EU tehostaa ihmiskaupan vastaista taistelua
Usein ihmiskaupan uhri ei edes itse tunnista tilannettaan.
Joka vuosi tuhansia ihmisiä joutuu ihmiskaupan uhreiksi. Uusi direktiivi helpottaa uhrien tunnistamista.
Tekaistu vasikointivelka vie nuoren suomalaisnaisen ongelmakierteeseen. Nainen joutuu antamaan painostajilleen kaikki säästönsä, ottamaan pikavippilainoja nimiinsä ja tilaamaan nimellään tavaroita nettikaupoista. Nainen pakotetaan luovuttamaan puhelimensa, bussilippunsa ja kotiavaimensa ahdistelijoille. Hänet teljetään kellariin vangiksi ja uhataan tappaa. Lopulta nainen pakotetaan myymään itseään.
Mikä ihmiskauppa?
Ihmiskauppa (human trafficking) on toisen ihmisen hyväksikäyttöä, kuten uhkailua, pakottamista, orjuuttamista, värväystä ja kätkemistä.
Ihmiskaupan tunnetuin muoto on seksuaalinen hyväksikäyttö. Monet uhrit ovatkin seksityöläisiä. Suomessa suuri osa uhreista on työperäisen ihmiskaupan uhreja.
Uhreja on vaikea tunnistaa ja siksi uhrien tarkkaa määrää ei tiedetä.
YK:n arvion mukaan uhreja on jopa kolme kertaa enemmän kuin mitä viralliset luvut osoittavat.
Tapaus kuulostaa mielikuvituksen tuotteelta, mutta on täyttä totta nyky-Suomesta. Tarinalla oli harvinaisen onnellinen loppu, sillä tapauksessa tuomittiin viisi suomalaista törkeästä ihmiskaupasta. Suurimmassa osassa ihmiskauppatapauksia näin ei käy.
Ylitarkastaja Venla Roth vähemmistövaltuutetun toimistosta toteaa, että ihmiskauppa on piilorikollisuutta, jonka tekijöitä on vaikea saada kiinni.
– Uhrien tunnistamisen vaikeus on ihmiskaupan pahin ongelma. Heitä ei voida auttaa, jos ei osata epäillä heidän olevan uhreja, Roth sanoo.
Rothin mukaan uhrien tunnistaminen on pääasiassa viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen sekä ammattiyhdistysliikkeen käsissä. Näissä organisaatioissa kohdataan jatkuvasti ihmisiä, jotka saattavat olla nykyaikaisen orjakaupan uhreja.
Erityisen suuri rooli tunnistamisessa on sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä, esimerkiksi lääkäreillä ja sosiaalitoimen työntekijöillä.
Minäkö ihmiskaupan uhri?
Ihmiskaupan uhri ei välttämättä edes itse tunnista tilannettaan. Usein omaa tilannetta ei haluta myöntää. Uhri saattaa tuntea häpeää tapahtuneesta tai kokea uhrin aseman stigmaksi.
– Seksuaalisesti hyväksikäytetyt ovat usein myös vakavasti traumatisoituneita, ja siksikin kykenemättömiä hakemaan apua, Venla Roth kuvailee.
Työperäisen ihmiskaupan uhrit taas eivät usein tiedä paremmasta: siitä, että lauantailta ja sunnuntailta maksetaan viikonloppulisiä, ettei kukaan tee jatkuvasti 16-tuntista työpäivää tai ettei parisataa euroa kuussa ole kohtuullinen korvaus satojen tuntien työstä.
– He voivat myöntyä heikkoihin työnteon ehtoihin ja olosuhteisiin myös siksi, että saavat ainakin jonkinlaista palkkaa lähetettäväksi kotiin.
Myös pelko taustaorganisaation kostosta hillitsee hyväksikäytettyjen halua kertoa ongelmistaan viranomaisille.
Keitä ihmiskaupan uhrit sitten ovat?
– Stereotyyppistä uhrikuvaa ei ole. Joukossa on niin naisia, miehiä kuin lapsiakin. He voivat olla maassa laillisesti ja on mahdollista, että tekijät ovat uhrin omaisia tai ystäviä, Roth kertoo.
Ihmiskaupparaportoija kaikkiin EU-maihin
Ihmiskaupan uhrien tunnistamista pyritään helpottamaan uudella direktiivillä. Esimerkiksi lapsiuhreille varmistetaan parempi suojelu.
Venla Rothin mielestä direktiivi olisi voinut velvoittaa jäsenmaat tarjoamaan ihmiskaupan uhreille vieläkin laajempaa suojelua.
– Uusi direktiivi painottaa ihmiskauppaan syyllistyneiden etsimistä ja rankaisemista. Se on tärkeää, mutta siinä voi harvoin onnistua ilman, että uhrien oikeudet turvataan.
Tämä tarkoittaisi Rothin mukaan, että uhreille tarjottaisiin yhteiskunnan palveluja, heitä ja heidän perheitään suojeltaisiin ja maahan jääminen olisi mahdollista.
Direktiivi velvoittaa jokaisen jäsenvaltion perustamaan kansallisen ihmiskaupparaportoijan tai vastaavan raportointitavan. Suomessa virkaa on hoitanut vuodesta 2009 vähemmistövaltuutettu.
Ihmiskaupparaportoija seuraa ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä sekä kansainvälisten määräysten ja kansallisen lainsäädännön toteutumista ja pitää yhteyttä kansainvälisiin järjestöihin.
– Uhrien tunnistamisen ja auttamisjärjestelmän kannalta on hyvä, että kaikki EU-maat saavat nyt ihmiskaupparaportoijan, Roth sanoo.
Suomi on ollut EU:n etujoukoissa toimivan uhrien auttamisjärjestelmän vuoksi, eikä uusi direktiivi muuta suomalaisissa toimintatavoissa juuri mitään. Silti Venla Roth kehottaa kaikkia pitämään silmät auki. Kuka tahansa voi kertoa epäilyksensä hyväksikäytöstä poliisille tai vähemmistövaltuutetulle.
– Ihminen ei saa olla kauppatavaraa.
Linkit
Komission sivut ihmiskaupasta
Euroopan parlamentin päätöslauselma direktiivistä
Lisää jutun teemoista
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.