Työpaikkojen pako Kiinaan estettävissä
Työvoimavaltaisen teollisuuden pako Euroopasta jatkuu. Auringonlaskun aloiltakin voi silti löytyä menestyjiä, jos yritykset osaavat pelata korttinsa oikein.
Kiina-ilmiö eli teollisuustuotannon siirtyminen halvemman kustannustason maihin oli muutama vuosi sitten kuuma puheenaihe Euroopassa. Räväkät otsikot ovat kadonneet, mutta itse ilmiö jatkaa vääjäämättä etenemistään.
– Matalamman jalostusasteen valmistava teollisuus siirtyy väistämättömästi Kiinaan ja Intiaan – etenkin jos työvoima- tai energiakustannusten osuus kustannuksista on suuri, Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jorma Turunen sanoo.
– Sen sijaan korkeaan osaamiseen ja automaatioon perustuva tuotanto voi pysyä jatkossakin Euroopassa.
Kiina jyrää kaikilla rintamilla
Finpron toimitusjohtaja Kari Häyrinen povaa monille teollisuuden toimialoille suuria muutoksia tulevina vuosina. Kiina on uusi megaluokan tekijä, joka valtaa aggressiivisesti markkinoita niin vienti- kuin kotimarkkinoillakin.
– Kiinalaiset yritykset tulevat myös niille toimialoille, joilla eurooppalaiset ovat olleet perinteisesti vahvoja, olipa sitten kyse mobiiliverkoista, satamajärjestelmistä, energiatekniikasta tai ympäristöteknologiasta.
Myös intialaiset ja monien muiden kehittyvien talouksien yritykset painavat päälle.
Kilpailijoiden vyörytyksestä huolimatta eurooppalaisilla yhtiöillä on kuitenkin mahdollisuutensa, Häyrinen rohkaisee.
– Meidän on mentävä entistä määrätietoisemmin kehittyviin talouksiin ennen kuin kaikki markkinat menevät kiinalaisille tai intialaisille. Heiltä jää katvealueita, jotka eurooppalaisten yritysten tulisi löytää.
Vahvoja yrityksiä löytyy useilta aloilta
Suomen vahvuusalueista Häyrinen nostaa esille mobiilialan ohjelmistot ja sovellukset, joita Nokian vanavedessä syntyneet yritykset ovat kehittäneet. Myös puhtaaseen veteen ja muissa ympäristön tilaa parantavissa ratkaisuissa on mahdollisuuksia.
Turunen uskoo tulevaisuuden menestyjiä ja häviäjiä löytyvän kaikilta aloilta. Ratkaisevaa on, millainen toimintamalli yrityksellä on, ja miten se osaa hyödyntää markkinoilla tapahtuvat muutokset.
Jopa auringonlaskun alaksi julistetusta tekstiiliteollisuudesta löytyy selviytyjiä. Vaatteiden ompelu on siirtynyt Aasiaan, mutta Euroopassa on yhä työpaikkoja ja verotuloja tuovia alan yrityksiä.
– Esimerkiksi Luhta on onnistunut muuttamaan menestyksekkäästi toimintatapojaan. Tuotteet tehdään muualla, mutta tuotesuunnittelun, markkinoinnin ja tuotantoketjun ohjauksen kaltaiset ydintoiminnot pysyvät Suomessa, Turunen huomauttaa.
Kustannustaso huolettaa teollisuutta
Suomalaisella teknologiateollisuudella (johon kuuluvat muun muassa konepaja-, metallituote- ja elektroniikkateollisuus) on tätä nykyä jo enemmän työntekijöitä ulkomailla kuin kotimaassa.
– Ulkomaisesta henkilöstöstä lähes 80 prosenttia työskentelee Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisissa kehittyvissä talouksissa, Turunen mainitsee.
Teollisuuden edusmiehen näkökulmasta Euroopan kilpailukykyä nakertavat ennen muuta jatkuvasti kohoavat työvoimakulut. Myös energian ja raaka-aineiden hintojen nousu tuo ongelmia.
Kallis öljy lisää kuljetuskustannuksia. Sähkön hinnan nousu syö puolestaan runsaasti energiaa kuluttavan teollisuuden, esimerkiksi metallinjalostuksen kannattavuutta.
Puun kallistuminen Euroopassa lisää puolestaan metsäteollisuuden raaka-ainehankintaa tropiikin puuplantaaseilta. Uudet paperitehtaatkin perustetaan lähemmäs kasvumarkkinoita, ennen muuta Aasiaan.
Pienet pärjäävät erikoistumalla
Parhaiten globaaliin rakennemuutokseen ovat sopeutuneet suuret pörssiyhtiöt. Pienemmillä yrityksillä menestys on vaihtelevaa.
