Pyörän päällä

Liityin ”Pyöräilykaista Kurvista Hakaniemeen” -yhteisöön Facebookissa, vaikka fillarointi omalla normandialaiskadullani on vaarallisempaa kuin Helsingin Hämeentiellä.

Täällä kylänraittia polkevaa arkipyöräilijää ei väistetä. Tavallinen fillaristi on ranskalaiselle autoilijoille näkymätön kummajainen – kirkkaanvärisiin pyöräilyvaatteisiin sonnustautuneita urheilupyöräilijöitä sen sijaan kierretään kaukaa.

Tänä aamuna pyöräilin liikenneympyrässä tytär lastenistuimella. Minulla oli etuajo-oikeus, mutta niin vain pappa tunki sitikallaan meitä kohti.

Autonikkuna oli auki.

Minä karjuin.

On tässä hyvätkin puolensa: rellu-, pösö- ja sitikkakuskeille raivoamalla olen oppinut niin sanottua spontaania ranskaa. Pauhatessani paikalliskuskeille päästelen sujuvinta ranskaa mitä ikinä.

Ranskalaiset kuvittelevat olevansa pyöräilykansa.

Onhan täällä heinäkuussa Ranskan ympäriajokin.

Kyllä: pyöräily on yksi tärkeimmistä harrastuksista, samalla lailla kuin jalkapallo ja purjelautailu.

Silti olen kummajainen polkiessani kauppaan tai leikkikouluun. Minulle fillari on arkinen asia, jokapäiväinen tapa liikkua.         

Auto olisi näppärämpi, ranskalaiskaverit sanovat. Normandiassa tuulee ja sataa, ja isoon kaupunkiin kestää 25 minuuttia bussilla.

Ouistrehamissa vain ulkomaalaiset polkevat: aussi-Andy ja minä.

Me ollaan vähän hassuja, me puhutaankin kummasti. Me ollaan vastuuttomia, molemmilla istuu lapsi takapakkarilla.

Leikkikoulun johtaja ihmetteli tammikuussa, eikö tytär kylmety, kun mittari näytti +5c ja tyttö oli puettu suomalaiseen talvihaalariin.

Kaupunginjohtajalta olen pyytänyt fillaritelineitä (Andykin on pyytänyt), mutta niitä ei ole ilmestynyt.

Kannattaisiko kaupungintalolle mennä selittämään, miten Suomessa vuonna 2002 tehdyn liikuntatutkimuksen mukaan pyörätiet ovat Suomen suurin liikuntapaikka? Ne kun ovat käyttäjälle ilmaisia, lähellä ja aina auki.

Ja että semmoisia voisi rakentaa Ouistrehamiinkin.

Perustan Ranskan ympäriajon startin kunniaksi Facebook-yhteisön ”Pyöräteitä pitkin poikin Ouistrehamia”.

Ainakin sinne ilmoittautuisi kaksi jäsentä: aussi-Andy ja minä.

Mutta niin kauan kun Ouistrehamin pysäköiminen on ilmaista eikä autoveroa joudu maksamaan, taitaa meidän yhteisömme jäädä aika mitättömäksi.