Riikka Ala-Harja on Ranskan Normandiassa asuva kirjailija.
Miksi ne ei tajua?
Miksi ranskalainen mieheni ei tajua Eva Polttilan uutisvakavuutta, Speden rillivirnistystä tai Juha Miedon murheellista sadasosasekuntia? Miksi mies ei ymmärrä, että tyttären pitäisi jauhaa ruuan jälkeen xylitol-purkkaa?
Miksi miehen suku ei tajua, että Suomen Turku julistaa joulurauhan jouluaattona kello 11 Ranskan aikaa ja että sen jälkeen pitää rauhoittua joulunviettoon?
Miksi ystäväni, jonka etunimi sattuu olemaan France, ei halua imettää pientä vauvaansa? Miksi pientenkin koulupäivä kestää joka päivä puoli viiteen?
Miksi tämän maan asukkaat eivät tajua, että oven pitäisi aueta talosta ulospäin? Ettei kylpyhuoneeseen kannata asentaa kokolattiamattoa?
Miksi nämä ranskalaiset eivät tee niin kuin minun maassani tehdään?
Kuinka monta asiaa on nieltävä, että tultaisiin toimeen? Sekä maahan muuttaneen että maassa jo asuvien?
Aika paljon.
Olen viiden vuoden aikana yrittänyt tottua moneen asiaan, huonoon ja hyvään.
Olen myös alkanut tajuta, että suomalaisia tapoja voi jalostaa, joulurauhaa kutistaa ja kylppäriin asentaa kokolattiamaton, jos niin haluaa.
Jyrkkä, kopeasti vertaileva kukkoilu ei paranna mitään, eikä vinkuminen vääriin suuntiin avautuvista ulko-ovista helpota ketään.
Ranskalainen miehenikin on saanut tottua monenlaiseen uuteen asiaan, tyhmempään ja viisaampaan. Mies on alkanut ymmärtää, ettei ajoittainen mykkyyteni ole murjotusta. Mies on alkanut syödä aamiaiseksi kaurapuuroa eikä enää suklaapullaa. Mies pukee lapselle rantaleikkeihin suomalaiset kurahousut, vaikka muita ranskalaisia niiden rumuus naurattaa.
Olli Löytty kirjoittaa teoksessaan Maltillinen hutu ja muita kirjoituksia kulttuurien kohtaamisesta (Teos 2008), että ”realistisempaa kuin suvaitsevaisuudesta saarnaaminen olisikin puhua reilusti sietämisestä; miten tulla edes jotenkuten toimeen keskenämme”.
Tarvitaan suhteellisuudentajua, kompromisseja ja halua asettua erilaisten osapuolten nahkoihin.
Kuinka paljon pitää olla yhteistä, että tulee juttuun?
Ei hirveästi.
Kahvittelen viikoittain pariisilaisen, bamakolaisen, liverpoolilaisen ja lyonilaisen kanssa.
Kun kerron heille Juha Miedon sadasosasekunnin häviöstä, kaikkia raivostuttaa.
Malistakin löytyy samankaltainen tapaus.
7 kommenttia artikkeliin Miksi ne ei tajua?
Kommentoi
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.
Ihana kirje Riikka Ala-Harjalta.
(Tämähän koskee kyllä ihan meitä suomalaisiakin Suomessa).
Kiitos ja mukavaa alkanutta kevättä toimitukselle ja Riikalle !
Ah, niin totta… Tulostin tämän juuri luokkahuoneen seinälle, muistutukseksi
Tulipa hyva mieli! Terveisia Bretagnesta:)
Kiitoksia hienosta jutusta!Aloin jo ajatella ,että olenko ainoa täällä Pariisissa ,joka painii samojen asioiden kanssa.Mukavaa kevättä,Riikka!
Lohdutukseksi: yli 30 ulkomailla eletyn vuoden jälkeen enää harva asia harmittaa ylenmäärin. Listastasi jouluaaton vähäpätöisyys täällä edelleenkin vihlaisee, vaikka olen yrittänyt “viettää” jouluaattoa. Sen sijaan en koskaan, koskaan tule ymmärtämään miksi Irlannissa ja Englannissa edelleen kuuma- ja kylmävesihanat asennetaan erikseen, niin että polttaa kätensä toisen, jähmettää toisen alla. Myös metristä mittajärjestelmää puollan viimeiseen henkeenvetoon. Se sentään on tainnut onnistua Ranskassa?
Osui! Nuo “väärään suuntaan aukeavat ovet” …
terveisiä Hollannista
Hei kaikki!
Selvisin tuhkamotista ja pääsin koneen ääreen.
Kiitos kaikille kommenteista. Hauskaa että teksti on nyt luokkahuoneen seinällä.
terveisin riikka a-h, joka taas tänä aamuna ihmetteli pikkuisessa kotipaikassaan, miksei kukaan vie lapsia tarhaan ja kouluun fillarilla. Edes auringonpaisteessa. Mervin Hollannissa asia taitaa olla täysin päinvastoin