Raul Mannola on Suomen lahja flamencolle
Raul Mannola näki ensimmäisen flamenco-konserttinsa 1980-luvulla. Flamencon soittaminen näytti hänestä silloin liian vaikealta.
Suomalainen flamencokitaristi Raul Mannola ei ole saanut flamencoa verenperintönä. Silti hän on valloittanut espanjalaiset musiikillaan.
Paula Kultanen
Kuva Rockadillo Records
10.8.2010
Suomalainen muusikko Raul Mannola on saavuttanut jotain, mikä on lähes mahdotonta: arvostetun flamencokitaristin aseman musiikkilajin syntysijoilla Espanjassa.
Raul Mannola
Syntynyt Buenos Airesissa vuonna 1963 ja asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Suomessa.
Asuu nykyään Madridissa.
Tehnyt kuusi omaa levyä.
Mannolan Sonidos negros -esikoislevyä (1995) pidetään ensimmäisenä suomalaisena flamencolevynä.
Sooloprojektin lisäksi Mannola soittaa Guitarras del Norte -trion kanssa. Triossa soittavat tällä hetkellä Mannolan lisäksi Timo Lehto ja ruotsalainen Andreas Öberg.
Mannola soittaa myös Raoul & Raúl Flamenco-Rock-Jazz Project -nimisessä kokoonpanossa. Sen ensiesiintyminen nähdään 8. syyskuuta Espoon Sello-salissa. Ryhmään kuuluu suomalainen huippujazzkitaristi Raoul Björkenheim.
Vuonna 2007 Raul Mannolalle myönnettiin espanjalaisessa Niño Ricardo -flamencokitara-kilpailussa parhaan Espanjan ulkopuolelta tulevan kitaristin palkinto.
Mannola tutustui flamencoon ensi kertaa 1980-luvulla, 19-vuotiaana. Hän näki Kulttuuritalon konsertissa maailman parhaaksi flamencokitaristiksi tituleeratun Paco de Lucían.
Musiikki teki Mannolaan suuren vaikutuksen. Sen soittaminen näytti kuitenkin bluesia ja jazzia harjoitelleesta nuoresta kitaristista liian vaikealta.
Todellinen kipinä syttyi muutaman kuukauden kuluttua, kun nuori mies löysi sukulaisensa levyhyllystä perinteiset flamencolaululevyt El Chato de la Isla ja Ramón de Algeciras.
– Tuntui kuin sähkövirta olisi kulkenut lävitseni. Tiesin sillä silmänräpäyksellä, että tämä on sitä, mitä minun pitää elämässä tehdä! Menetin mielenkiintoni jazziin ja aloitin kitaransoiton alusta, Mannola muistelee.
Outo lintu otettiin hyvin vastaan
Raul Mannola päätti muuttaa flamencon synnyinsijoille Espanjaan kitaraa opiskelemaan. Hän saapui Córdobaan kesällä 1986. Asettuminen kävi 23-vuotiaalta Raulilta luontevasti. Hän koki tulleensa kotiin ja oppi espanjan kielen nopeasti.
– Olin silloin varmasti outo lintu, mutta minut otettiin lämpimästi vastaan. Ihmiset varmaan arvostivat sitä, että olin niin innoissani heidän kulttuuristaan.
Flamencon maailmaan ei ole helppo päästä sisälle. Flamenco on perinteisesti ollut Espanjan romanien musiikkia. Jopa monia Espanjan ”valkolaisia” flamencon taitajia pidetään usein ulkopuolisina.
Mannolan ei kuitenkaan tarvinnut yrittää päästä piireihin, sillä flamencomuusikot ja -yleisö löysivät hänet.
– Saavuttuani Andalusiaan hostellin esimies kysyi minulta, haluaisinko soittaa kitaraa hostellin terassilla. Hän oli kuullut minun harjoittelevan huoneessani. Sanoin, että okei!
Mannolan soitto oli niin autenttisen kuuloista, etteivät edes andalusialaiset huomanneet eroa hänen ja paikallisten flamencokitaristien välillä.
Mannola istui usein iltaisin soittamassa kitaraa patiolla suihkulähteen takana paikan hyvän akustiikan takia. Ihmiset pysähtyivät kuuntelemaan, mutteivät voineet kunnolla nähdä häntä.
Kerran eräs mies aikansa kuunneltuaan totesi soittajan olevan Vicente Amigo. Vertaus flamencomaestro Amigoon oli nuorelle kitaran opiskelijalle suuri kunnianosoitus.
Flamencon synkkyys vetoaa suomalaisiin
Suomalaiset flamencomuusikot ja -tanssijat ovat menestyneet viime vuosina hyvin maailmalla.
– Suomalaiset eroavat muusta Euroopasta kulttuurisesti, kielellisesti, jopa geneettisesti. Ehkä idän vaikutus tekee meistä erilaisia, ’sitkeitä hulluja’, joihin flamencon synkkyys vaikuttaa eri tavalla kuin ’pehmeisiin’ skandinaaveihin, Mannola analysoi.
Hän suunnittelee parhaillaan projektia, jossa suomalaisuus ja flamenco yhdistyisivät, mutta ei halua vielä kertoa enempää. Suomeksi laulamisesta tuskin kuitenkaan on kyse.
– Mielestäni flamencoa voisi laulaa portugaliksi, arabiaksi, turkiksi, ehkä italiaksi tai jopa ranskaksi. En kuitenkaan haluaisi kuulla sitä tanskaksi, hollanniksi, saksaksi, englanniksi enkä suomeksi.
Suomen kieli ei Mannolan mielestä sovi flamencoon, koska sitä lausutaan liikaa suun etuosassa. Espanjaa ja muita romaanisia kieliä sekä Lähi-idän kieliä puhutaan enemmän suun takaosassa.
Suomalainen flamencoyleisö sen sijaan saa kovasti kiitosta kitaristilta.
– Suomessa on nykyään kriittistä ja asiantuntevaa yleisöä.
Koti on Andalusiassa
Mannolan on vaikea kuvitella asuvansa yksinomaan Suomessa, vaikka hän vieraileekin entisessä kotimaassaan ahkerasti. Kitaristi tunnustaa ikävöivänsä kovasti Andalusiaa ollessaan pidempään poissa.
Andalusia ja Espanja ovat kuitenkin muuttuneet kovasti niiden 24 vuoden aikana, jotka Mannolan ensivierailusta maahan on vierähtänyt.
– Tämän päivän Espanja, kuten koko Eurooppa, on markkinatalousajattelun pahasti saastuttama. Kilpailu on avainsana, solidaarisuus ja toverillisuus eivät ole muodissa, kitaristi harmittelee.
Onko Mannolalla vielä tavoitteita tulevaisuuden varalle? Kitaravirtuoosi vastaa ihailemiensa mestarien tapaan nöyrästi:
– Oppia soittamaan paremmin kitaraa.
Linkit
Lisää jutun teemoista
Andalusia, Espanja, flamenco, Raul Mannola
Yksi kommentti artikkeliin Raul Mannola on Suomen lahja flamencolle
Kommentoi
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.
UPEAA!!!MAGNIFICO!!!