Erityisopettaja Jaana Leino-Laakson luokassa maahanmuuttajaoppilaat askartelevat raketteja ja opettelevat suomea kouluvaari Tauno Huhtalan avulla. Andree Vilt, Karoly Männasoo, Kirill Bežan, Emma Uusküla ja Keidi Kullman ovat muuttaneet hiljattain Suomeen Virosta.
Turkulaiset isoisät tukevat pienten lasten koulutyötä kuuntelemalla ja olemalla turvallisia aikuisia.
Tämän vuoden teema EU:ssa on aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus. Turussa kouluvaarit näyttävät esimerkkiä auttamalla ja tukemalla ala-asteen oppilaita. Turkulaisvaarit ovatkin yksi teemavuoden arjen toimijoista.
Kerttulin ja Topeliuksen kouluissa kouluvaarina toimiva Tauno Huhtala ihmettelee, miksi meillä ei osata hyödyntää eri-ikäisten yhteistyötä.
– Monilla eläkkeelle jäävillä olisi paljon kokemusta ja osaamista siirrettäväksi nuoremmille. Suomalaiseen kulttuuriin valitettavasti kuuluu, että kaikki ikäluokat puuhaavat omissa lokeroissaan.
Kouluvaarit tekevät vapaaehtoistyötä edistääkseen sukupolvien välistä kanssakäymistä ja kokeakseen tekemisen iloa yhdessä lasten kanssa.
Käytännössä se tarkoittaa, että vaarit osallistuvat ala-asteen oppitunneille. He haluavat olla pienten lasten tukena ja turvana, auttaa tehtävissä, kertoa tarinoita ja kuunnella.
– Kouluun on mukava mennä, kun tuntee itsensä aina tervetulleeksi. Ei tarvitse päteä tai olla millään tavalla täydellinen tai erikoisosaaja, riittää kun on läsnä, Huhtala kertoo.
Tarinoita menneistä
Tauno Huhtala lähti mukaan ystävänsä houkuttelemana. Useimmat kouluvaareista ovatkin tulleet mukaan toisen vaarin suosituksesta. Kaikilla on myös omia lapsia sekä lastenlapsia.
Kouluvaarit saattavat joskus pitää luokassa esitelmän vaikkapa historiasta, tekniikasta tai käytöstavoista. Lapset kuulevat mielellään juttuja siitä, millaista oli käydä koulua silloin, kun vaarit itse olivat lapsia.
Monilla vaareilla on lisäksi erityistaitoja, joita he välittävät koululaisille. Musiikin harrastajana Huhtala on ohjannut pienten bändiä ja opettanut rumpujen soittamista.
Kouluvaarit järjestävät toisinaan myös tapahtumia. Esimerkiksi keväisin rakennetaan puisia mäkiautoja ja syksyllä tarkistetaan polkupyörät sekä ajotaidot.
Koulu- ja tarhamummoja on myös olemassa, mutta kouluvaarit haluavat tuoda erityisesti miehen mallin ja läsnäolon lapsille. Koulumaailmahan on vahvasti naisvaltainen.
Energiaa ja elämäniloa
Jokainen kouluvaari tekee vapaaehtoistyötä yhtenä päivänä viikossa 3-6 tuntia kerrallaan opettajan kanssa sovitun mukaisesti. Vaarit saattavat myös osallistua vaikkapa luokkaretkille.
– Hyvä yhteistyösuhde opettajien ja kouluvaarin kesken on todella tärkeää. Opettajien työ on vaativaa. Hyvä kouluvaari kykenee tuomaan lisäarvoa opetukseen, Tauno Huhtala sanoo.
Huhtala ihailee lasten ennakkoluulotonta asennetta. Vaarin saapuessa kouluun he juoksevat iloisesti vastaan. Usein heillä on tärkeää kerrottavaa ja vaarilla on aikaa kuunnella.
