Junalla Siperian halki Kiinaan

Junamatka Siperian halki Kiinaan vaatii annoksen seikkailumieltä, mutta vain kohtuullisen määrän euroja.

Pitkä junamatka Siperian halki on alkamassa. Rinkassa on mukana teepusseja, kassillinen kuivamuonaa, kiinan kielen sanakirja ja opas venäläisyyteen.

Lapun, johon on kyrillisin kirjaimin kirjoitetut ohjeet, aiomme ojentaa lipunmyyjälle Moskovassa. Reitti kulkee Mongolian halki, päämääränä on Kiinan muuri.

Omatoimimatkan järjestelyt vievät yllättävän paljon aikaa. Puolen vuoden mittaisesta suunnittelusta huolimatta lähdön koittaessa matkajärjestelyt on vasta puolittain tehty.

Paperisotaan varattava aikaa

Hostellivaraukset ja osan lipuista aiomme ostaa vasta matkan aikana. Kolmen viisumin odottelu on Schengen-alueella matkaamaan tottuneelle tuskallista. Rahaa on varattu kaikkia kuluja varten 2 000 euroa matkalaista kohden.

Lopulta edessä aukeaa kuitenkin 120-vuotias rata, jonka Venäjän keisari Aleksanteri III rakennutti päästäkseen käsiksi Siperian luonnonrikkauksiin.

Siperian loputtomien koivikoiden, kosteikoiden ja niittyjen vilistäessä ohi, on mukava uppoutua kirjan pariin. Viikko junassa 40 asteen lämmössä ilman suihkua tekee tiukkaa.

Neljän hengen hytissä vaihtuvat kanssamatkustajat pitävät seuraa. Ravintolavaunussa ruokaa tuodaan pöytään annos toisensa jälkeen, kunnes hoksaa ilmoittaa tarjoilijalle, että vatsa on jo täynnä.

Vieraanvaraiset venäläiset

Nousemme junasta Irkutskissa, joka on täynnä rappiolla olevia, romanttisesti koristeltuja, vanhoja puutaloja. Istahdamme minibussiin, joka kiitää kohti Baikal-järven rannalla siintävää Listvyankan kylää. Tunnin mittainen bussikyyti maksaa muutaman euron.

Heinäkuun sää on kuitenkin yllättävän kolea, lämpöä on vain 12 astetta. Talviturkki ei sittenkään lennä maailman syvimpään järveen.

Matkalla kohtaamiemme venäläisten ystävällisyys ja avuliaisuus tuntuu olevan pohjatonta. Irkutskissa, paikallisessa ravintolassa, viereisessä päivällispöydässä istuva mies tarjoilee auliisti vodkakannustaan jo kolmatta kierrosta palanpainikkeeksi. Päätämme paeta paikalta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Paimentolaisleirissä Mongolian ruohotasangoilla

Matka jatkuu kohti Mongoliaa, joka on aikanaan ollut  maailman suurin valtakunta. Saavumme paikallisen oppaan kanssa ratsain kahden sukupolven asuttamaan nomadileiriin.

Mongolian luonnon helmassa asuvien nomadiperheiden tärkeimmät elintarvikkeet ovat maito sekä lehmän- ja lampaanliha. Maanviljely on mahdotonta karujen sääolosuhteiden ja liikkuvaisen elämäntavan takia. Maitoa vaihdetaan lähitienoon kaupoissa jauhoihin, joista valmistetaan muun muassa keksejä.

Juokseva vesi kannetaan lähipurosta,  kännykkä latautuu aurinkokennolla, eikä viemäreitä nomadileirissä edes ole. Yöllä voi kuulla vapaana laiduntavien eläinten äänet jurtan kangasseinien läpi. Kaikki on hyvin, onnellisuus koostuu vapaudesta – mitään ei tunnu puuttuvan.

Noin kolmasosa mongolialaisista elää tällä tavalla. Kylmät talvet verottavat karjaa, jolloin osa paimenista joutuu muuttamaan työn perässä maan pääkaupunkiin. Elämäntavat kaupungissa eroavat suuresti nomadielämästä, ja sopeutumisvaikeudet ajavat monet tarttumaan pulloon.

Historia ja nykyaika kohtaavat Pekingissä

Junamatkailu on turvallista. Junan pysähdellessä käymme asemalaiturilla vilvoittelemassa ja uskaltaudumme jättämään passin, rahat ja muut arvoesineet junaan ilman valvontaa.

Kun junan ylittää Kiinan rajan, vaunuihin vaihdetaan pyörät, sillä Kiinassa on eri raideleveys.

Perillä Pekingissä Kielletty kaupunki, loputtomat markkinat sekä temppelit tarjoavat runsaasti kulttuurielämyksiä. Myös modernia arkkitehtuuria voi ihailla muun muassa Pekingin Olympiastadionin ja Xidanin kaupunginosan alueella, CCTV-tornia unohtamatta.

Pekingin kujilla on tarjolla maukkaita herkkuja moneen makuun. Asuminen on halpaa ja riksa on edullinen ja sukkela tapa edetä  hutong-alueilla sekä kaupungin iltapäiväruuhkassa paikasta toiseen.

Mutianyu, noin 70 km Pekingistä koilliseen, on rauhaa rakastavalle mainio vaihtoehto nähdä autenttinen osuus Kiinan muurista. Hiljaisuudessa voi kavuta omaan tahtiinsa ränsistyneellä muurilla. Kolmen viikon pituinen retkemme päättyy muurille, ja paluumatka taittuu sutjakasti lentäen.

Linkit

Transeurooppalaiset liikenneverkot (TEN-T)

Trans-Siberian Railways

http://www.geographia.com/russia/trasib01.htm

Siperian radan kehityshankkeet

Lisää aiheesta muualla

, , ,





L�het� kavereille

2 kommenttia artikkeliin Junalla Siperian halki Kiinaan

  1. minttu kirjoitti:

    Kuulostaa todella kiinostavalta!

    Voisitko kertoa suurin piirtein kuinka iso matkan kokonaisburgetti oli, matka kesti siis noin pari viikoa?

  2. Europa kirjoitti:

    Kirjoituksen mukaan rahaa oli varattu noin 2 000 euroa matkalaista kohden.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Kommentointiohjeet

Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.

Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.

Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.