnyt monta sen esitystä, kun kävin Tel Avivissa. Kansallisbaletissa sain tanssia erään Naharinin teoksen vuonna 2010.

Vaherlehdolla on myös haave saada esiintyä Lontoossa.

– En ole koskaan käynyt siellä, mutta esimerkiksi Royal Albert Hall on tunnettu esiintymispaikka, hän nauraa.

Tiukka rento mies

Moni suomalainen harkitsee aina silloin tanssiharrastuksen aloittamista, kun rytmi alkaa poltella veressä. Television tanssikisatkin ovat lajille hyviä mainoksia.

Jos tanssin maailma vetää puoleensa, Sam Vaherlehto kehottaa rohkaistumaan ja ottamaan selvää avoimien tanssikoulujen tarjonnasta. Vauhdin ystäville Vaherlehto suosittelee esimerkiksi jazz- ja show-tanssia tai hiphopia.

– Niissä pääsee saman tien joraamaan.

Vaherlehto on itsekin opettanut tanssia muun muassa Step Up Show Schoolissa Helsingissä. Entisessä kotikaupungissaan Joensuussa hän opetti ensimmäisen kerran jo 15-vuotiaana.

– Millainen olen opettajana? Vaikea sanoa. Tavallaan tiukka mutta kuitenkin rento, tanssija pohtii naurahtaen.

Linkit

Eurooppanuoret

Kööpenhaminan modernin tanssin teatteri

Lisää aiheesta muualla

Kreikassa lakkoillaan valtion käydessä tavallisen kansalaisen kukkarolla talouskurimuksen helpottamiseksi.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta edes lakkoiluun. Kreetalla, pienessä Kalivesin kylässä perinnetavernaa pyörittävä perhe tekee töitä samaan tapaan kuin viimeiset 16 vuotta, vaikka maailma ympärillä kuohuu. Mitä tiukemmalle talous elämän laittaa, sitä kovemmin on aherrettava.

– Ravintoloitsijan työ on ankaraa ja siihen on suhtauduttava elämäntapana. Nyt taloudellisen kriisin aikana on vain elettävä epävarmuuden kanssa, 40-vuotias Georgia Koundourou kertoo.

Hän perusti Piperia-tavernan yhdessä miehensä kanssa odottaessaan neljättä lastaan. Pariskunta halusi työn, jota voi tehdä perheenä. Ja näin he todella tekevätkin. Perheen neljä lasta, jotka ovat nyt 16–22-vuotiaita, työskentelevät kaikki ravintolassa. Ulkopuolista työvoimaa ei käytetä.

Myös talvella aherretaan

Ravintola aukeaa maaliskuun puolivälissä ja on päivittäin avoinna aamukymmenestä puolille öin lokakuun loppuun saakka. Lisäksi on siivottava ja tehtävä muita ravintoloitsijan arkeen kuuluvia askareita. Työpäivien pituudeksi tulee helposti 16–18 tuntia. Vapaapäiviä ei ole.

– Haaveilen mahdollisuudesta syödä yhdessä, sillä se ei ole mahdollista kiireisenä sesonkiaikana. Lapsille pyrimme toki järjestämään vähän vapaa-aikaakin. Enimmäkseen he kuitenkin harrastavat talvikaudella, perheen äiti kertoo.

Vanhemmat eivät ehdi harrastaa talvellakaan. Kun ravintola suljetaan syksyllä, ensimmäinen kuukausi menee ravintolan huoltotöihin.

Sen jälkeen alkaa oliivien kerääminen ja valmistaminen öljyksi. Perheellä on sisämaassa pieni maatila, josta he saavat suurimman osan ravintolassa käytettävästä oliiviöljystä sekä jonkin verran vihanneksia.

Joskus talvikaudella he ovat pitäneet ravintolaansa auki viikonloppuisin, mutta nyt se ei näytä todennäköiseltä, sillä asiakkaiden määrä on vähentynyt selvästi talouskriisin takia.

Verojen kiristys ajaa ahtaalle

Ravintolan käyttämät raaka-aineet luomua aina, kun se on mahdollista. Vielä tärkeämpi kriteeri ruokien hankinnassa on paikallisuus.

Käytämme vain Kreetalla tuotettuja raaka-aineita, sillä uskomme kreetalaisen ruokavalion terveellisyyteen ja  haluamme tukea paikallista tuotantoa. Olemme yksi kymmenestä sertifioidusta kreetalaista ruokavaliota noudattavasta ravintolasta Kreetalla, Georgia Koundourou kertoo ylpeänä.

Joskus laadukkaiden raaka-aineiden hankinta kirpaisee – etenkin nyt, kun talous on tiukilla. Ruoan hinta on noussut talouskriisin myötä, ja kustannukset ovat kohonneet muutenkin.

Erityisen raskaaksi pienen ravintolan pyörittäjät kokevat syyskuussa voimaan tulleen arvonlisäveron korotuksen 13 prosentista 23 prosenttiin. All Inclusive -palveluja korotus ei koske, kun matka ostetaan Kreikan ulkopuolelta. Tämä tuntuu ravintoloitsijan mielestä epäreilulta.