Turusen mielestä pienemmilläkin yrityksillä on mahdollisuus menestyä tarjoamalla tuotteitaan ja palvelujaan tarkkaan valikoiduille markkinoille ja kohderyhmille. Suuret kilpailijat eivät ole kiinnostuneita pienistä, niin sanotuista niche-markkinoista, joissa kasvuluvut voivat olla kuitenkin huimat.
– Asetelma on vähän sama kuin jalkapallossa. Suomella ei ole mahdollisuuksia lajin suurmaita vastaan, mutta suojalkapallossa olemme ominaisuuksiemme ja olosuhteidemme ansiosta maailmanmestareita.
Kaikki lähtee asiakkaiden tarpeista
Pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan edistäminen kansainvälisillä markkinoilla on Finpron keskeinen tehtävä.
– Suurilla yrityksillä on voimavaroja ulottaa tuntosarvensa eri puolille maailmaa. Sen sijaan pk-yritysten on vaikea lähteä ja levittäytyä markkinoille, jotka eivät ole enää automatkan päässä, Häyrinen huomauttaa.
Häyrinen korostaa, että jokainen markkina on erilainen. Kussakin maassa on havainnoitava kuluttajien ja yritysten tarpeet ja muokattava oma tuote tai palvelu vastaamaan kysyntää.
– Itse tuote tai teknologia ei ole oikea tapa lähteä liikkeelle.
Euroopassa on totuttu tekemään laadullisesti ylivoimaisia mutta varsin hinnakkaita tuotteita. Kehittyvissä talouksissa niitä ei kuitenkaan haluta välttämättä ostaa.
– Siellä tarpeet, toimintaympäristö ja arvomaailma ovat täysin erilaisia. Tämä on otettava huomioon uusien tuotteiden kehittämisessä. Tutkimus- ja tuotekehitystä on tähän saakka tehty liiaksi länsimaisessa ympäristössä elävien tarpeisiin, Häyrinen toteaa.
Linkit
Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden toimialajärjestö Finatex ry
Lisää aiheesta muualla
kilpailukyky, teollisuus, tuotekehitys, tutkimus, työllisyys
Yksi kommentti artikkeliin Työpaikkojen pako Kiinaan estettävissä
Kommentoi
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.
Aika yltiöpositiivinen näkemys Euroopan kilpailukyvystä Kiinaa vastaan. Minun nähdäkseni on olemassa tasan kolme eri vaihtoehtoa, miten Kiinan kaltaisia sekapoliittisia valtioita vastaan voidaan kilpailla.
1. Jostakin taikka tarkemmin (lähes kaikesta) pitää leikata, jotta asetumme lähtöviivalla samalle tasolle kiinalaisten kanssa. Sosiaaliturva (eläkkeet, terveydenhuolto, koulutus jne.) pitää jättää jokaisen itsensä maksettavaksi. Palkkoja pitää leikata 90 % ja yrittäjille tulee antaa ylivertainen asema päättää omista menoistaan ja palkkakuluistaan sekä työehtosopimuksista ja irtisanomisista. Tämä vaihtoehto merkitsee varmaa hyvinvointiyhteiskunnan häviötä, mutta näin toimitaan Kiinassa, missä kommunismi ja kapitalismi on sorvattu yhdeksi kauniiksi palaseksi, eikä toki käy kiistäminen, etteikö se toimisi taloudellisesti Kiinan kaltaisessa valtiossa. Järjestelmä ei tosin kestä kriittistä tarkastelua ihmisoikeuksien näkökulmasta, joten tämä vaihtoehto hylättäköön!
2. Euroopan maat jatkavat entisellään, mutta siirtävät tuotannon ja toiminnan Kiinaan.
Huonoa:
Massatyöttömyys Euroopassa, jatkuva velkaantuminen raskaan sosiaalikoneiston ylläpitämiseksi, velkakriisi niin valtioilla kuin kotitalouksillakin, hyvinvoinnin väistämätön supistuminen, integraatio Eurooppalaiseksi liittovaltioksi, mellakat huononevaa taloutta ja leikkauksia vastaan yleistyvät, rasismi ja “syyllisten” etsintä ‘muista’ ja ‘meistä’, inflaatio kiihtyy, palkat pienenevät, korot nousevat tilanteen kärjistyessä (Kreikka-ilmiö). Huonojen asioiden listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.
Hyviä asioita ei juurikaan ole, ellei sellaisiksi lasketa seuraavia:
Harvat yritysjohtajat rikastuvat, pankit käärivät velallisiltaan jättitulosta, Kiinassa tuotetut tavarat ovat edullisia (joiden menekkiä kuitenkin leikkaa Eurooppalaisen väestön työttömyys, vähävaraisuus ja muutenkin korkea vero- ja kuluaste), työvoima ’halpenee’.
