Kun Ilkka Laitinen aloitti rajamiehen uransa, uhka tuli idästä. Nyt hän varmistaa Euroopan ulkorajojen turvallisuutta entisen rautaesiripun takana Puolan Varsovassa.
Minna Suihkonen
Kuva Timo Jaakonaho/Lehtikuva
10.8.2010
Ei ole kovin tavallista, että EU-viraston pääjohtajalla on kenttäkokemusta johtamastaan alasta. Unionin rajaturvallisuusvirasto Frontexin pääjohtaja Ilkka Laitisella sitä riittää. Hän on aloittanut uransa rajamiehenä ja partioinut Suomen rajoja niin jalkapatikassa, suksilla kuin lentokoneellakin.
Siitä on ollut Frontexin johtamisessa hyötyä.
– Keskustelun taso on korkeampi, kun keskustelijat tietävät, mistä puhuvat, Laitinen sanoo.
Laitinen on rajaturvallisuusviraston ensimmäinen johtaja. Hän siirtyi Varsovaan vuonna 2005 Suomen rajavartiolaitoksen esikunnan apulaisosastopäällikön tehtävästä. Toukokuussa käynnistyi Laitisen toinen kausi Frontexin johdossa.
Suomalainen sai viraston räväkästi liikkeelle. Ensimmäinen rajaturvallisuusoperaatio käynnistyi samana vuonna, kun virasto aloitti toimintansa.
Laitinen on tyytyväinen laitoksensa henkeen ”Frontexin spirittiin”.
– Meillä ei haukotella kuokka pystyssä. Tekemällä oppii, vaikka ensimmäisessä vaiheessa suoritus ei olisikaan täydellinen.
Laitinen kertoo johtavansa virastoaan suomalaisen suorasukaiseen tyyliin. Oman väen kesken kaikki sinuttelevat toisiaan, pääjohtajaa myöten.
– Se on ollut osalle väestä todella outo asia, Laitinen naurahtaa.
Sattumien summana rajavartiolaitokseen
Suomen rajavartiolaitos on osoittautunut hyväksi kasvattajaseuraksi EU-uraohjuksille. Äskettäin rajavartiolaitoksen apulaisosastopäällikkö Jukka Savolainen nimitettiin humanitaarisen kriisinhallintaoperaation EUPOL Afganistanin johtoon.
Suomen itärajalta, Nurmeksesta, kotoisin oleva Laitinen päätyi rajaturvallisuusalalle alun perin sattumien summana.
Vuonna 1982 nuori mies päätti hakea kesätöihin rajavartiostoon, kun muutakaan ei tarjolla ollut. Paikka oli saatavissa sillä ehdolla, että kesätyöläinen pistäisi paperit vetämään kadettikouluun. Sellaista Laitinen ei ollut suunnitellut, mutta kesätyön hän halusi. Hänet hyväksyttiin kadettikouluun ja sieltä avautui myöhemmin paikka rajavartiolaitokseen.
– Sillä tiellä nyt ollaan. Kutsumusammatista en alkuvaiheessa voinut puhua, mutta en ole katunut yhtään.
Rajavartijoille oli 1980-luvulla selvää, että uhka tulee idästä.
– Rajat itään olivat käytännössä kiinni. Liikenne muutaman rajanylityspaikan kautta oli murto-osa nykyisestä.
Sitten maailma alkoi muuttua. Neuvostoliitto hajosi ja kylmän sodan kaksinapainen maailmanjärjestelmä murtui. Laitinen suoritti yleisesikuntapseerin tutkintoa ja alkoi kiinnostua eurooppalaisista kysymyksistä.
Hän kuitenkin kieltää tavoitelleensa EU-uraa.
– Siihen aikaan omat mielihalut eivät ohjanneet uraa. Olin tietenkin kiinnostunut, ja kielitaitoni varmaankin pantiin merkille.
Laiton maahantulo kytkeytyy ihmiskauppaan
Frontexia tarvitaan, koska Schengenin sopimuksen mukaisesti Schengen-alueen valtioilla on yhteiset ulkorajat. Tulijan oleskelun perusteita ei tarkisteta jokaisen jäsenmaan rajalla, vaan ainoastaan kerran Schengen-alueen ulkorajalla. Valvomattomat sisärajat merkitsevät sitä, että ulkorajojen valvonnan on oltava tehokasta.
Frontexin tehtävä on koordinoida jäsenmaiden yhteistyötä ulkorajojen valvonnassa, laatia riskianalyysejä ja tarjota jäsenmaille koulutusta. Lisäksi virasto toteuttaa yhdessä jäsenmaiden kanssa konkreettisia rajaturvallisuusoperaatioita.
Mikä Euroopan sisäistä turvallisuutta sitten uhkaa? Ilkka Laitisen mukaan erityisesti järjestäytynyt rikollisuus, varsinkin ihmiskauppa, ja laiton maahantulo muutenkin. Myös terrorismi yltää Laitisen listalle.
Monet kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet linnoitus-Eurooppaa. Onko laiton maahantulo oikeasti Euroopalle vaaraksi?
– No hyvänen aika, Laitinen puuskahtaa.
Pääjohtajalta ei löydy ymmärrystä vapaata liikkumista ajavien kansalaisaktivistien ajattelulle.
– EU:n ja jäsenvaltioiden yhteiskuntarakenteet on rakennettu sen mukaan, että oleminen ja asuminen on kontrolloitua. Vastaanottavan yhteisön pitää olla valmistautunut tulijoihin.
Laitinen korostaa myös järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan osuutta.
– Jos laitonta maahantuloa ei oteta vakavasti, se merkitsee avoimen valtakirjan jättämistä rikollisorganisaatioille.
Laitinen muistuttaa, että ihmiskauppa ei ole mikään klisee.
– Sitä esiintyy jokaisessa jäsenmaassa.
”Turvapaikkaoikeus ei ole riski turvallisuudelle”
Frontexia on kritisoitu rajavalvonnan ulottamisesta unionin rajojen ulkopuolelle. Kun laittomia tulijoita torjutaan jo lähtö- tai kauttakulkumaissa, paikalla ei ole turvapaikkatutkintaa tekeviä viranomaisia. Tällöin ihmiset, joilla saattaisi olla oikeus kansainväliseen suojeluun Euroopassa, eivät koskaan pääse jättämään turvapaikkahakemusta.
Ilkka Laitinen myöntää, että näin voi käydä. Hän muistuttaa, että jäsenmaat eivät hyväksy turvapaikkahakemuksen jättämistä muualla kuin omalla alueellaan. Tämän ongelman ratkaisu on poliitikkojen käsissä, ei rajaviranomaisten.
– Mutta lainsäädännön mahdollistama turvapaikan haku ei ole riski rajojen turvallisuudelle. Tätä viestiä Frontex on välittänyt kaikille jäsenmaiden rajavartijoille.
Laitinen haluaa korostaa, että eurooppalainen rajamies ei haaveile rajojen sulkemisesta.
– Laillista vuorovaikutusta rajojen yli pitää edistää kaikin mahdollisin keinoin, mutta tarvitaan myös uskottava filtteri laitonta toimintaa vastaan.
Linkit
Frontexin kotisivut
Schengen-alue (Euroopan komissio)
Lisää jutun teemoista
Frontex, Ilkka Laitinen, kansainvälinen suojelu, perusoikeudet, turvallisuus
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.