Guggenheim – rahareikä vai turistimagneetti?
Jos Guggenheim-museo rakennetaan Helsinkiin, tuleeko siitä samanlainen vetonaula kuin Espanjan Bilbaon museosta?
Helsinkiin esitetään Guggenheim-museota. Kannattajien mielestä museo toisi mukanaan kansainväliset huippunäyttelyt ja matkailijavirrat, kun taas vastustajat näkevät museossa rahareiän ja taiteen näivettäjän.
Euroopassa on Guggenheim-brändin alaisia museoita, mutta tarvitseeko Helsinki ja Suomi omansa vai ei? Tätä on pohdittu kiihkeästi koko alkuvuoden ajan siitä lähtien, kun museota koskeva Guggenheimin säätiön selvitys julkistettiin tammikuussa. Entä miten Suomen Guggenheim eroaisi jo olemassa olevista eurooppalaisista Guggenheim-museoista?
Melkein kaksi miljoonaa euroa maksaneessa selvityksessä esitetään, että museon rakentaisi ja rahoittaisi Helsingin kaupunki. Sen hinnaksi arvioidaan noin 140 miljoonaa euroa.
Helsingin kaupunginvaltuusto tekee asiasta päätöksen mahdollisesti huhtikuussa.
Selvityksen tekijät ovat laskeneet, että Guggenheim voisi valmistua jo vuonna 2018 ja se houkuttelisi jopa 500 000 turistia vuodessa.
Inspiraatiota ja huippunäyttelyitä
Guggenheim toisi paljon hyvää Helsingille ja sen kehitykselle, mainostoimisto Hasan&Partnersin perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Ami Hasan uskoo. Hänen mielestään Guggenheim toisi huomattavasti työpaikkoja ja verotuloja Helsinkiin ja kiinnostaisi turisteja.
– Ennen kaikkea Guggenheim inspiroisi ja innoittaisi kaikkia meitä helsinkiläisiä ja suomalaisia ja parantaisi elämänlaatua, Hasan sanoo.
Hasan on innokas taiteenkerääjä ja -harrastaja. Hänen mielestään Guggenheim-museon kohdalla ei pitäisi ensisijaisesti ajatella hintaa. Hasan ei ota kantaa siihen, mistä museon julkinen rahoitus otettaisiin, mutta hän uskoo, että raha löytyisi, jos tahtoa on.
– Elämme nykyään liikaa Excel-kulttuurissa. Kaikki päätetään numeroiden perusteella. Taide ja kulttuuri eivät pääasiallisesti tuo rahaa vaan aineettomia elämyksiä, joita on vaikea mahduttaa Excel-taulukkoon, Hasan toteaa.
Ennen kaikkea Helsinki saisi Guggenheimin ansiosta vetovoimaisia, kansainvälisiä näyttelyitä, Hasan arvioi. Hänen mukaansa noin kahden miljoonan vuosimaksulla Helsinki saisi muun muassa viisi Guggenheim-verkoston näyttelyä vuodessa.
– Muuten niitä ei pieneen maahan merten taakse saada juuri koskaan. Viimeisin kansainvälisen tason huippunäyttely oli parin vuoden takainen Picasso-näyttely Ateneumissa, jossa vieraili 300 000 ihmistä kolmessa kuukaudessa.
Taidetta vai puhdasta bisnestä?
Taidekriitikko, toimittaja Otso Kantokorven mukaan museon kävijätavoitteet ja kustannusarviot ovat ylioptimistiset. Kantokorpi on huolestunut, mitä Guggenheim tarkoittaisi Helsingin taidemuseolle. Guggenheim-selvityksessä esitetään, että taidemuseo sulautetaan osaksi uutta museota.
Guggenheimiin halutaan myös valtion rahoitusta. Kantokorven mukaan ei ole näköpiirissä, että yhteiskunta olisi lisäämässä taiteen yleistä rahoitusta.
– Päinvastoin, esimerkiksi Museovirasto on irtisanonut työntekijöitään. Jos yksityiset tahot rahoittaisivat Guggenheimin, minulla ei olisi mitään sitä vastaan.
Guggenheimin yhteydessä puhutaan niin sanotusta vau-arkkitehtuurista. Sitä edustaa Espanjan Bilbaossa sijaitseva Frank Gehryn suunnittelema kaikkein kuuluisin Guggenheim-museo.
– Mielestäni vau-arkkitehtuurin aika alkaa olla ohi, ja Guggenheim-brändi ei enää kanna, Kantokorpi arvioi.
Kantokorven mielestä olennaista Guggenheim-brändissä ei ole taide vaan puhdas bisnes.
– Eurooppalainen kuvataideyhteistyö voi jo nyt hirvittävän hyvin. Suomalaiset taiteilijat liikkuvat enemmän kuin koskaan. Esimerkiksi Berliinissä on suuri suomalainen taiteilijayhteisö.
