Europa

Pariisi teki Jorma Uotisesta taiteilijan

Jorma Uotinen esitti La Diva -teostaan viime syksynä 40-vuotisjuhlanäytöksessään Helsingissä.

Jorma Uotisella on Euroopassa monta tärkeää paikkaa. Kaikkein rakkain kaupunki on silti helppo valinta.

Suomalaisen nykytanssin uranuurtaja Jorma Uotinen, 60,  on työskennellyt lähes jokaisessa Euroopan kolkassa. Hänen on kuitenkin helppoa nimetä  rakkain kaupunkinsa.

Pariisi lumosi Uotisen jo vuonna 1969, kun hän matkusti sinne ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Uotinen oli 19-vuotias porilaispoika. Tuohon aikaan oli harvinaista, että Porin kaltaisesta pikkukaupungista lähdettiin Pariisiin asti.

– Sinne piti päästä. Se oli ensimmäinen ja viimeinen toive.

Nuori mies oli kiinnostunut kuvataiteesta ja muodista. Hän halusi päästä haistelemaan ilmapiiriä kaupungissa, joka oli vaikuttanut niin monen taiteilijan elämään. Ja siihen ilmapiiriin hän ihastui heti.

– Se oli tajunnanräjäyttävä kokemus.

Viimeisenä matkapäivänä Uotinen kirjoitti äidilleen postikorttiin: Tässä kaupungissa haluan joskus työskennellä.

– Ja sitten seitsemän vuoden kuluttua löysin itseni Pariisin oopperan näyttämöltä!

Genevessä tanssijaksi

Uotinen oli harrastanut balettia 15-vuotiaasta. Nuoren miehen toinen intohimo oli näytteleminen. Hän sai usein tanssirooleja Porin teatterin musikaaleissa ja opereteissa.

Vuonna 1970 avautuivat ovet Kansallisbalettiin Helsinkiin. Uotinen haki lisäoppia Kööpenhaminan kesäkursseilta. Siellä nuori tanssija tutustui tärkeään opettajaan, Serge Golovineen.

– Olin tullut myöhään tanssiin, ja minulla oli merkittäviä teknisiä puutteita.

Golovine osasi auttaa. Hän opetti vakituisesti Sveitsin Genevessä, ja Uotinen lähti sinne hänen oppiinsa melkein vuodeksi. Genevestä tuli Uotiselle rakas kaupunki, osittain siksi, että se oli kuin Pariisi pienoiskoossa.

– Siellä on erilaiset ilmiöt salliva atmosfääri, monia kansallisuuksia ja kieliä.

Uotinen palasi Suomeen ja pääsi työskentelemään amerikkalaisen modernin tanssin kärkinimen Carolyn Carlsonin kanssa. Tämä oli tullut Suomeen tekemään koreografiaa. Uotisella ja Carlsonilla synkkasi. Koreografi pyysi nuorta tanssijaa mukaansa Pariisin oopperaan, jossa hänellä oli modernin tanssin ryhmä.

Pariisissa taiteilijaksi

Jorma Uotisen suuri haave Pariisissa työskentelystä toteutui – upeampana kuin hän olisi ikinä osannut kuvitella. Nuorelle tanssijalle oli hurja kokemus muuttaa Helsingin Aleksanterin teatterin pieneltä lavalta yhteen Euroopan arvostetuimmista taidelaitoksista.

– Se oli äärimmäisen intensiivistä. Pariisin oopperan lava näytti aivan valtavalta. Ja koko se historia, mikä taloon kytkeytyi!

Moderni tanssi oli vielä uutta Euroopassa, ja Carlsonin ryhmä oli uranuurtaja. Ryhmä kiersi ympäri maailmaa.

– Kokemus avasi maailman aivan kirjaimellisesti, Uotinen muistelee.

Viisi vuotta Carlsonin suojissa muutti Uotisen klassisen baletin taitajasta nykytanssijaksi. Uotinen sanoo myös, että Pariisissa hän kasvoi tanssijasta taiteilijaksi.

– Löysin syvimmän olemukseni tanssijana. Uskaltauduin myös tekemään omaa koreografiaa.