Emme voi lisätä veronkorotusta hintoihimme. Etenkin kreetalaiset ovat nyt varovaisia rahankäytössään, sillä kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu.

Georgia Koundourou kertoo, että hänenkin lähipiirissään on ihmisiä, joiden palkkoja on leikattu tai eläkkeet on yhtäkkiä puolitettu. Nuorten työllistyminen on entistä epävarmempaa, joten vanhemmat joutuvat varautumaan myös lastensa auttamiseen.

Kovan työn arvoista

Vaikka elämä on yhtä ahertamista, ei perhe kadu valintaansa ryhtyä ravintolanpitäjäksi. Eteenpäin kantaa vahva luottamus perinteisen kreetalaisen elämäntavan etuihin.

–Isovanhempamme elivät hyvin yksinkertaista elämää ja pysyivät terveinä. Asuminen meren äärellä tässä kauniissa paikassa on harvinainen etuoikeus, Hanian kaupungista kotoisin oleva Georgia Koundourou kertoo ja sanoo kaupunkielämän olevan aivan liian hektistä ja stressaavaa.

Kreetalaisuuden lisäksi kreikkalaisuus on hänelle tärkeä asia. Edes talouskriisiin johtaneet vilpit ja huonot päätökset eivät ole murentaneet kansallisylpeyttä.

Koundouroun mielestä Kreikka on itsestään selvä osa Euroopan unionia. Hän toivoo että EU auttaa nyt kreikkalaisia selviämään talousongelmista.

Linkit

EU:n talouskoordinaation vahvistaminen, ”six-pack”

EU-komission Kreikka-toimielin

Eurostat

Kreikan tilastokeskus

Lisää aiheesta muualla

Norjan joukkomurhat nostivat huomion kohteeksi internetissä leviävät vihapuheet, joiden kohteena ovat tietyt etniset tai uskonnolliset väestöryhmät.

Sosiaalisessa mediassa on käyty jo vuosia vilkasta keskustelua maahanmuuttopolitiikasta ja maahanmuuttajista. Kannanotoista monet ovat rasistisia, vaikka sanamuodot ovatkin enemmän tai vähemmän peiteltyjä, sanoo sosiologi Vesa Puuronen Itä-Suomen yliopistosta.

– Perinteisen määritelmän mukaan rasismissa ihmiset erotellaan fyysisten tunnusmerkkien avulla roduiksi, joista toiset ovat alempiarvoisia kuin toiset. Uudempi muoto on kulttuurinen rasismi, jota nykyinen maahanmuuttokriittisyyskin voi olla.

Kaikki kritiikki ei ole rasismia

Kulttuurisessa rasismissa ihmisiä erotellaan kulttuuristen piirteiden, kuten uskonnon, kielen tai tapojen perusteella.

– Tällä tavalla ihmisistä muodostetaan rodun kaltaisia ryhmiä. Rotu-käsitettä ei kuitenkaan käytetä, koska sanalla on historiallisesti huono kaiku. Seuraukset ovat kuitenkin samat: jokin ihmisryhmä leimataan muita huonommaksi käyttämällä milloin mitäkin mittaria.

Puuronen pitää joidenkin tunnettujen bloginpitäjien kirjoituksia uusrasistisina.

– Rotu-käsitettä ei yleensä mainita. Sen sijaan puhutaan uskontojen, kulttuurien ja tapojen eroista, ja asetetaan niitä arvojärjestykseen, Puuronen sanoo.

Kaikkia maahanmuuttokriittisiä kannanottoja ei kuitenkaan pidä rinnastaa rasismiin.

– Maahanmuuttopolitiikkaa voi arvostella, kuten maahanmuuttajiakin. Ratkaisevaa on tapa. Yleistäminen, leimaaminen ja karkeiden ilmaisujen käyttö on usein rasismia.

Asennemuutoksista vähän tietoa

Kriittistä keskustelua maahanmuutosta käydään kaikkialla Euroopassa.

– Asennemuutoksista Suomessa ei ole olemassa uutta luotettavaa tai vertailukelpoista tietoa. Se on kuitenkin selvää, että keskustelun sävy on koventunut, Vesa Puuronen arvioi.

Monissa muissa Euroopan maissa keskustelua maahanmuutosta on käyty jo 70-luvulta lähtien.

– Meillä asia on ollut esillä vain muutaman vuoden, kun maahan on alkanut tulla enemmän ihmisiä muualta. Toisaalta suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut aina rotujärjestelmä. Se on vain nyt noussut pintaan, kun meillä on muitakin kuin valtaväestöön kuuluvia ihmisiä.

Kantaväestön hätä lietsoo rasismia

Kansanedustaja Jani Toivolan (vihr.) mielestä ilmiö liittyy suomalaisen valtaväestön hätään ja turhautumiseen.