Bilbao, Guggenheimin lippulaiva
Bilbaon Guggenheim-museo on maailmankuulu, mutta Berliinin vastaava museo lopetetaan vuoden lopussa. Miksi Bilbao porskuttaa, mutta Berliini laittaa lapun luukulle?
– Ne ovat aivan erilaisia tapauksia. Berliinin tila on niin vaatimaton. Gehryn arkkitehtuuri on koko jutun avain, Otso Kantokorpi toteaa.
Ami Hasan on samaa mieltä.
– Berlinin tila on Deutsche Bankin muutaman sadan neliön aulatila, ei mikään museo. Helsingin museon kohdalla puhuttaisiin 12 000 neliöstä, josta 4 000 neliötä olisi varattu näyttelytiloiksi. Sinne tulisi paljon muitakin tiloja.
– Koska kaikki uuden Guggenheim-konseptin mukaisten museoiden näyttelytilat ovat samankokoisia, näyttelyitä olisi helppo kierrättää.
Kantokorpi huomauttaa, että lähialueella on kaksi kansainvälistä huippumuseota, Tukholman Moderna Museet ja Tallinnan Kumu. Ne menestyvät ilman Guggenheim-brändiä.
Ami Hasanin mukaan vertailu ontuu.
– Harvoin turistit, jotka käyvät Ruotsissa ja Virossa, tulevat myös Suomeen.
Linkit
Guggenheim-säätiö haluaa taidemuseon Helsinkiin
Lue lisää jutun teemoista
Guggenheim, Helsinki, kuvataide, matkailu, museo
4 kommenttia artikkeliin Guggenheim – rahareikä vai turistimagneetti?
Kommentoi
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.
Hyvä että tässäkin maassa aletaan keskustella. Usein suuret hankkeet päätetään hyvä veli -verkostoissa ja siunataan politiikan areenoilla. Guggenheim pitää toteuttaa yksityisellä rahalla. Julkisen vallan vastuut ovat kokonaan toiset. On vastuutonta huutaa valtiota apuun ja veronmaksajia vastuuseen. Yrityksillä on ylimääräistä rahaa niin paljon etteivät tiedä minne sitä laittavat. Etsikää G-miehet sieltä sponsorit. Olen itse nykytaiteen ystävä jai taidehistoriakin kiinnostaa. G ei nykytaidetta Suomeen näytille tuo vaan hieman pöhöä modernismin valtavirtaa. Nykytaide on jotakin ihan muuta.
1. Kävijämääräarvio on epärealistinen. Ns. asiantuntijat ovat olleet ylioptimistisia. Meillä on esimerkkejä epäonnistumisista juuri konsulttien
arvioista. Aikoinaan sisäilmahuvipuistoon Fanfaariin konsutti arvioi vuotuiseksi kävijämääräksi 600 000, konkurssi tuli nopeaan, kävijämääräksi jäi 200 000. Sen jatkajalle Planet Fun Funille kävi samoin.
Kouvolan kiinalaisessa kauppakeskuksessa piti käydä vuodessa yli miljoona kävijää, sekin sinisilmäisyyden näyte päätyi konkurssiin.
Suomi on Euroopan turistivirroista sivussa, tarvitaan aikaa, rahaa ja
aitoa kiinnostusta tulla tänne Itämeren pohjoispuolelle. Eikä kaikki taide
kiinnosta kaikkea! En itsekään käynyt tässä viimeisessä Kiasman
Afrikan taiteeseen kkeskittyneeseen Ars-näyttelyssä.
2. Suomalaiset taiteilijat matkustavat nykyisin enemmän kuin koskaan.
On apurahoja, residenssejä ja henkilökohtaisia kontakteja, suuret
taidemuseomme lainaavat ulkomailta teoksia tai kokonaisia näyttelyitä
ahkerasti. Ulkomailla opiskelleet nuoret taiteilijamme ovat päässeet
esiin varsin näyttävästi ulkomailla, verkosto on jo syntynyt sekä opettajien että opiskelutovereiden kautta.
3. Picasson tapaisia katsojia houkuttelevia tähtiä ei ole monta maailmassa. Eikä pelkkä nimi yksistään riitä, pitää olla myös hyvä mainoksia levittävä yhteistyökumppani. Ateneumilla oli meikäläisittäin
paras mahdollinen valtakunnallinen lehti.
4.Guggenheimin vaatima korvaus nimen käytöstä on epärealistinen,
koska kävijämäärät eivät tulisi olemaan oletettua suuruusluokkaa.
Nyt esitetty pääsymaksu on keskivertokansalaiselle liian korkea.
Kerran sen uteliaisuuttaan maksaa, toisella kerralla näyttelyn täytyy
olla jo huikea ja kutsuva. Nykyisellään ilmaiskävijöiden määrä on
meillä museoittemme kävitilastojen mukaan huomattava. Helsingin
kaupunginmuseon pieni pääsymaksu oli suuri este kaupunkilaisille
sisäänmenoon, mutta nyt ilmaisen sisäänpääsyn aikana kävijätilasto
on muutttunut huimasti.
5. Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmien kohtalosta, jo olemassa
olevat ja jatkossa kartutus, selitykset ovat olleet ontuvia. Taiteilijoille
ei ole luvassa hyvää. On pakko päättää Ehrensvärdin sanoin: “Jälkimaailma, älä luota vieraan apuun vaan seiso omalla pohjallasi.”
Mihin kummaan tässä keskustelussa unohtuu jatkuvasti nykytaiteelle, sekä kotimaiselle että kansainväliselle taiteelle omistettu, vasta äskettäin avattu ja toimintansa aloittanut Kiasma, joka parhaillaan ja parhaimmillaan esittelee oman aikamme kuvataidetta laajasti, ja sanalla sanoen kaikkialta maailmasta! Miksi emme satsaa Kiasmaan ja tue ja kehitä – valtio ja pääkaupunki yhteisvoimin – sen toimintaa ja sisältöjä? 140 miljoonalla eurolla Helsinkiin saataisiin suunnaton määrä isojakin kansainvälisiä näyttelyitä, jotka kärsivällisellä työllä ja markkinoinnilla aivan varmasti houkuttelevat suomalaisten ohella myös ulkomaisia taiteen ystäviä. Eihän ole olemassa mitään ihmisluokkaa nimeltä turistit, vaan yksilöitä, jotka kiinnostuvat hyvin tiedotetuista ja suunnitelluista näyttelyistä – ja tutuilta kuultujen kiinnostavien asioiden perään matkustetaan tänä päivänä herkästi vaikka maapallon toiselle puolelle! Aikaa myöten kasvavien kävijöiden kohtuuhintaisilla pääsymaksuilla saataisiin moninkertaisena takaisin nyt puheena olevat lisenssimaksut ja 140 miljoona euroa, jolla taataan jo olemassa olevan Kiasman ym. pääkaupungin museoiden näyttely- ja työpajatoiminta tulevaisuudessakin.
Avatkaa silmänne, hyvät helsinkiläiset, ja vaatikaa päättäjiltä pikaisesti sellaisia viisaita ratkaisuja, etteivät he juoksisi vain yhden kultaisen vasikan huumaamina ja tiukassa talutusnuorassa tulevina vuosina vaan näkisivät, mitä todella arvokasta Kiasman ja kaupunginmuseon kaltaista heillä jo on käden ulottuvilla ja joka voitaisiin yhteisin ponnistuksin saada kukoistamaan täyteen kukkaansa!
Arvon mainos- ja markkinamaailman edustajan, kuten edellä olevasta haastattelusta on saatu lukea, on helppoa heitellä ilmaan pelkkinä puhekuplina, ettei hän välitä siitä, kuka lopulta viulut maksaa (140 miljoonaa euroa ei tietenkään koskaan tule riittämään rakennuskuluihin ja kenellä on mitään käsitystä siitäkään, millaisia määriä kaupungin veronmaksajien rahoja kauhotaan museon käyttömenoihin yms), mutta emme myöskään me kulttuurin ja taiteen rakastajat halua sitä, että tehdään tyhmiä ratkaisuja ja pystytetään uusi taidepytinki kaupunkiin, jossa jo on tuliterä, uljas nykytaiteenmuseo keskeisellä paikalla osana pääkaupungin monipuolista kulttuurikeskustaa: Suomen Kansallisteatteri – Savoy-teatteri – Svenska Teatern – Valtion taidemuseo Ateneum – Nykytaiteenmuseo Kiasma – Kaupunginmuseo – Finlandia-talo – Musiikkitalo – Sibelius-Akatemia – Kansallisooppera – Kansallismuseo, leffateatterit, teatterit ym ym.
Meillä on jo siis upea Kiasmamme Helsingissä samoin kuin monilla muilla maamme kaupungeilla on omat rakkaat museonsa, joiden toiminta tarvitsisi kipeästi yhteistä tukeamme, jota taas monilta valitettavasti vaivihkaa pienennetään. Samoin lähinaapureillamme omat rakkaat taidemuseonsa – kuten edellä mainitut Tallinnan ja Tukholman – arkkitehtuureiltaan erilaisia, hyvin persoonallisia ja joihin on suuri ilo ja nautinto mennä viettämään aikaa tuttujen tai uusien taiteen ystävien kanssa ja käydä tutustumassa ihmiskunnan mittaamattoman arvokkaaseen pääomaan, niin oman seudun kuin myös koko maailman monipuoliseen ja kukoistavaan taiteeseen!
Suomi eikä Helsinki ei tarvitse amerikkalaista kulttuuria eli Guggenheim taidemuseota. Helsingissä on esim. Kiasma, Ateneum ja Kansallismuseo ja museoita suljetaan sekä väkeä lomautetaan ja irtisanotaan. Jo riittää!
Kansallismuseon rakennus on rähjäisessä kunnossa, tämä on häpeällistä niin Helsingille kuin Suomella!
Suurin osa suomalaisista ei hyväksy tälläista suuruuden hulluutta!
Pjotr Petrovits