Anna Kauppi on Berliinissä asuva vapaa toimittaja.
Jarrua, Berliini!
Berliinin vuosituhannen alun tunnussana on Gentrifizierung. Alun perin englanninkielinen termi taipuu suomeksi muotoon gentrifikaatio, joka tarkoittaa laimeasti kaupunginosan keskiluokkaistumista ja siistiytymistä.
Berliinissä sana merkitsee kapitalismin pahuutta ja porvareiden ahneutta, jotka tappavat kaupungista luovuuden ja kauneuden.
Kehitystä vastaan taistelee joukko taiteilijoita, intellektuelleja, valveutuneita vähävaraisia ja nostalgikkoja. Itse kuulun lähinnä viimeksi mainittuihin.
Kun vietin ensimmäisen kesäni Berliinissä ennen vuosituhannen vaihdetta, seikkailin ränsistyneillä sisäpihoilla ja kuluneissa kahviloissa. Muurin murtumisesta oli aikaa vasta muutama vuosi. Itä-Berliinissä sijaitsevan Prenzlauer Bergin entisistä työläiskortteleista löytyi vielä monta vallattua taloa ja vaihtoehtotaiteilijoiden linnaketta.
Se oli gentrifikaation alkua. Villiä ja rosoa elämää virtasivat katsomaan muutkin turistit kuin minä. Perässä tulivat ne, jotka ymmärsivät rahasta ja suosiosta. Kun palasin kaupunkiin pari vuotta myöhemmin, korttelit oli puunattu kauniiksi pastelliväreillä ja ornamenteilla.
Taiteilijaväki oli kuulemma siirtynyt kauemmaksi itään Friedrichshainiin.
Sittemmin vauhdissa on ollut vaikea pysyä mukana. Nyt boheemia elämää pitäisi löytyä Neuköllnistä. Tiedon siitä sanotaan levinneen nopeammin matkaoppaisiin kuin alueen kortteleihin. Kiinteistöhait olivat paikalla yhdessä ensimmäisten halpoja työhuoneita etsivien taiteilijoiden kanssa.
Onneksi on Kreuzberg. Vaihtoehtoväen ja turkkilaisten asuttama kaupunginosa on vaikea valloittaa. Kreuzbergiläisten yhteinen vihollinen on Carloft. Se on talo, jossa auto ajetaan hissillä olohuoneen viereen. Siten mersu säästyy kaupunginosan vasemmistoradikaaleilta autonpolttajilta.
Jotta kapitalismin linnakkeita ei pystytettäisi seudulle lisää, alkuperäisasukkaat ovat ryhtyneet vastatoimenpiteisiin. Koiranulkoiluttajia kehotetaan jättämään lemmikkiensä kakkarat kadulle. Huumekaupustelu on tervetullutta liiketoimintaa. Jääkaapit, sohvat ja muut roskapönttöihin sopimattomat jätteet voi unohtaa kadunvarteen.
Näin rahakkaat välttävät aluetta ja vuokrataso pysyy alhaisena.
Kirjailija-lääkäri Jakob Hein myöntää Berliini-aiheisessa kirjassaan olevansa yksi gentrifikaation pahiksista. Kaksikymppisenä Hein vietti villit vuotensa villissä Prenzlauer Bergissä. Nyt nelikymppisenä hän asuu hyvine tuloineen porvarillisessa Prenzlauer Bergissä. Hein rauhoittelee omaatuntoaan sillä, että rähjäisyydestä katoaa luovuus ja mielenkiinto, jos se ei vaihda paikkaa.
Olin Heinin kanssa samoilla linjoilla. Sitten ilmiö kurotti kohti omaa, alun perin hyvin toimeentulevan työväen kortteliani, joka sijaitsee kymmenen minuutin metromatkan päässä Prenzlauer Bergistä.
Kun sinne valmistuu uusi muodikas loft-asuntojen palatsi, alueeni ottaa askeleen toiseen suuntaan. Puistossa riidellään kaljapullosta. Putiikit vaihtuvat halpamarketteihin.
Kukapa ei reviiriään puolustaisi.
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.