…kansainväliset ihmiset voivat keskenään ilakoida kuinka ihanaa on elää ja olla globaalissa, kansainvälisessä maailmassa, yhteisessä EU:ssa ja eurossa, joka ei kellu eikä devalvoi, missä erilaiset nippelitavarat matkustavat tuhansia kilometrejä ristiin rastiin lentokoneilla ja laivoilla.
Tässäpä nämä hyvät asiat olivatkin mukaan lukien viimeisessä lauseessa esiintynyt sarkasmi. Valitettavasti tämä vaihtoehto numero 2 on se jota tällä hetkellä toteutamme.
3. Tämä vaihtoehto on ehkä vaikein toteuttaa, mutta paras ratkaisu kokonaisvaltaisesti niin kiinalaisten kuin eurooppalaisten *pienten* ihmisten kannalta. EU:n on alettava suojelemaan omia sisämarkkinoitaan raskailla vienti- ja tuontitulleilla sellaisten valtioiden välillä, jotka eivät noudata ja jotka eivät pelaa samoilla säännöillä kuin mitä me itse pelaamme. Nyt olemme luovuttaneet pelipöydän ja sääntökirjan kiinalaisille, jotka ovat laatineet sellaiset säännöt peliin, että emme mitenkään pärjää nykyisellä järjestelmällä kilpailussa heitä vastaan. Absurdia ajatella, että maa, jossa yrityksiltä ei vaadita minkäänlaista yhteiskuntavastuuta erilaisten sosiaalimaksujen, ympäristöseikkojen ja verojen muodossa eikä koko maassa ole määritelty minkäänlaisia vähimmäispalkkoja työntekijöille, kilpailee kanssamme samoista markkinoista ja saa vielä kaikenkukkuraksi kehitysapurahoja heikon ilmioikeustilanteensa vuoksi. Tämä asetelma ei vain toimi! Ihanteellisinta olisi, mikäli maailma saataisiin jaettua muutamaan suureen sisämarkkina-alueeseen, jotka eivät kilpailisi omasta tuotannosta keskenään taikka jos kilpailisivat niin samoista hintalähtökohdista, jotka toteutettaisiin tulleilla suosimaan oman maanosan tuotantoa. Tämä on ainut vaihtoehto, jolla voimme taata tasapuolisen hyvinvoinnin kaikille ilman velkaantumista ja teollisuuden menettämistä Kiinan kaltaisille ihmisoikeuksia laiminlyöville halpatyövoima-maille. Tällaisesta politikoinnista myös ympäristö kiittää, koska tuotteiden hintoja tulleilla korotettaessa niitä ei enää kannata rahdata maailman toisesta äärilaidasta laivalasteittain tuhansien kilometrien päähän myytäväksi. Nykyinen globaalitalous tarkoittaa yksisuuntaista taloutta, jossa me maksamme *orjatyöllä* teetetyistä tavaroista tekijöilleen ”ylihintaa” joka muodostuu tehtaanpitäjän 80 % voitosta, 18 % materiaalikustannuksista ja 2 % työvoima- ja kuljetuskustannuksista. Eurooppalaisilla pelisäännöillä tuotteen hinta olisi monta kertaa kalliimpi, mutta eri suhteessa. Tehtaanpitäjälle 40 %, materiaalikustannuksista 18 % työntekijälle ja logistiikalle 42 %.
Ainut vaihtoehto oikeudenmukaistaa niin eurooppalaista kuin kiinalaista toimintaympäristöä, on vaatia kauppakumppaneilta samoja sääntöjä kuin millä itse pelaamme. Jos vapaakauppa kiinalaisten kanssa saa rehottaa vapaana ilman tulleilla säädettävää oman talouden suojelua, kuten nykyään, ei koskaan tule mitään muutosta ja voimme sanoa hyvästit nykyisen kaltaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. On tasan kaksi vaihtoehtoa, joko pidämme kiinni niistä arvoista, jotka ovat meille tärkeitä taikka alamme pelaamaan kiinalaisten ehdoilla, jolloin hyvinvointimme liukuu byrokratian rattaissa todelliseen ankeuteen ja harmauteen, jossa on vain kaksi ryhmää; super-köyhät ja super-rikkaat, eliitit ja orjat ja sen tietää, miten siinä käy. Vertailukohtaa voi hakea vuodelta 1918, kun punaiset ja valkoiset ottivat yhteen Suomen ainokaisessa itsenäisyyden-ajan sisällissodassa. Omia kansalaisia tapettiin puolin ja toisin ja niin tulee käymään jatkossakin, mikäli olot kurjistuvat ja köyhyyden ja rikkauden välinen epätasa-arvoinen kuilu syvenee.