
Merja Rehn toivoo kirjansa tarjoavan vertaistukea Brysseliin puolisoina muuttaville suomalaisille.
Kotiin jäämisestä nauttiminen on Suomessa edelleen kielletty puheenaihe, sanoo Merja Rehn. Hän kertoo esikoiskirjassaan Bryssel-elämästä EU-kortteleiden ulkopuolella.
Minna Suihkonen
Merja Rehnin kotiarkisto
19.5.2010
Merja Rehn, talouskomissaari Olli Rehnin puoliso, raottaa tuoreessa kirjassaan Koiran elämää ja kissanpäiviä Brysselissä ovea perheensä ja samalla muidenkin brysselinsuomalaisten elämään EU:n pääkaupungissa. Kirjaan on koottu arkisia sattumuksia ja kommelluksia, mutta se käsittelee myös vakavampia aiheita, kuten luopumista, koti-ikävää ja kotiäitiyden arvostusta.
Lukijoiden yhteydenotot ovat kertoneet, että kirja on koettu jonkinlaiseksi oppikirjaksi Bryssel-elämästä.
– Hyvä niin. Toivottavasti se tarjoaa vertaistukea niille, jotka menevät EU-instituutioissa työskentelevien puolisoiksi Brysseliin. Olen koettanut kirjoittaa humoristisella otteella, mihin kaikkeen me suomalaiset tässä monikulttuurisessa maassa ajaudumme, Merja Rehn sanoo.
Pahempaa kuin Espanjan mañana
Arkielämän pyörittäminen ei suju EU-pääkaupungissa samalla tavalla kuin Suomessa. Rehnin mielestä byrokratia on Suomeen verrattuna vanhanaikaista. Asioita ei voi hoitaa faksilla, sähköpostilla eikä aina edes puhelimitse, vaan virkamies on kohdattava kasvotusten. Ja ensin on jonotettava.
Tehokkuuteen tottuneiden suomalaisten hermoja kiristää myös se, että asioiden hoito vie valtavasti aikaa.
– Se on pahempaa kuin Espanjan mañana-touhu. Asiat eivät hoidu huomenna, eivätkä ehkä ensi viikollakaan.
Toisaalta elämä on myös helpompaa kuin Suomessa.
– Brysselissä ei ole samanlaista turhaa julkisuutta EU-poliitikoille eikä poliitikkojen vaimoille. Ei tarvitse pelätä, että joku kyttää puskassa kotiovella skuuppia jahtaamassa.
Työkeskeinen maailma
Merja Rehn on oppinut maan tavoille ja elämä komissaaripuolison, 12-vuotiaan Silvan ja mäyräkoira Sessin kanssa on asettunut Brysselissä uomiinsa.
Rehn joutui kuitenkin ponnistelemaan ennen kuin oma tapa elää vieraassa maassa löytyi. Hän muutti Belgiaan ensimmäisen kerran vuonna 1998, kun Olli Rehn aloitti työt Erkki Liikasen kabinettipäällikkönä. Mukana muutti vastasyntynyt Silva-tytär.
Merja Rehn toteaa, että työkeskeisessä Brysselissä kotiin jäänyt saattaa helposti tuntea itsensä ulkopuoliseksi.
– Jokaisen on löydettävä oma tapansa viihtyä tässä maassa. Minun sopeutumistani edisti alkuun opiskelu. Nyt vapaan toimittajan työ pitää minut hereillä ja ajan tasalla siitä, mitä EU:ssa tai kotimaan politiikassa tapahtuu.
Toimittaja Rehn kirjoittaa kolumneja itäsuomalaisiin sanomalehtiin ja artikkeleita muun muassa keskustan uutislehteen Suomenmaahan. Lisäksi hän on kirjoittanut kirjan Omistajan ääni – Perheyritykset globalisoituvassa maailmassa yhdessä Anders Blomin kanssa.
Kotiin jäämistä kyseenalaistetaan
Kirjassaan Merja Rehn pohtii kotiin jäävän puolison asemaa ja arvostusta. Hän haastatteli kirjaa varten muita puolisoita Brysselissä.
Monet olivat huomanneet ulkopuolisten kuvittelevan, ettei arki kohtaa ulkosuomalaisia ollenkaan. Uskotaan, että kotiin jääneet puolisot vain istuvat kauneussalongeissa ja kiertelevät kauppoja.
– Pakko on tunnustaa, että samat ”Mitä tänään syötäisiin?” -tuskailut meilläkin on.
Merja Rehn on joutunut selittämään kokopäivätyöstä luopumista eniten Suomessa. Välillä kommentit ovat olleet jopa loukkaavia. Hymy hyytyi esimerkiksi silloin, kun puolituntematon seurue alkoi kovaan ääneen pohtia hänen eläkekertymäänsä.
Suomessa on Rehnin mielestä lähes kiellettyä puhua kotiin jäämisen positiivisista puolista.
Erityisesti ulkomailla asuttaessa perhe-elämän laatu paranee, kun kotona on joku, joka hoitaa lasten viemiset ja tuomiset ja juoksevat asiat viikon aikana.
Komissaarin työ tulee kotiin
Tuoko komissaari töitä kotiin? Totta kai, Merja Rehn vastaa.
– Edellisen komissaaripestin aikana hän pystyi jopa ajoittain pitämään puhelinta äänettömällä kotona. Nyt se ei ole mahdollista. Barrosot, trichetit ja junckerit tuntuvat soittelevan harva se ilta, rouva Rehn naurahtaa
Olohuoneen pöytä on iltaisin täynnä kymmenen sentin korkuisia mappipinoja. Se ei komissaarin rouvaa häiritse.
– Tulisi tosi hankalaa, jos asettaisin itseni ja Ollin työn vastakkain. Koen että saan hänestä oman osani. Kyllä Olli on pääosin läsnä, kun hän on paikalla.
Rehneillä myös puhutaan paljon työasioista. Päivällispöydässä, hyvän ruuan ääressä, saattaa vierähtää tunti jos toinenkin, kun pariskunta pistää Euroopan ja kotimaan asioita järjestykseen.
– Olli ehkä haluaisikin joskus olla hiljaa, mutta minä vaadin saada tietää enemmän kuin lehdissä kerrotaan, Merja Rehn nauraa.
Linkit
Kirjan esittely (Kustannusosakeyhtiö Paasilinna)
Lisää jutun teemoista
Bryssel, Merja Rehn, Olli Rehn
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.
Kiitos Merja hyvästä ja kantaaottavasta kirjasta.
Vaimoni on oltu samassa tilanteessa muuttaessamme
Mikkeliin seudulle 1980 -luvulla. Hän menetti hyvän työpaikan Kalevasta eikä LS halunnut ottaa töihin ammattilaista, joka oli kuntamiehen puolisoa.
Lapset ovat maailmalla, opiskelleet ja voineet hyvin.
Merja, sinulla on edessä vielä monta ovea, kun lapset kasvavat ja
tilanteet muuttuvat.
Pidä oma linjasi, hyvää kesää!
Hyvä Merja!
Kirjasi on kulttuuriteko, mielenkiintoinen, hyödyllinen ja kaikkia koskettava. Arvostusasenteita pitäisi updeitata Suomessa. Vaikka emme haluaisikaan puhua kohdallasi uhrautumisesta, niin hieman se sitäkin on. Olette kaikki, samassa asemassa olevat, Euroopan hiljaisia vaikuttajia, joiden työpanos yhteisten asioiden eteenpäin viemisessä on varsin merkittävä.
Terveisin: Mirja