– Vaikka olisi aamulla kuinka väsynyt ja huonolla tuulella, koulupäivän jälkeen on aina tosi hyvä mieli. Lapsilla on niin paljon energiaa ja elämäniloa.
Vaari kuuntelee
Erityisluokanopettaja Jaana Leino-Laakso otti itse yhteyttä kouluvaarien yhdistykseen kolmisen vuotta sitten saadakseen luokalleen oman vaarin. Hänen luokallaan maahanmuuttajalapset valmistautuvat tavalliseen koulunkäyntiin opettelemalla suomea.
Tauno Huhtala kuuntelee yksitellen oppilaiden lukemista ja tekee kysymyksiä luetusta. Hän saattaa auttaa matematiikan tunnilla yhtä oppilasta koko tunnin, jos lapsella on erityisesti siinä vaikeuksia.
– Kouluvaarista on paljon apua opettajalle. Oppilaat ja minä aina odotamme kovasti tiistaita, kun Tauno tulee käymään, Leino-Laakso sanoo.
Hän jatkaa, että osa lapsista saattaa tulla Suomeen hyvinkin traumaattisista oloista. Vaarin pitää siis olla rauhallinen ja turvallinen.
– Alussa oppilaat voivat vähän arastella vierasta vanhempaa henkilöä etenkin, kun yhteistä kieltä ei ole. Arkuus menee kuitenkin jo ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen ohi.
Lapset arvostavat, kun aikuinen on hetken vain hänen kanssaan ja kuuntelee.
Kiinnostusta on muuallakin
Monen lapsen isovanhemmat asuvat kaukana, ja joiltakin puuttuu kokonaan turvallisen aikuisen tuki. Erityisesti maahanmuuttajalapsille kouluvaarit ovat avuksi oppimisessa, sillä heidän vanhempansa eivät kielitaidon puutteen vuoksi voi yleensä auttaa läksyjen ja tehtävien tekemisessä.
Kouluvaarit ry on rekisteröity valtakunnallinen yhdistys, mutta toiminta on keskittynyt Turun seudulle. Kiinnostusta on muuallakin.
– Valtakunnallisilla rehtoripäivillä viime syksynä kotkalaisen koulun rehtori huudahti, että ”voi kun meilläkin olisi kouluvaareja”, Huhtala iloitsee.
Kiitokset lämmittävät mieltä
Turussa toimii tällä hetkellä 20 koulussa yhteensä 45 kouluvaaria. Huhtalan mukaan kysyntää olisi enemmänkin. Ongelmana on uusien kouluvaarien rekrytointi.
– Suuret ikäluokat tuntuvat olevan tarkempia ajankäytöstään, eikä vapaaehtoistyöhön haluta sitoutua, Huhtala harmittelee.
Lasten vanhemmilta saatu palaute on ollut pelkästään myönteistä ja kannustavaa.
– Eräskin vanhempi soitti minulle kouluvuoden jälkeen ja kiitteli, kuinka hienoa työtä olemme tehneet. Se lämmittää mieltä.
Linkit
Kouluvaarit ry – Farfar i skolan rf
Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi
Lisää jutun temoista
Ikääntyminen, maahanmuuttaja, solidarisuus
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.
Moni eläkeläinen toimisi mielellään erilaisissa tehtävissä, mutta nuori polvi
usein on asenteillaan sen tekemisen este. Huomasin sen itse lähtiessäni
työpaikastani monta vuotta yli oltuani. Edelleenkin terveenä jatkan tutkimustehtäviä, autan kollegoitani, tyttäreni perhettä ja teen
vapaaehtoistyötä eri tavoin. Lastentarhalaisille, päiväkotilaisille ja erityisesti ala-asteen oppilaille ikäihmisen lämmin läsnäolo ja käden
sipaisu lisäävät turvallisuutta ja tunnetta. Kohtaamiset silloin tällöin
voidaan oivasti upottaa kunkin ohjelmaan. Miettikää! Töpinäksi!