Perimmäisten kysymysten äärellä
Suomessa on viime kuukausien aikana muisteltu 70 vuotta sitten käytyä Talvisotaa. Seurasin itsekin tiiviisti lehtien päivittäin edenneitä juttuja sodan syttymisestä rauhantekoon saakka. Kävin myös katsomassa Talvisota-näyttelyn ja osallistuin joihinkin keskustelutilaisuuksiin. Vaikka ajallinen etäisyys sodan tapahtumiin kasvaa, niiden koskettavuus tuntuu vain vahvistuvan.
Turhaan ei puhuta Talvisodan ihmeestä. Pieni Suomi pystyi yksin torjumaan suurvallan hyökkäyksen ja turvaamaan maan itsenäisyyden. Siinä on vaadittu kansalta ja sen johtajilta ainutlaatuista yhtenäisyyttä, uskoa omaan asiaan ja uhrivalmiutta. Me jälkipolvet voimme vain osoittaa kunnioitusta tälle saavutukselle.
Joidenkin mielestä Suomi menetti itsenäisyytensä liittyessään Euroopan unioniin. Tämän ajattelutavan mukaan tällä hetkellä 26 muutakin eurooppalaista maata olisi jo luopunut itsenäisyydestään ja moni ulkopuolella oleva haluaisi tehdä sen mahdollisimman nopeasti.
Unioni on kieltämättä ainutlaatuinen järjestely, jossa yhteiset arvot jakavat demokraattiset maat ovat kansainvälisellä sopimuksella vapaaehtoisesti yhdistäneet toimivaltojaan ja voimavarojaan yhteisesti sovittujen tavoitteiden ajamiseksi. Maiden itsenäisyys on tiiviistä yhteistyöstä huolimatta yhä kunniassa.
Euroopan unioni syntyi ja on kehittynyt rauhan projektina. Sen jäsenmaiden välillä onkin vältytty jo vuosikymmeniä sotilaallisilta konflikteilta. Sen piirissä harjoitettava yhä syvenevä yhteistyö eri aloilla on merkittävästi edistänyt alueen hyvinvointia ja vaurautta. Tämän on koettu vahvistavan jäsenten turvallisuutta, vaikka EU ei sotilasliitto olekaan.
Unionia ja sen jäsenmaita koskettavat ajankohtaiset kriisit eivät ole verrattavissa Talvisodan tilanteeseen. Talous ja työllisyys, ilmastonmuutos, energiakysymykset, maahanmuuttoasiat, sisäinen turvallisuus ja ulkosuhteet ovat kaikille yhteisiä ongelmia, joiden ratkaisemisessa mikään maa ei voi laskea vain omin voimin luotavaan ihmeeseen. Yhteistä kuitenkin on, että nytkin unionilta ja sen jäsenmailta vaaditaan yhtenäisyyttä, uskoa omaan asiaan ja valmiutta hyväksyä kipeitäkin toimenpiteitä. Lähiaikoina tehtävistä päätöksistä riippuu, minkälaista kunnioitusta meidän jälkeemme tulevat sukupolvet voivat osoittaa tämän päivän eurooppalaisille.
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.