Europa

Ympäristö- ja kilpailuriidat työllistävät EU-tuomareita

EU-tuomioistuimen kantaa kysytään entistä useammin myös lasten huoltajuusriidoissa ja turvapaikka-asioissa.

Teksti Risto Paananen
Kuva Tomi Westerholm
31.3.2010

EU:n uusi perussopimus siirsi historiaan eräät käsitteet, jotka ovat tavallisille kansalaisille olleet luultavasti pikemminkin hämmentäviä kuin unionin toimintaa kuvaavia. Merkittävin poistuneista käsitteistä on “Euroopan yhteisöt”.

EU-lainsäädäntöä tulkitsevia tuomioistuimia kutsutaan jatkossa yhteisellä nimellä Euroopan unionin tuomioistuin. Siinä on kolme osaa: unionin tuomioistuin (entinen EY-tuomioistuin), unionin yleinen tuomioistuin (entinen ensimmäisen asteen tuomioistuin) ja virkamiestuomioistuin.

Unionin tuomioistuin on EU:n ylin oikeusaste. Se voi antaa ennakkoratkaisun EU:n perussopimusten tai unionin toimielimen päätöksen tulkinnasta. Se voi myös vahvistaa, onko jäsenvaltio täyttänyt sille unionin oikeuden mukaan kuuluvat velvoitteensa. Lisäksi se käsittelee kanteet, joita jäsenvaltiot nostavat Euroopan parlamenttia ja neuvostoa vastaan.

Yleisen tuomioistuimen alaa ovat kanteet, joita luonnolliset ja oikeushenkilöt nostavat unionin toimielimiä vastaan, sekä jäsenmaiden kanteet komissiota vastaan.

Virkamiestuomioistuin käsittelee EU:n virkamiehiä koskevia riita-asioita. Se on toistaiseksi ainoa niin sanottu erityistuomioistuin EU:n oikeusjärjestelmässä. Lissabonin sopimus avasi mahdollisuuden perustaa tarvittaessa lisää erityistuomioistuimia.

Susia ja autoverotusta

Unionin tuomioistuimelta pyydetään eniten ennakkoratkaisuja ympäristöön ja kuluttajansuojaan liittyvistä asioista. Seuraavaksi yleisimpiä aiheita ovat verotus ja sosiaalipolitiikka.

Yleistä tuomioistuinta työllistävät etenkin kilpailuun, määräävään markkina-asemaan ja tavaramerkkeihin liittyvät oikeusriidat.

Suomi on joutunut vastaamaan komission kanteisiin muun muassa autoverotuksesta ja susien suojelusta. Näissä tapauksissa Suomen todettiin menetelleen EU-oikeuden vastaisesti, mutta noin puolessa tapauksista oikeus on kallistunut pienen pohjoisen jäsenvaltionsa kannalle.

EU:n uuden perussopimuksen mukaan myös alemmat tuomioistuimet voivat kysyä EU-tuomioistuimen kantaa asioissa, jotka liittyvät yksityisoikeuteen, esimerkiksi huoltajuuskysymyksiin, sekä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan. Aikaisemmin vain ylimmät oikeusasteet ovat voineet pyytää tällaista lausuntoa.

Unionin tuomioistuimen suomalainen tuomari Allan Rosas toivoo, että suora yhteys Luxemburgiin nopeuttaa näiden asioiden käsittelyä kotimaassa.

– Jos jutun ainoa vaikea kysymys liittyy EU-oikeuteen, jo alioikeus voi pyytää suoraan lausuntoa. Valittaminen kotimaassa voi käydä tämän myötä tarpeettomaksi.

Unionin yleisessä tuomioistuimessa jutturuuhkat ovat pahentuneet. Keskimääräinen käsittelyaika on lähes kolme vuotta ja kilpailuasioissa vielä huomattavasti pidempi, kertoo suomalaistuomari Heikki Kanninen.

Julkisasiamiehen perinne Ranskasta

Ranskalaisella hallinto- ja oikeuskulttuurilla on ollut suuri merkitys Euroopan unionia rakennettaessa, ja tämä perinne näkyy edelleen vahvasti. Yksi suomalaisittain erikoinen viranhaltija on unionin tuomioistuimen julkisasiamies, ranskaksi advocat général.

– En ole asianajaja enkä kenraali, vakuuttaa ensimmäinen suomalainen julkisasiamies Niilo Jääskinen.

Jääskinen valittiin tehtäväänsä viime lokakuussa kuudeksi vuodeksi yhdelle kolmesta, pienten jäsenmaiden kesken kiertävästä julkisasiamiehen pestistä. Viisi pysyvää paikkaa on varattu suurimmille EU-maille.

– EU:n laajentumisen myötä tuomarien määrä on melkein kaksinkertaistunut nykyiseen 27:een. Julkisasiamiesten määrä on pysynyt samana, mikä voi jossain tilanteissa muodostua pullonkaulaksi, Jääskinen pohtii.

Julkinen ratkaisuehdotus

Niilo Jääskinen haluaa oikaista joitakin suomalaisissa tiedotusvälineissä esiintyneitä väärinkäsityksiä julkisasiamiehen tehtävästä.

Virallisen määritelmän mukaan asiamies on tuomioistuimen puolueeton, asiantunteva neuvonantaja, joka tekee ehdotuksen asian ratkaisuksi. Hän on oikeuden jäsen, ei kuitenkaan tuomari.

– Toisin kuin usein esitetään, julkisasiamies ei anna mitään “alustavaa tuomiota”. Hän ei ole myöskään oikeuden esittelijä, Jääskinen valottaa.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus poikkeaa suomalaisesta ylemmän oikeusasteen esittelijän työstä myös siinä, että asiamiehen ehdotus on julkinen ja se esitellään oikeuden julkisessa istunnossa. Suomessa esittelijän ehdotus on osa oikeuden salassa pidettävää neuvottelua.

Julkisasiamiehet ovat sopineet keskenään, että ratkaisuehdotukset laaditaan jollakin unionin viidestä suurimmasta kielestä. Niilo Jääskinen kirjoittaa omat ehdotuksensa ranskaksi.

– Tietenkin ne valmistuvat hitaammin kuin sellaiselta kollegalta, joka kirjoittaa omalla äidinkielellään, hän myöntää.

Linkit

Euroopan unionin tuomioistuimen sivut

Lisää jutun teemoista

Allan Rosas, Euroopan unionin tuomioistuin, Heikki Kanninen, Lissabonin sopimus, Niilo Jääskinen