Perusoikeuskirja vahvistaa yksilön oikeuksia
Oikeus avioliiton solmimiseen on yksi EU:n kansalaisen perusoikeuksista.
EU:n perusoikeuskirja laajentaa kansalaisoikeuksia. EU-kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu nyt muun muassa oikeus solmia avioliitto.
Risto Paananen
Kuva Futureimagebank
1.3.2010
Euroopan unionin tuoreeseen perussopimukseen, Lissabonin sopimukseen, sisältyy uutena osana perusoikeuskirja. Siinä määritellään laillisesti sitovalla tavalla kansalaisten vapaudet ja oikeudet.
– Lissabonin sopimus selkeyttää ja vahvistaa yksilöiden perusoikeuksien oikeudellista suojaa, selvittää Turun yliopiston Eurooppaoikeuden professori Tuomas Ojanen.
EU:n perusoikeuskirjassa luetellut yksilön oikeudet ovat monelta osin samat kuin Suomen perustuslaissa, joka tuli voimaan vuoden 2000 alussa. Niinpä esimerkiksi oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja vapaus uskonnon harjoittamiseen taataan molemmissa asiakirjoissa.
Omaisuuden suoja ja oikeus koulutukseen ovat nekin sekä unionin että Suomen hellimiä periaatteita.
EU:n asiakirjassa yksilön oikeudet määritellään kuitenkin omaa perustuslakiamme tarkemmin ja kattavammin. Niinpä unionikansalaisen perusoikeuksien joukkoon kuuluu nyt esimerkiksi oikeus avioliiton solmimiseen.
Perusoikeuskirja takaa myös sen, että kuka tahansa meistä voi ottaa yhteyttä unionin toimielimiin jollakin unionin yhteisistä kielistä ja hänelle on annettava vastaus samalla kielellä.
EU-pykälät tuomarin ohjeina
Juristina Tuomas Ojanen alleviivaa oikeudellistamisen käsitettä. Tämä tarkoittaa sitä, että perusoikeuskirjan määräykset ovat jäsenmaita sitovia.
– Ihmisillä on nyt mahdollisuus monissa tapauksissa vedota myös suoraan perusoikeuskirjan määräyksiin viranomaisissa ja tuomioistuimissa esitettävien oikeusvaateiden perusteena.
Toisaalta perusoikeuskirjan oikeudellistaminen merkitsee Ojasen mukaan sitä, että tuomioistuimet voivat monissa ratkaisutilanteissa tukeutua suoraan perusoikeuskirjan pykäliin.
Miten perusoikeuskirjaa käytännössä sovelletaan oikeusohjeena, selviää myöhemmin oikeuskäytännön karttuessa. Läheskään kaikki määräykset eivät käy suoraan oikeusohjeiksi tuomioistuimissa ja viranomaisten edessä, professori Ojanen korostaa.
– Se, mitkä määräykset kelpaavat suoraan sovellettaviksi, ratkeaa viime kädessä EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä.
Kolme maata osin sivussa
Ojanen pitää valitettavana sitä, että Iso-Britannia, Puola ja Tšekki tinkivät Lissabonin sopimusta solmittaessa itselleen erivapauksia yhteisten määräysten soveltamisesta omaan lainkäyttöönsä.
Nämä kolme maata halusivat rajoittaa perusoikeuskirjan sovellettavuutta maidensa viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa asioitaessa.
– Tästä voi olla vain kriittistä sanottavaa unionin perusoikeussuojan kattavuuden ja yhdenmukaisuuden näkökulmasta, professori Ojanen moittii.
Linkit
EU:n perusoikeuskirja (Euroopan parlamentti)
Suomen perustuslaki (Oikeusministeriö)
Lisää jutun teemoista
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.