Susanna Alakoski: Nyky-Ruotsi on kova
Susanna Alakoski toivoo, että kirjoittamisharrastusta tuettaisiin enemmän kunnallisesti.
Ruotsinsuomalainen kirjailija Susanna Alakoski kirjoittaa löytääkseen vastauksia omassa menneisyydessään heränneisiin kysymyksiin.
Kirsi Salo
Kuva Markus Sommers
21.4.2010
Pehmeää eteläruotsia ääntävä kirjailija Susanna Alakoski istahtaa antamaan haastattelua Euroopan komission Suomen-edustuston portaikkoon. Valokuvaajan kamera räpsyy, ja tv-kuvaaja tulee kysymään, sopiiko filmata samalla.
– Kyllä se käy, vaasalaissyntyinen kirjailija vastaa suomeksi.
Alakosken muita julkaisuja
Tala om klass, 2006, tietokirja luokkaeroista, toimitettu yhteistyössä Karin Nielsenin kanssa .
Lyckliga slut, 2007, kertomuksia perheväkivallasta.
Fejkad Orgasm, 2008, yhteistyössä Amanda Mogensenin kanssa toimitettu kertomuskokoelma.
Edustuston kohta alkava kirjallisuusilta Eurooppasalissa on täyteen buukattu. Alakoski on ollut suosittu siitä asti, kun hänen esikoisteoksensa Sikalat julkaistiin Ruotsissa 2006 ja palkittiin August-kirjallisuuspalkinnolla. Köyhyyttä, väkivaltaa ja viinaa pursuava tarina perustuu kirjailijan omiin lapsuudenkokemuksiin eteläruotsalaisessa Ystadissa.
– Monesti kirjoitan siksi, että etsin vastauksia johonkin, mitä olen itse ihmetellyt, hän sanoo.
Uusimmassa kirjassaan Håpas du trifs bra i fengelset Alakoski tutkii muun muassa sitä, millaista on olla huumeriippuvaisen omainen. Siitä puhutaan hänen mielestään liian vähän, kuten monesta muustakin asiasta.
Siirtolaisten ongelmille ymmärrystä
Alakoskea on kiitelty paljon siitä, että hän on nostanut uudelleen puheeksi 1960- ja 1970-lukujen suomalaisten työläissiirtolaisten ongelmat. Sikalat (ruots. Svinalängor) sai nimensä termistä, jota ruotsalaiset sosiaaliviranomaiset käyttivät Alakosken lapsuuden lähiön Fridhemin kerrostaloriveistä.
– Monet ruotsinsuomalaiset työskentelivät silloin ammateissa ja asuivat asunnoissa, joita nykyään kansoittavat uudet maahanmuuttajaryhmät, Alakoski toteaa.
Tämä päivän maahanmuuttajilla ei ole Alakosken mukaan paljoa helpompaa. Hänen mielestään nyky-Ruotsi on kova.
– Iso osa inhimillisyyttä, joka leimasi kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentälukuja, on poissa.
Alakosken mielestä koko yhteiskunta keskittyy liiaksi diagnosoimaan todellisten ongelmien oireita, kuten huumeriippuvuutta ja alkoholismia. Tehdään tilastollisia tutkimuksia, mutta ihmisiä ei enää ehditä kuunnella. Entisenä sosiaalisihteerinä Alakoski tietää, että ”sosiaalitädeillä” olisi paljon kerrottavaa poliitikoille.
Kahden luokan kirjailija
Luokkatietoisuus on Susanna Alakosken lempiaiheita. Hän on kasvanut köyhässä suomalaissiirtolaisperheessä ja muuttanut kotoa teininä. Opiskeltuaan sosionomiksi hän pääsi töihin sosiaalisihteeriksi ja ponnisti siitä poliitikon lehdistösihteeriksi.
Nyt hän kuuluu hyvinvoivaan keskiluokkaan suosittuna kirjailijana. Hän on tehnyt klassresan, luokkaretken, kuten Ruotsissa sanotaan.
Kirjailija itse mieltää kuuluvansa edelleen kumpaankin luokkaan ja haluaa säilyttää kosketuksensa työläismaailmaan.
– Olen siitä jopa ylpeä.
Alakoskea surettaa, että moni työväenluokan tarina jää kertomatta, koska kirjoittamisharrastusta tuetaan vähän.
– Onko täällä tarjolla kunnallista kirjoituskoulua? hän kysyy.
Alakoski itse olisi halunnut kirjoittaa jo kaksikymppisenä, mutta se ei onnistunut. Musiikki- ja taidekouluissa oli valinnanvaraa, mutta kirjoittamista ei ollut tarjolla. Esikoisteoksensa Alakoski julkaisi nelikymppisenä kirjoitettuaan sitä yli kymmenen vuotta työmatkoillaan bussissa paperilapuille.
Alakosken uuden romaanin suomalainen käännös on luvassa syksyllä. Sikalat kiertää parhaillaan Suomea näytelmänä, ja tekeillä on myös elokuva.
Linkit
Lisää jutun teemoista
kirjallisuus, ruotsinsuomalaiset, Susanna Alakoski, vähemmistöt
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.