Anna Kauppi on Berliinissä asuva vapaa toimittaja.
Rusketusraitoja, kiitos
Kuljen töihini vain pienen puiston ympäri. Kutsun kierrosta työmatkasimulaattoriksi.
Se toimii sikälikin, että kohtaan puistossa samat kulkijat yhtä varmasti kuin aamun ruuhkabussissa.
Tavallisesti törmään sekarotuiseen koirakarkulaiseen, sen perässä puuskuttavaan isäntään, kolmeen lenkkeilijään ja kouralliseen aamukahvia juovia puistotyöntekijöitä.
Alkukesästä aamujoukkoihin liittyi patsastelija. Tuo aluksi marmorinvaalea hahmo on loppumattomien aurinkoisten päivien myötä kukertunut kuparinruskeaksi. Muutoin muoto, paikka ja asento ovat pysyneet päivästä toiseen samana. Keski-iän ylittänyt patsastelija seisoo tukevassa haara-asennossa keskellä viheriötä. Hänellä on valtava vatsa ja pikkuruiset mustat tangat.
Olen onnellinen miehen alushousuista. Berliinin puistoissa moni pitää niitäkin tarpeettomana varusteena auringonotossa. Erityisesti Itä-Berliinin järvien rannalla kannattaa ennen evästaukoa vilkaista ympärilleen, mikäli ruokahalu on kiinni pukeutumiskoodista. Kokemusta on.
Edesmenneessä DDR:ssä alastomuus oli elämäntapa. Lomakylissä uitiin, pelattiin palloa ja grillattiin ilman rihmankiertämää ja ilman erillisiä nudistirantoja. Kotona tassuteltiin aataminasussa koko perheen voimin.
Itäsaksalaisen Freie Körper Kulturin eli vapaan ruumiin kulttuurin suosiota selitetään sillä, että se oli arjen ainoa täydellinen vapaus, jota valtion koneisto ei voinut kontrolloida.
Kaiken kaikkiaan saksalaiset suhtautuvat julkiseen alastomuuteen huomattavasti suomalaisia leppoisammin. Kun Suomen kylpylöissä järjestetään uutisiksi asti nousevia nudistiviikonloppuja, Saksan saunakylissä kylvetään sekaisin ja alasti aina.
Saunakylä on paikka, jossa on monta erilaista saunaa, ja jonne mennään rentoutumaan tuntikausiksi. Wellness-elämys suoritetaan huolellisesti. Saunojen edessä on ohjeet, kuinka monta minuuttia missäkin lämpöhuoneessa vietetään. Saunomiskertojen välissä huilataan makuulla lepotuoleissa. Saunassa on oltava hiljaa. Löylyä heittää saunamestari.
Useimmilla suomalaisilla on vaistomainen tapa kietoutua kylpypyyhkeeseen, kun he vierailevat ensimmäistä kertaa saksalaisessa sekasaunassa. Pyyhe onkin pakollinen varuste. Se ei kuitenkaan sovellu ujouden kilveksi, sillä se on levitettävä lauteille siten, etteivät edes varpaat kosketa puupintaa.
Sekasaunomiseen ja alastomuuteen tottuu nopeammin kuin erilaiseen saunomiskulttuuriin – ainakin suurkaupungin tuntemattomassa ihmisjoukossa. Mutta mitä jos lauteille sattuisikin viereen puolituttu tai ne puistotyöntekijät? Taitaisin vaihtaa hetkeksi aamureittiä.
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.