
Michael Elle oli muurin murtuessa 37-vuotias. Hän ei koskaan harkinnut pakenemista länteen. ”Systeemiä vastaan pitää taistella sisältäpäin”, Elle toteaa.
Berliinin muuri murtui ensimmäiseksi Bornholmer Strassen rajanylityspaikalla. Michael Elle oli mukana etujoukoissa.
Teksti ja kuva Anna Kauppi
21.10.2009
Itäberliiniläinen Michael Elle oli iltapalalla 9. marraskuuta 1989, kun televisiossa kerrottiin kummia. DDR:n kansalaisten matkustusrajoitukset olisi poistettu. Elle lähti vaimonsa kanssa heti kohti Bornholmer Strassen rajanylityspaikkaa Bösebrücke-sillan idänpuoleisessa päässä.
Paikalla oli jo satoja itäberliiniläisiä. Ensimmäiset olivat juuri ylittäneet sillan Länsi-Berliinin puolelle. Toisella puolella länsiberliiniläiset hurrasivat. Tuntemattomat halasivat toisiaan.
Hetki oli täynnä riemua ja jännitystä, mutta mukaan sekoittui pelkoa. Ensimmäisten rajanylittäjien passit leimattiin mitättömiksi.
– Monia pelotti, että raja suljettaisiin yhtä nopeasti kuin se avattiin. Silloin paluuta ei olisi ollut.
Rakastunut pariskunta ei jaksanut murehtia. He suunnistivat kohti Länsi-Berliinin pääkatua Kurfürstendammia.
– Kuljimme käsi kädessä. Nauroimme. Pohdimme, miten elämä jatkuisi tästä.
– Se oli ihmeellinen kävelyretki. Näimme paikkoja, jotka tunsimme siihen asti vain televisiosta.
Lampuntekijästä ohjaajaksi
Kun Saksat yhdistyivät, arki koitti nopeasti. Yhä useampi itäsaksalainen jäi työttömäksi. Michael Ellen lähipiirin taiteilijat ja kirjailijat eivät pystyneet saavuttamaan nimeä uudessa yhdistyneessä Saksassa. Professoreista tuli taksikuskeja, kun idän instituutioita lakkautettiin.
Ellelle kävi toisinpäin. Hän oli menettänyt työnsä DDR:n tiedeakatemiassa vuonna 1984. Elle kannatti vapaampaa sosialismia, mikä ei sopinut kommunistivaltiolle. Potkujen jälkeen Elle elätti itsensä tekemällä värikkäitä lampunvarjostimia. Hän kirjoitti lehtijuttuja ja pamfletteja kolmannesta tiestä, joka yhdistäisi sosialismin ja kapitalismin parhaat puolet.
Kun idän ja lännen raja-aita kaatui, Elle tunsi olevansa vapaa.
– Se oli kuin unelmista. Pystyin vihdoin tekemään mitä halusin.
Hän ryhtyi ohjaamaan ja käsikirjoittamaan elokuvia entisen rautaesiripun kätkemästä maailmasta. Rahat ensimmäiseen projektiinsa Elle sai viimeisistä lampunvarjostimistaan. Länsivaluutassa niiden arvo moninkertaistui.
Länsi vyöryi itään
Nykyisin Michael Elle työskentelee kulttuurin sekatyömiehenä Brotfabrik-kulttuurikeskuksessa, vain kahden kilometrin päässä Bornholmer Strassen entisestä rajanylityspaikasta. Kahdessakymmenessä vuodessa DDR:n harmaanruskea väri on kadonnut lähes kokonaan kortteleista, kun taloja on kunnostettu. Kaupat ovat länsiketjujen myymälöitä.
Elle ei kaipaa entistä aikaa takaisin. Mutta häntä suututtaa yhä se, kuinka yksinkertaisesti DDR sulautettiin Saksan liittotasavaltaan. Esimerkiksi yhteinen kansallishymni ja perustuslaki saneltiin hänen mukaansa liiaksi lännestä.
Onko Elle itse nykyisin itäsaksalainen vai saksalainen?
– Eurooppalainen, mies vastaa empimättä.
Eurooppalaisuus tarkoittaa hänelle maailmankansalaisuutta ja kulttuurien kirjoa. Hän iloitsee joka kerta, kun jossain aukeaa raja. Hieman miehessä on kuitenkin jäljellä entistä isänmaata.
– Iloitsen aina, jos itäsaksalainen voittaa urheilussa, Elle naurahtaa.
Muurin takaa osaksi EU:ta
Berliinin kaupungin muurisivut
Lisää jutun teemoista
Kommentointiohjeet
Europa-verkkojulkaisun kommentit ilmestyvät sen jälkeen, kun Europan toimitus on hyväksynyt ne. Europan toimitus päättää itsenäisesti kommenttien julkaisemisesta. Voit käyttää nimimerkkiä, eivätkä keskustelut vaadi rekisteröitymistä. Viestien on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Kirjoittaja on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä.
Linkkejä julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Muotoile mielipiteesi mieluummin itse. Toimitus voi lyhentää liian pitkää kirjoitusta.
Europa ei rekisteröi kommentoijia eikä luovuta heidän yhteystietojaan ulkopuolisille.