– Moni kokee, ettei hänen äänensä kuulu, eikä yhteiskunta kohtele oikeudenmukaisesti. Tästä syntyy kummallinen käsitys, jonka mukaan kantaväestön pahoinvointi olisi maahanmuuttajien vika, Toivola sanoo.

Toivolan mukaan paras tapa torjua rasismia on keskustella maahanmuuttoon liittyvistä asioista avoimesti julkisuudessa.

– Maahanmuuttopolitiikasta voi ja pitääkin keskustella. Ongelmakohtia on paljon hakemusten käsittelystä kotouttamiseen. Tämä ei kuitenkaan millään muotoa oikeuta muiden ihmisarvoa alentaviin lausuntoihin, Jani Toivola sanoo.

Toivolan mielestä rasistisiin lausuntoihin pitää puuttua välittömästi.

– Jokainen ihmisoikeusloukkaus ja rasistinen sana tulisi tuomita äänekkäästi ja määrittää tällä tavoin arvomaailmaamme. Keskustelussa on tärkeää kuunnella myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat tänne tulleet. Näin ymmärrämme paremmin heidän taustojaan ja löydämme samaistumispintoja.

Vaikenemalla ongelmat eivät ratkea

Vesa Puuronen valittelee, että Suomessa on ollut maan tapana peitellä arkoja asioita. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat eivät kuitenkaan vaikenemalla ratkea.

– Ajatellaan, että kyse on eliitin – poliittisten päättäjien, tutkijoiden ja median – muodostamasta salaliitosta. Ilman avointa keskustelua asiat kärjistyvät. Voi vain arvailla, mihin tämä voi johtaa, Vesa Puuronen jatkaa.

Rasismin uusia muotoja vastustavat keskustelijat ovat joutuneet verkkokeskustelussa rajujen vastahyökkäysten kohteeksi. Esimerkiksi Puurosen nimissä on tehty valheellisia blogisivuja.

– Tähän on aktiivisena keskustelijana joutunut tottumaan. Rasismia ei kuitenkaan torjuta vaikenemalla, vaan esittämällä sille vasta-argumentteja ja vaihtoehtoja.

Linkit

Syrjinnän vastainen toiminta EU:ssa

Lisää jutun teemoista

Tero Koivusta voi syystä nimittää EU-guruksi. Ahkera oppilas peittosi koko ikäluokkansa ja vei EU-tietokilpailun voiton Kauniaisiin. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa pidettyyn kisaan osallistui yli 10 000 opiskelijaa 106 koulusta.

– Tulos oli aikamoinen jysäys. En olisi ikinä arvannut, että voittaisin, Tero Koivunen kertoo tunnelmistaan.

EU-tietokilpailu on Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton sekä ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen järjestämä valtakunnallinen tapahtuma. Sen tavoitteena on edistää yhteisten asioiden opiskelua.

Kilpailun kolme parasta kutsuttiin toukokuussa palkintojenjakotilaisuuteen Helsinkiin. Koivuselle ojennettiin tapahtumassa tuliterä läppäri ja eduskunnan juhlaraha.

Kolmanneksi tullut Andreas Lehtonen ja toiselle sijalle kirinyt Laura Torniainen palkittiin kameroilla. Lisäksi nuoret pääsivät visiitille Pikkuparlamenttiin.

– Se oli mahtavaa, sillä kovin moni ei pääse tutustumaan rakennukseen, Koivunen toteaa.

Valttina oma aktiivisuus

Eurooppa-päivänä pidetty tietokilpailu oli Tero Koivuselle helppo nakki. Monivalintatehtävät ja lyhyet kysymykset hoituivat rutiinilla. Turkin mahdollista EU-jäsenyyttä käsittelevä essee vaati jo tarkempaa syventymistä.

– En ollut osannut varautua tehtävään. Lopulta tekstiä tuli kuitenkin sivun alalaitaan asti. Ihme, että kukaan sai käsialastani selvää, Koivunen sanoo.

Voittonsa salaisuutena nuorukainen pitää omaa aktiivisuuttaan.

– Seuraan uutisia, joten yleistietämykseni on kehittynyt vuosien varrella.

Peruskouluun Koivunen toivoisi lisää EU-opetusta.

– Pidän Euroopan unionia tärkeänä. Se on tuonut vakautta ja talouskasvua. Jos ihmiset eivät tiedä asioista tarpeeksi, he voivat muuttua EU-vastaisiksi.

Luvassa lepoa ja rauhaa

Kesän Tero Koivunen aikoo viettää rauhallisissa merkeissä. Syksyllä hän suuntaa Kauniaisten lukioon ja sieltä yliopistoon.

– Olen kiinnostunut kaikista reaaliaineista, kuten yhteiskuntaopista ja kemiasta. Lukion aikana päätän, mihin aineeseen aion myöhemmin keskittyä.

Vapaa-aikanaan nuori tietäjä harjoittelee pianonsoittoa ja kartuttaa postimerkkikokoelmaansa. Sen helmi täyttää 130 vuotta.

Linkit

Eurooppa-tiedotuksen uutinen

Kilpailukysymykset

Lisää jutun teemoista