Paula Kultanen Ribas on Barcelonassa asuva kääntäjä, kirjoittaja ja The Satellites of Love -yhtyeen laulaja-basisti.
Rockpoliisista päivää
Pukumiehet vierailivat jälleen bändini treenikämpän pihalla. Asianajajiksi esittäytyneet miehet jättivät käyntikorttinsa ja lupasivat puolustaa meitä nyt, kun treenikämppämme kohta ajettaisiin alas. Edellinen treenikämppä löytyi eräänä kauniina päivänä munalukoin suljettuna ilman eri varoitusta, ja kunnalta piti anoa lupa hakea omat instrumentit pois.
Barcelona ei ole koskaan ollut rock-kaupunki. Muotibaareissa ei raikaa rock vaan elektro ryyditettynä uusimpien pillihousubändien hiteillä. Kansan baareissa soi lähinnä radio eli listahitit ja latinoiskelmät.
Meitä rokkareita pidetään trendipaikoissa kelkasta pudonneina, epämuodikkaasti pukeutuvina höperöinä. Yöelämän tähtiä ovat DJ:t. Toistaiseksi rockin soittaminen ei kuitenkaan vielä ole ollut rikos, vaikka lujaa soittamisesta sellainen on jo tullutkin.
Barcelonan kaupunki on asettanut baareihin ja klubeihin desibelimittarit, joiden myötä musiikin äänenvoimakkuutta ei voi nostaa yli 80 desibelin. Kaupungin valvomat mittarit myös katkaisevat musiikin baarin sulkemisaikaan. Rajoituksen ja sen rikkomisesta seuraavien ankarien rangaistusten takia baareissa ei enää järjestetä rock-keikkoja, sallittu desibelimäärä kun riittää vain akustisten settien soittoon.
Erään barcelonalaisbaarin omistaja tuomittiin hiljattain neljän vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen desibeliasetuksia rikottuaan. Naapurit valittivat poliisille toistuvasti baarin metelin aiheuttamasta unettomuudesta, depressiosta ja muista henkisistä ongelmista. Baarin omistajalle ei todistettavasti valittanut kukaan. Ehkäpä naapurien olisi kannattanut siirtyä kotoaan baarin puolelle.
Meluisien rockbändien esiintymispaikat on uusien asetusten myötä lykätty yhä syrjäisempiin sijainteihin, muutamaa keskustan poikkeusta lukuun ottamatta, mikä karsii entisestään vähälukuisen yleisön määrää. Jopa maailmanluokan megayhtye U2 sai barcelonalaisten vihat ylleen harjoitellessaan viimeistä Euroopan kiertuettaan varten avauskeikkapaikalla FC Barcelonan Camp Nou -stadionilla. Äänen voimakkuuden alentamisen lisäksi bändille ropsahtivat myös maailmanluokan sakot.
Usein rockkonsertin järjestämistä pidetään niin suurena taloudellisena riskinä, että meidän muusikoiden on itse maksettava keikkapaikan vuokra ja pyrittävä myymään liput ennakkoon. Artisti maksaa siis kalliiden treenikämppävuokrien, instrumenttien ja niiden kuljetuksen lisäksi usein myös live-esiintymisestään, siinä missä sisäsiisti DJ karauttaa levylaukkunsa kanssa paikalle vaikka metrolla, vetää klubin täyteen tanssiyleisöä ja käärii koko palkkion omaan taskuunsa.
Muusikkopiireissä lähes kaikki puhuvat kaihoten Barcelonan jättämisestä, mutta jättävätkin useimmiten koko musiikin soittamisen. Kertoessani heille, että aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, jossa keikoista yhä raha rokkarinkin kirstuun kilahtaa, he neuvovat minua palaamaan oikopäätä moiseen muusikon paratiisiin.
Sitä ennen taidan kuitenkin ehdottaa bändilleni rahakasta kiertuetta, jolla kuittaamme kaikki musiikin soittamisesta tähän mennessä koituneet kulut: puolet bändistä esittää akustisesti Lady Gagan hittejä espanjaksi ja toinen puoli keskittyy teknolevyjen pyörittämiseen sallittujen desibelien rajoissa.
2 kommenttia artikkeliin Rockpoliisista päivää
Kommentoi
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.
Olin juuri Barcelonassa, aiemmin keväällä Kuuban Havannassa. Kuulon säilymisen ja keskustelun mahdollistamiseksi on erittäin hyvä, että melurajoista pidetään kiinni, kapakoissa akustinen musiikki on tasan riittävää. Latinobiisit kuuluvat Espanjaan ja espanjankieliseen Kuubaan. Aggressiivisen rokkirämpytyksen sijaan varsinkin Kuubassa mieltä kohottivat todella taitavat 5 – 7 hengen trumpettijohtoiset elämänmyönteistä musiikkia soittavat akustiset pikkubandit, hola!
Aika huolestuttavaa kehitystä alakulttuurin kannalta, jos kaikki musiikki, jota baarissa voit kuulla tulee joko kompressoituna radiosta tai DJ:n levylaukusta. Missä ne aloittelevat muusikot pääsevät esittämään taitojaan, jos yleisö on keskustassa ja artistit lähiöissä?
On oltava paikkoja joissa on mukava istuskella ja jutella, mutta sen lisäksi paikkoja, joissa voi halutessaan tanssia, kuulla hyvää livesoitantaa ja bogoilla. Mielestäni nämä molemmat mahtuvat aika hyvin samaan kaupunkiin, jos vain halutaan. Tietenkin desibelirajojen (80db->) ylittyessä tulee kansalle tarjota ilmaiset tulpat, mutta muuten en näe kovaa soittamisessa mitään ongelmaa.
Kuka käski muutta keskustaan baarikadun läheisyyteen?