Europa

Siperia ei opeta

Siperialainen kylmyys jäädyttää Espanjan. Kylmyysaalto valtaa koko maan. Polaarinen kylmyys lävistää Iberian niemimaan. Terveydenhuolto aktivoi kylmyyshälytyksen. Liikenneministeri kehottaa äärimmäiseen varovaisuuteen liikenteessä tai välttämään liikkumista. Kylmyys ja lumi pakottavat peruuttamaan koulukyytejä.

Ensimmäisenä Espanjan-vuotenani uutisotsikot säikäyttivät minut, Suomen ilmastoa pakoon lähteneen. Kuulosti siltä kuin maata ravistelisi jokin ennen näkemättömän raju arktinen sääilmiö.

Toisena talvena kylmyysuutiset ja toistuva huono tuurini ärsyttivät ja tunsin myötätuntoa espanjalaisparkoja kohtaan. Suurimmalta osalta uusista ystävistäni puuttui keskuslämmitys, pipo ja talvirenkaat. Viime vuosina olen jo tottunut pyörittelemään silmiäni joka talvi toistuville ”kohu-uutisille”.

Seitsemännen Espanjan-talveni kunniaksi kirjoitan nyt avoimen kirjeen, jossa paljastan ensi kertaa tämän aina yhtä yllättäen iskevän ilmiön taustat.

Hyvät espanjalaiset, saanko esitellä: tämän kylmyysaalloksi, Siperiaksi ja napaseudun ilmastoksi kutsutun ”luonnonkatastrofin” nimi on talvi. Se on kerran vuodessa toistuva vuodenaika, jonka kylmintä aikaa ovat tammi- ja helmikuu. Kärsitte sen kurimuksessa vuosi sitten, nyt se on täällä jälleen ja voin vakuuttaa, että se palaa näille leveysasteille myös ensi vuonna.

Olette syystäkin ylpeitä eteläisestä sijainnistanne, kuuluisasta kuumuudestanne ja aurinkoisista rannoistanne. Jokavuotinen talvi ei kuitenkaan ole häpeäksi maineellenne. Vaikka teidän talvenne ovat leutoja meidän suomalaisten talviin verrattuna, muutama pakkaspäivä vuodessa on kylmä tosiasia Espanjassakin. Ei siitä tarvitse vaieta, se ei poistu hyssyttelemällä.

Ja kun talven olemassaolo kerran on hyväksytty, voidaan aloittaa varautuminen seuraavaa vuotta varten. Tänä talvena ei enää ehdi muuta kuin lisätä yhä uuden vaatekerroksen niskaan, pumpata itsensä täyteen flunssalääkkeitä ja koettaa saada nukutuksi vilttivuoren alla.

Kuumuuteen olette kyllä osanneet varautua. Paperinohuiden seinien ja yksinkertaisten ikkunoiden raoista puhaltava raikas tuuli virkistää ihanasti, keramiikkalattiat pysyvät aina viileinä ja takka on kaunis koristus, jonka on turha varata lämpöä hiukkaakaan – kesällä. Talvella nämä ihanuudet muuttavat kodin arktiseksi selviytymisleiriksi.

Kumotaanpa siis muutama ennakkoluulo. Tiivistetyt ikkunat ja tukevat seinät suojaavat paitsi kylmyydeltä, myös tukahduttavalta helteeltä. Matot lämmittävät talvella, mutta ei niistä kesälläkään vaaraa ole. Varaavakin takka on kesällä pelkkä sisustuselementti, mutta talvella se säästää sähkö- tai kaasukuluissa.

Parhaita vartalon lämmikkeitä ovat villasukat, pitkät kalsarit ja vodkapaukku. Jäisellä tiellä on kätevämpää käyttää kitkarenkaita kuin kesärenkaiden ympärille kohmeisin sormin räpellettäviä kettinkejä.

Näillä pikkuparannuksilla huomaatte pian, ettei muutama pakkasaste riitä suistamaan maata kaaokseen. Ja kun päätä ei palella, saatatte jopa oppia nauttimaan talvesta.

Älkää kuitenkaan erehtykö, vaikka synnyin 30 asteen pakkaseen, en suinkaan ole immuuni vilulle. Minäkin osaan palella, jopa Espanjan talvessa. ”Mutta sinähän olet tottunut kylmyyteen!”

Kylmyyteen en ole tottunut, mutta tämän väitteen kuulemiseen aina kyllästymiseen asti. Suosikkivastaukseni on: ”Jos tuossa olisi logiikkaa, ette te Välimeren ihmisetkään säikähtäisi kunnon löylyjä!”

Totuus on, ettei minun ole koskaan tarvinnut tottua kylmyyteen. Siperia on opettanut, kuinka pysyä lämpimänä.