Pariisi otti Uotisen omakseen. Hän löysi upean asunnon Ile de la Citellelta, oikeuspalatsia vastapäätä.

– Sieltä näki koko Pariisin yli, ja Sainte-Chapellen kappelin ihana ruusuikkuna näkyi suoraan makuuhuoneeseeni, Uotinen muistelee.

Kuolema Venetsiassa

Jossain vaiheessa Uotinen ajatteli asuvansa koko loppuelämänsä Pariisissa.

Toisin kuitenkin kävi. Kun Carlsonin kiinnitys Pariisissa loppui, hän siirtyi puoleksi vuodeksi Venetsiaan La Fenize -teatteriin. Uotinen meni mukaan. Romantiikan pääkaupunki näytti talvella toiset kasvonsa.

– Talviaika kaupungissa on vähän kuin kuolema Venetsiassa. Kaikki ikkunaluukut ovat kiinni, on kosteaa ja kivistä ja vesi loiskuu. Siellä on kylmempää kuin Helsingissä, koska kosteus menee luihin ja ytimiin.

Venetsian kauden jälkeen Uotinen palasi Suomeen ja aloitti voittokulkunsa suomalaisen nykytanssin kehittäjänä. Ensin hän toimi Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmä Helsinki Dance Companyn ja sitten Kansallisbaletin taiteellisena johtajana. Kansallisbaletin johdossa Uotinen jatkoi vuoteen 2001 saakka.

Hän ei kuitenkaan hyvästellyt muuta Eurooppaa, vaan on viime vuosiin saakka tehnyt vierailuesityksiä eri puolille mannerta.

– Olen sanonutkin, että minulla on pätkätyö ja pirun pitkät työmatkat, Uotinen nauraa.

Kadonneen rakkauden etsijä

Kaksituhattaluvulla Jorma Uotinen on tehnyt uuden aluevaltauksen. Hän on alkanut esiintyä laulajana.

– Tunsin, että olin tehnyt tanssissa kaiken ja halusin esiintyjänä toisen kanavan.

Uotinen aloitti matalalla profiililla.

– Ensin vain pari laulua jossain tilaisuudessa pianistin kanssa. Siitä se lähti kehittymään.

Nykyään Uotisella on täysi ohjelmisto. Lavalla häntä säestää yleensä hänen vakioyhtyeensä, johon kuuluvat pianisti, sellisti ja harmonikan soittaja.

– Kuvittelen, että olen löytänyt oman ääneni ja tavan, miten voin laulaa. Tiedän omat rajoitukseni ja hyväksyn ne.

Uotinen esittää pääasiassa chansonia, muun muassa Edith Piafin ja Jacques Brelin kappaleita. Kaikki ohjelmistoon valikoituneet laulut ovat miehelle itselleen tärkeille. Chansonit ovat tarttuneet mukaan jo Pariisin vuosina. Ohjelmiston teemana on kadonneen rakkauden etsintä.

– Laulut kertovat itse koetuista asioista. Uskon, että silloin ne voivat koskettaa vastaanottajaa.

Kansainvälisyydestä tuli jokapäiväistä

Uotisen uran alusta 1970-luvulta Suomi on kansainvälistynyt paljon. Tanssille se on merkinnyt tiiviimpää vaihtoa muiden maiden taiteilijoiden kanssa.

– Kun minä lähdin Pariisiin, se oli tavatonta. Nykyään tanssiryhmät käyvät jatkuvasti ulkomailla esiintymässä.

Uotinen uskoo, että Suomen EU-jäsenyys on helpottanut hänen jälkeensä tulleiden tanssin ammattilaisten kansainvälistymistä.

Hän iloitsee myös siitä, että unionista on löytynyt rahoitusta kulttuurihankkeille. Muun muassa Uotisen vuodesta 2002 johtama Kuopio tanssii ja soi -festivaali on saanut EU-tukea.

Linkit

Jorma Uotisen kotisivu

Lisää jutun teemoista

Jorma Uotinen, kulttuuri, nykytanssi, Pariisi, taide, tanssi